Opetatko koskaan lapsillesi sosiaalisia tilanteita asettamalla suoraan sanoja lapsen suuhun?
Minulla on tapana opettaa lapselle selviytymiskeinoja eri tilanteista opettamalla suoraan lauseita, joita sanoa eri tilanteissa (siis asettaa sanoja ja lauseita lapsen suuhun). Siis tyyliin "Voisinko saada yhden vaaleanpunaisen keksin" (kahvilassa, kyläpaikassa, kotona), "Voisinko saada mieluiten vihreän piirustusalustan" (kerhossa), "kiitos hyvistä herkuista" (kylässä ja kahvilassa), "Voi raukkaa, kun sinä satutit itsesi. Voinko auttaa sinua." (puistossa, jos joku kaatuu) jne jne jne.
Oppisi lapsi varmaan käytöstapoja aikuisia seuraamallakin mutta minusta tuntuu, että lapselle on paljon helpompaa, kun hän 2-3-vuotiaana tietää varmasti, mitä sanoa eri tilanteissa. Haluan, että hänestä tulee sosiaalisesti taitavampi ja itsevarmempi kuin äitinsä oli lapsena. Ja ilokseni huomaan, että nyt 3-vuotiaana lapsi on todella sanavalmis ja sosiaalinen ja osaa eri tilanteissa jo soveltaa sopivia sanottavia- ja näyttää myöskin tarkoittavan sanomaansa :) .
Olisin halunnut vain kuulla, asetatteko muutkin vanhemmat valmiita lauseita lapsen suuhun?
Kommentit (2)
siis onhan esim. kiittämisen opettaminen sanojen suuhunlaittamsita, mutten nyt sentään lausemalleja anna. Lapsi oppii puhumaan aikuista matkimalla, joten kyllä kuulen lasten puheessa juuri ne ilmaisutavat, joita itse käytän.
Muuten - en opettaisi lasta sanomaan "voi raukkaa" - ei välttämättä ole paras lähestymistapa, jos joku vain kaatuu.
Mutta toki sitä on tullut opastettua lasta esim. anteeksipyyntötilanteessa tai kun on pitänyt esim. osata onnitella jotakuta. Ja aina silloin tällöin opastan edelleen esim. 6-vuotiasta tytärtäni, miten kieltäydytään kohteliaasti kyläilykutsusta tms. Minusta se on ihan normaalia hommaa äiti-ihmiselle. Sillä lailla ne ihmispennut oppivat asioita.