jatkuva lelujen, karkin tms. kivan vinkuminen?

tänään kävin 6-vuotiaan kanssa kaupassa ja sanoin sille ovella, että nyt jos kitiset yhtään minkään karkin tai lelun perään niin lähdetään samantien takaisin kotiin. Ruoka oli lopussa mutta todellakin olisin lähtenyt jos se olisi alkanut.



Sanot että karkkipäivänä saa karkkia, ja jos sitä vinkuu muulloin niin menettää sen karkkipäivän.

Minä en kuuntele vinkumista yhtään.

Ensinnäkin se rahan arvo. Jos aikuisella on satanen, niin lapsen mielestä se on hirveästi rahaa.



sitä voi selittää kansantalouden perusteet ja yrittää vääntää, että rahaa pitää saada säästöönkin... Kun tätä koko lapsuuden jankkaa, niin ehkä ne nuoruudessaan sitten sen nopeammin oppivat. Valmiin rahankäyttöopin kanssa kukaan ei lähde maailmalle!



Mutta.

-Äitillä ei ole nyt rahaa (tää on nopea, mutta nolo)



-Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei osteta. Ei.



-Äiti rakastaa sua/teitä muutenkin nii-iin paljon, ettei mun tarvitse sitä ostamalla osoittaa (kiitos sinulle tuntematon äiti, joka leluhyllyn edessä pidit tämän puheen! Olen sitä käyttänyt monin eri variaatioin) ja kun alkaa vielä halailla ja pusutella, niin tuomoinen kymmenen korvilla oleva menee ihan puihin aiheesta.



Jos vaan pinnaa riittää, niin senkun selittää, miten karkit pilaa hampaat, jäätelö tukki verisuonet (en puhu lihomisesta) sokeri sekoittaa aineenvaihdunnan ja väsyttää. Kaikki turhanpäiväinen muoviroska (=lelut) tuhoaa ympäristöä...



Sitten voi muistuttaa kaikista niistä jutuista, joita oli ihan pakko saada, ja jotka menivät jo kirpparille tai lojuvat siellä kotona laatikossaan.



Ja vanhempana olen tehnyt itselleni rajat, että 3kk ennen joulua ja syntymäpäiviä on aikaa, jolloin leluja ei vaan osteta! Eihän se joulukaan tunnu miltään, jos ei ole mitään odotettavaa.



Tervetuloa kasvamaan kasvattajana... Huok.

kun olivat vinkumisikäisiä

että lähdetään takaisin. Ostokset on pakko hoitaa ja lapset ois lähinnä tyytyväisiä, jos pääsisivät kaupasta pois. Meiltä jo joutuu ajamaan kauppaankin 15 min, joten turhan takia en ala ajelemaan. Muuten kyllä vinkumisen kiellän ja toi karkkipäivän menetys ois ihan hyvä juttu. Tosin lapset aina jotain kivaa nähdessään muistavat kysyä, että josko vois ostaa... Muita neuvoja?! kyselee ap

tänään kävin 6-vuotiaan kanssa kaupassa ja sanoin sille ovella, että nyt jos kitiset yhtään minkään karkin tai lelun perään niin lähdetään samantien takaisin kotiin. Ruoka oli lopussa mutta todellakin olisin lähtenyt jos se olisi alkanut.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota uhkausta että lähdetään kaupasta kotiin jos et ole nätisti! Ihan kuin se kaupassakäynti olisi jokin suuri nautinto. Jos ei kerran karkkia tai leluakaan saa niin mitä iloa lapsella on siinä kaupassakäymisessä? Jos ruoka on loppu niin lapsi saa vaikka karjua itsensä tajuttomaksi, ruokaostokset tehdään silti. Eri asia sitten jos ollaan jossain oikeasti lapselle kivassa paikassa, silloin tuo pois lähtemisellä uhkailu on käyttökelpoista.

Tee niiden lasten kanssa jotain kivaa!



Siis onhan ihmisten joskus käytävä hankkimassa tarvikkeita, ei tätä pidä pahalla ottaa, mutta pienen lapsen paikka ei ole ostoskeskuksessa.



Tietty se kyllästyy ja alkaa haluta asioita, joita näkee!



Mutta vinkuminen minimiin sillä, että lupaa puistokäynnin tms. elämyksen tavaran sijaan.

Ootteko köyhiä?





Mä en tajua miksi ei voi ostaa vaikka 25snt maksavaa lakua jos on nätisti kauppareissulla, ihan kuin sadistinen vanhempi haluaisi tahallaan huudattaa lasta.

ole johdonmukainen. Ei tarkoittaa aina ei. Ei poikkeuksia. Minulla on ollut sääntönä aina, ettei ns. normikauppareissulla osteta koskaan mitään herkkuja tai leluja. Lapset oppivat hyvin nopeasti, että HeVi osastolla heidän päähänpistoihin taas suhtauduttiin suopeasti.



Lelujen suhteen esikoululainen ymmärtää jo, että lelujen ostaminen on kivempaa kuin niiden siivoaminen lattialta, joten asiasta muistuttaminen riittää.



Herkkujen suhteen lapset kyllä tietävät ne epäterveellisiksi, mutta se on vielä vähän liian abstrakti määre estämään vinkumista, jos sitä esiintyy.

Jos sen virheen olet tehnyt, niin vaikea on päästä eroon. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa asian kanssa. Jos ovat jotain halunneet niin meilläkin on käytetty tuota, että voi toivoa synttärilahjaksi tai kirjoittaa toiveen joulupukille. Ja näitä on käytetty ihan ympäri vuoden. Ja olen myös sanonut, että saa ostaa jos on omaa rahaa. Eskari-ikäisellä on jo jonkun verran rahaa, jota on saanut kun on omalla traktorilla tehnyt "oikeita" töitä.

Ootteko köyhiä?

Mä en tajua miksi ei voi ostaa vaikka 25snt maksavaa lakua jos on nätisti kauppareissulla, ihan kuin sadistinen vanhempi haluaisi tahallaan huudattaa lasta.

aina kun lapsi huutaa. Jos lapsi saa aina herkkuja kun käyttätyy hyvin, meidän lapsi söisi niitä monta kertaa päivässä. Mitä epäilet sen tekevän lapsen painolle ja hampaille ja eikö se olisi mielestäsi sadismia.

Ai lapsi lihoo siitä jos saa muutaman kerran viikossa lakun?



Hampaat voi aina pestä.

Ai lapsi lihoo siitä jos saa muutaman kerran viikossa lakun?

Hampaat voi aina pestä.

Miksi se laku rajoittuu vain siihen hyvin käyttäytymiseen siellä kaupassa? Entä jos ne huutaa sitä myös jäähallissa, uimahallissa, metron karkkiautomaatilla, postissa, kioskin ohi kävellessä? Eikös se samalla tavalla ole sadismia jättää silloinkin ilman.

Toki uskon, että sinä jätät ne lakut siihen pariin kertaan. Eli teillä oikeasti karkkia syödään vain hyvin menneen kauppareissun jälkeen?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota uhkausta että lähdetään kaupasta kotiin jos et ole nätisti! Ihan kuin se kaupassakäynti olisi jokin suuri nautinto. Jos ei kerran karkkia tai leluakaan saa niin mitä iloa lapsella on siinä kaupassakäymisessä? Jos ruoka on loppu niin lapsi saa vaikka karjua itsensä tajuttomaksi, ruokaostokset tehdään silti. Eri asia sitten jos ollaan jossain oikeasti lapselle kivassa paikassa, silloin tuo pois lähtemisellä uhkailu on käyttökelpoista.

kauppa on lähellä joten siellä voidaan käydä vaikka tunnin välein. Jos ei ekalla kerralla onnistu, niin sitten se tehdään vähän ajan päästä uudella yrityksellä. Oltaisiin voitu käyttää tähän tänään vaikka koko päivä ja kävellä tuolla sateessa mutta lapsikin onneksi tajusi että kannattaa hoitaa asia kerralla. Kaurapuuroa oltaisiin voitu syödä ilman noita ostoksia.

Tämä vinkki toimii vain, jos joskus pääsee kauppaan ilman lapsia. Eli, lapsille kerrotaan, että karkkia tai leluja ostetaan vain niillä kerroilla, kun lapset eivät ole mukana. Eikä aina silloinkaan ;)

Ja molempiin pätee sama: "ei". Kumpikin on oppinut, että ei on ei. Isompi tosin yrittää joskus, josko ei olis kuitenkin ehkä, mutta isompia kitinöitä ei ole juurikaan ollut.



Turha oikeastaan selittää mitään turhakkeista tai terveydestä tai muista järkisyistä, miksi ei jotain saa. Meillä toimii yksinkertainen: "tuollainen kitinä ei ole mistään kotoisin, nyt se loppuu". Tepsii yllättävän hyvin kun vaan äänen sävy ja ilme tukevat sanoja.

Ootteko köyhiä?

Mä en tajua miksi ei voi ostaa vaikka 25snt maksavaa lakua jos on nätisti kauppareissulla, ihan kuin sadistinen vanhempi haluaisi tahallaan huudattaa lasta.

lapsi kun oppii tuohon niin huutaa koko ajan vaan enemmän ja vaatii isompia tavaroita. Kohta ostat farkkuja ja puhelimia joka kerta kun käyt kaupassa, ettei se vaan huuda.