Lue keskustelun säännöt.
Mies on iltaisin väsyneen vetämätön, lapset riehuvat
16.10.2012 |
Vihaan iltoja. Miehen työ on helppoa mutta valvoo iltasella usein vielä katsomassa leffaa puolille öin ja töistä tulee jo klo 16 mutta on iltaisin niin väsyneen vetämätön että mulle jää villien lasten vahtiminen. Kyllä isä pelaa lautapeliä, mutta ei jaksa puuttua jos lapset aloittavat kamppailun keskenään. Jos lähdetään ulos, mies nyhrää omiaan ja mun täytyy auttaa lapsille kamppeet päälle. Suututtaa ettei mies ole jämäkämpi ja aktiivisempi osallistuja.
Kommentit (9)
Ja sinä olet marttyyri ja ymmärtäjä ja hyväksyt tuon? Et ole ainoa. Kyllästyttää lukea näistä miehen hyysääjistä jotka katselevat millaista laiskaa paskaa tahansa, "lasten takia". Joo ja minkälaisen miehen mallin ne lapset tuollaisesta saa? Minkälaisen kuvan onnellisesta ja toimivasta parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy, mutta se sitten aiheuttaakin jatkuvaa riitaa ja vääntöä koska mies ei tyyliään muuta. Hän laittaa ruokaa jos sanon että teetkös sinä tänään ruuan. Mutta oma-aloitteinen ei ole. Eilen kun lähdimme ulos, sanoin miehelle että hei tulepa auttamaan lasten pukemisessa ja jätä se lompakkosi tutkiminen parempaan hetkeen. Mies tokaisi "kyllä sä osaat pukea ne ihan itse, älä nalkuta siinä". Tällainen siis on. Ei ole kiva sanoakaan toiselle jatkuvasti ja tehdä riitaa, mutta sitähän tulee kun en miehen vätystelyä hyväksy.
Jakamista voi syntyä, jos ei sille anneta mahdollisuutta. Ehdottaisinkin sinulle kokonaan uutta taktiikkaa. Anna miehellesi mahdollisuus olla isä, määrittelemättä millaista sen tulisi olla.
Ja kannattaisi pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan vähän päivittää omaakin rooliasi ja tarkatella asioita vähän miehenkin lasien läpi. Että, alkaako heti klo: 16:00, tee sitä ja tee tätä jne.
Olet itsenäinen aikuinen, joka itse tekee päätöksiä, et voi omia iltojasi selitttää vain toisten kautta, lähde tosiaan sinne ulos yksin. Näin miehen on pakko osallistua ja hänellä on tilaa rakentaa sitä jakamista, kun et ole vieressä nalkuttamassa.
ei meillä lähtisi ja ei kyllä pelais lautapeliäkään....
Sulle jää just se, minkä otat. Mies on just niin kädetön, kun annate sen olla. Ei muuta, kun kauniiden ja rohkeiden ääreen ja mies lapsineen ulos pois jaloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teen sen että lähden itse jonnekin, mies pistää videot pyörimään pienille ja alkaa itse keittelemään kahvia ja lukemaan autolehtiä. Ärisee pöydän äärestä pienelle, joka yrittää kampitella isompaa tai kiukkuaa jotain kun ei jaksa katsella niitä videoita. Ei saa aikaiseksi viedä lapsia ulos jos minä en ole se tekijä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai vaihtoehtoisesti alkaa hoitaa kaiken itse, ruuanlaitosta ulkoiluun.
Mutta onko todella niin, aikuisten maailmassa ja oikeasti?
Epäilen vankasti sitä.
Jos ap romahtaa tv:n ääreen, lapsista ei huolehdi isä, ei äiti. Ei se isä välttämättä ota vastuuta, korkeintaan heittää eines-lihapullat eteen.
Ja se toinen ketjussa esitetty vaihtoehto eli että ap "ottaisi vastuuta itse" merkitsee käytännössä sitä, että nykyisen - mitä? - 80% sijasta ap tekisi 100% kodin töistä ja lastenkasvatuksesta, ja mies saisi mukavasti keskittyä pelkästään leffojen katseluun ja sohvalla makoiluun. Kivaa miehen kannalta, tai sitten ei.
Joten väitän, että kumpikaan noista ei kamalasti toimi.
Ei se ole helppo dilemma, eikä mitenkään harvinainenkaan. Tiesittekin varmaan, mutta kodin töitä koskevat riidat ovat yleisimpiä avioerojen syitä. Eivät välttämättä tärkeimpiä, mutta yleisimpiä.
Minä lähtisin purkamaan sitä nyt siitä lähestymiskulmasta, että miettisin, mikä miestä uuvuttaa. Onko työ kovin stressaavaa, voisiko siihen vaikuttaa? Onko perhe-elämä hänestä kamalan uuvuttavaa ja arkista monotoniaa, ja voisiko siihen vaikuttaa?
Lisäksi voisi käydä perusteellista keskustelua siitä, mitä te molemmat haluatte ja odotatte arki-illoista. Mitä pitäisi tapahtua? Voisiko lapsille asettaa selkeämmät rajat ja/tai panna heidät aikaisemmin nukkumaan niin, että eivät riehu väsyneinä? Voisiko siten saada teille aikuisille kahdenkeskistä aikaa, joka kohentaisi teidän suhdettanne?
Keskustelkaa, eikä niin, että sinä ap moitit miestä ja vaadit häntä olemaan oma-aloitteinen niin, että hän toteuttaa sinun määräämiäsi tavoitteita. Kysy, mitä hän ajattelee illoistanne, mitä HÄN toivoo vapaa-ajaltaan!
Selvästikään teistä ei nyt kumpikaan ole tyytyväinen arkeenne, eivätkä lapsetkaan kamalan onnellisia ole, jos joutuvat päivittäin seuraamaan nalkuttamista ja alkavat väsyneenä/ilman tekemistä/ilman rajoja riehua.
Hei, tässä olen empaattinen olkapää edellä. Kerro lisää, miten huono mies sinulla on. Voidaan sitten yhdessä haukkua miestäsi ja voit purkaa omia paineitasi.
Hienoa, että sinulla on joku, johon suhteessa tunnet itse olevansa parempi ihminen. Koska tunnen nyt itsenikin huonoksi, koska en jaksa joka kamppailuun puuttua, enkä heitä jaksa joka hetki vahtiakkaan, mutta hengissä ovat.
Lapset tosin osaa meillä jo itse pukea, sillä tekemällä oppii. Olen laiskuuttani komentanut vaan itse pukemaan, vaikka aikaahan siihen menee.
Mutta parempaa arkea sinulle. Lähde illalla ulkoilemaan, ilman miestäsi ja lapsiasi. Tee siitä tapa.