Lue keskustelun säännöt.
Eksä haukkui mut katkeraksi ämmäksi :'(
16.10.2012 |
No onhan se oikeassa, mutta jos sen jälkeen, kun on petettu ja jätetty (vauvan ollessa pieni), ei saa olla katkera, niin millos sitten? Eksä vielä otti eron ilosesti ja kevyesti ja laittoi sen mun syyksi, kun kuulemma muutuin lapsen saannin jälkeen (eli sen 1,5 kuukauden aikana). Se ei todellakaan tajua millaisen tempun teki mulle, omasta lapsestaan puhumattakaan. Lisäksi vielä myöhemmin ruinasi takaisin ja kun lupasin harkita, niin perui koko jutun.
En luultavasti koskaan pysty kunnolla anteeksi antamaan, siis juuri sen takia, että kuinka karun alun lapsi sai elämälleen. Olin aivan sekaisin ja yksin pienen vauvan kanssa.
Nyt kun erosta on pari vuotta ja seison omilla jaloillani enkä enää suostu joustamaan kaikessa, niin mut haukutaan katkeraksi. Hankaloitan kuulemma tahallani hänen elämäänsä, kun mulle ei välttämättä käy tietty lapsen hakuaika jne.
Toisaalta on ollut kyllä kasvattavaa nähdä tällainen puoli elämästä, siis oikeasti kokea pettämiset yms, onpahan tullut terveen kyyniseksi.
Avaduin tänään eksälle tästä ja sanoin, että mulla on niin surullinen olo, että en halua kuulla hänestä nyt mitään koko viikkoon.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen tunnustanut tällein sille "heikkoittani", aina oon vaan raivonnu ja vittuillu. Tuli oikeestaan itelle tosi hyvä ja vapautunu ja kevyt olo, kun sanoi juuri sen miltä tuntui. Tai siis eihän se suru siitä kauheasti helpottunu, mutta jotenkin olo keveni.
Aina ennen olen pitänyt nokan pystyssä, ajatellut vaan omaa ylpeyttäni kuten täällä palstallakin kehoitetaan. Tästä tuli parempi mieli enkä koe yhtään, että olisin tehnyt itsestäni jotenkin pellen tai olisi säälittävää tunnustaa olevansa vieläkin surullinen!
ap