Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko liian ankara ja vaativa? Vertaistukea mammat!
16.10.2012 |
5-luokkalainen poika, joka haluaa koko ajan mennä sieltä missä aita on matalin. Ei suostu harrastuksiin, ei liikkumaan. Meillä notkuu joka päivä joku kaveri, jonka kanssa puuhailee sisällä ja pelailee koneella.
Kaverit on kivoja, se on ok. Me vanhemmat harrastamme liikuntaa, ottaisimme poikaa aina mukaan milloin mihinkin, mutta ei vaan halua lähteä. Joskus olen pelikielloilla tms pakottanut mukaan, mutta jotenkin siinä ei oikein tunnu olevan mieltä.
Mutta koulunkäynnin suhteen olen aika ehdoton. Pojan luokka on todellinen hikariluokka, kokeiden keskiarvot (jotka ope merkkaa aina koepapereihin) luokassa ovat yleensä 9 ->. Nähty on, että jos poika tekee kotona vain pakolliset läksyt, koetulokset ovat tyyliin "luokan huonoin", toteaa tämän itse ja on surullinen että hänen koetuloksensa laski luokan keskiarvoa. Kyse on 7½ -tyylisisitä numeroista.
Niinpä olen vaatinut tekemään matikasta lisätehtävät (ei ehdi tekemään koulussa) ja lukemaan kokeisiin niin, että osaa vastata kysymyksiini. Ja voi herranjestas sentään mitä tervanjuontia ja pakottamista tämä onkaan! Ei sitten millään meinaa luonnistua ylimääräisen tekeminen! Tällä preppaamisella koenumerot ovat sitten sen 9:stä ylöspäin ja poika on tyytyväinen osaamiseensa.
Mutta teenkö oikein? Ei oikein tunnu fiksulta sekään, että poika lusmuilee kaikilla elämänsä alueilla, eikä sitten pärjää koulussakaan. Mutta pakottaminenkaan ei tunnu fiksulta. Lahjontaan on liian fiksu; ulkoinen motivaatio ei lisää ponniteluja, niinpä keinoina on lähinnä maanittelu ja pelikieltokiristys.
Kommentit (6)
Minulla on samanikäinen tyttö, joka tekisi juuri samoin kuin teidän poika (ja usko pois, en ole parempi kuin sinä... olin ehkä epätoivoisempi).
Tajusin itse vasta viime vuonna, että se porkkana toimii paremmin kuin keppi.
Toisin sanoen: kannusta ja kannusta. Kannusta lisää sittenkin kun koko kannustaminen vituttaa ja saa mieleen vaan pillastuneen hevosen.
Ohjaa pelaamaan jotain sosiaalisesti hyväksyttävää peliä, joka kehittää juuri hänen taitojaan. Ja kehu... kehu silloinkin kun ei tunnut siltä.
En edes itse tajunnut miten överiksi piti vetää, että tyttö oppi porkkanalla. Mutta kun tajusi, kaikesta tuli niiiiiin paljon helpompaa kaikille.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska itse olin sellainen.
Minut pakotettiin aikoinaan pianotunneille. Kun 13-vuotiaana olin soittanut jo 6 vuotta musiikkiopistossa ja omaa tahtoa alkoi olla tarpeeksi, loppui soittaminen kuin seinään. Pianonkin myin pois 2-kymppisenä, kun en halunnut edes nähdä koko rakkinetta...
Mutta mikä neuvoksi - millä pojan saisi "pakottamatta" ponnistelemaan enemmän koulun eteen!?
Ap
Mutta mikä neuvoksi - millä pojan saisi "pakottamatta" ponnistelemaan enemmän koulun eteen!?Ap
Sinuna en toistaisi samaa kuviota poikasi kohdalla josta kerrot itse kärsineesi.
Ensinnäkin on sanottava, että seiskapuoli on ihan hyvä numero. Sillä ei pääse syrjäytymään. En käsitä noita luokan keskiarvoja yleensäkään.
Jättäisin tilanteessa vastuun lapsellesi, jossain kohtaa se vastuuntunto herää. Minusta on riittävästi jos lapsi kuitenkin tekee läksyt, ekstratehtävät eivät ole pakollisia, vaan perustiedot saa ilman niitäkin.
Ylipäätään lapsesi vaikuttaa samanlaiselle kuin itse olin ala- ja yläasteella: lusmuilin siellä missä voin, lukionkin menin lukematta läpi ja keskityin vain niihin aineisiin mihin kiinnosti. Sillä reseptillä olen maisteriksikin valmistunut.
Oma poikani on fiksu mutta menee sieltä missä aita on matalin. Häntä motivoi kilpailu. Kun luokassa tuli kilpailu missä tiettyjä tehtäviä tekemällä sai rastin ja kaikki näkivät montako rastia kenelläkin oli poikaan tuli vauhtia. Hän halusi olla nopein ja alkoi tehdä tehtäviä ihan hulluna.
Rasteista sai kunniakirjan kun niitä oli tietty määrä kasassa, kaikki saivat sen aikanaan jne, eli kyse ei ollut edes varsinaisesta palkinnosta. Hän vaan halusi voittaa, olla ensimmäinen.
Koita siis löytää jotain mikä motivoi lastasi, eri ihmisillä se on eri asia.
Voiko lapsi saada vaikka tarran aina kun on tehnyt läksyt ilman että vanhempi on joutunut muistuttamaan. Sitten kun on X määrää tarroja niin tehdään yhdessä jotain kivaa, saa uuden pelin tms.
En ihan tajua miksi sitä porkkanaa pidetään niin vaarallisena. Miettikää nyt itse mikä teitä motivoisi tekemään jotain vastenmielistä, keppi vai porkkana.
Liikkumaan pakottaminen on varmin keino tuhota kaikki liikuntainnostus. Voisitteko sen sijaan esim. pyöräillä yhdessä jätskille tai leffaan, 10 km päähän vaikka. Tulisi lenkki siinä huomaamatta.
Koulumenestys ei kerro sitä miten elämässä pärjää. Onneksi! Kaikki eivät voi olla niitä kympin oppilaita eikä tarvikkaan.Silti elämä voi olla hyvää ja onnellista vaikka ei huippu lahjakas olisikaan.Oppimisen ilo täytyy lähteä lapsesta itsestä eikä vanhempien painostuksesta.
Alue: Aihe vapaa
Toisella tuo auttaa , ja innostuu itsekin saamaan niitä hyviä numeroita (sekä ulottaa sen hyvän tekemisen muihinkin elämän alueisiin)
Toinen taas näyttää sinulle kaapin paikan , heti, kun kynnelle kykenee ja ryhtyy tekemään kaiken mahdollisimman paljon sinua vastaan