Kilpirauhastulehduksia, vajaatoimintaa ja ripaus toivoa

Moikka



[b]Tuli tarve kirjoitella[/b] tänne, missä teitä muita kohtalotovereita liikkuu. Ajattelin kertoa minun matkastani kilpirauhasen vajaatoiminnan kanssa ja nimenomaan siitä, että olen varmasti menossa kohti oikeaa suuntaa vaivani kanssa. Ensimmäisen kerran minulla epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa ollessani teini-ikäinen, vakavasti masentunut. Kunnallinen lääkäritäti sanoi, että arvot ovat hieman erit kuin normaalisti pitäisi, mutta ei aiheuta toimenpiteitä. Noh, sitähän vain arvailen johtuiko masennus teini-iästä vai oikeasti hoitamattomasta kilpirauhastulehduksesta.



[b]Joka tapauksessa,[/b] kymmenisen vuotta sitä porskuteltiin eteenpäin erinäisten vaivojen kanssa, jotka jo nimesi oman nimeni mukaan, koska niille ei ollut mitään syytä. "Noh, mulla nyt sattuu

aivan vietävästi kädestä tosta yhtä kohtaa, mutta se nyt varmaan on taas jotain."

[quote]

Päivittäisistä vatsakivuista

[/quote]

tuli jo arkipäivää eikä sitä edes tajunnut kyseenalaistaa.

[quote]

Ruoansulatus ei pelannut

[/quote]

ja

[quote]

hikoilukin oli vähentynyt

[/quote]

lähes olemattomiin, jopa saunassa.

[quote]

Päivittäiset huimauskohtaukset, ylenpalttinen väsymys ja vetämättömyys, toisinaan myös järkyttävä ylensyönt

[/quote]

i oli normaalia. Mutta ajattelin, että ei kai tässä mitään suurempaa. Hammaslääkärini vinkkasi mahdollisesta kilpirauhasongelmasta kerran, kun oltiin jo vuosia ihmetelty kroonista ientulehdustani. Ja niinhän tämä tyttö lähti lääkäriin. Kunnallisella otettiin arvot ja kerrottin iloisena, "Ei hätää, ihan viitealueella ovat, olet terve." Vedottiin myös siihen, ettei voi senkään puolesta olla kilpirauhasen vajaatoimintaa, koska olen alipainoinen. Joten ei hätää. Näin sanottiin ja lähetettiin kotiin.



[b]Tällä kerralla[/b] kuitenkin aloin hieman kyseenalaistamaan tuloksia, halusin toisen mielipiteen, joten varasin ajan erikoislääkärille yksityiselle puolelle. Onneksi, siis ONNEKSI olin juuri kuukautta ennen ottanut itselleni vakuutuksen, joka on aivan korvaamaton tällä hetkellä. Tehtiin laajamittaiset testit, jossa todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta, joka johtuu autoimmuunisairauden kilpirauhastulehduksesta. Ja tässä vaiheessa arvot olivat jo todella huippulukemissa. Nonnih, kiitos kunnalliset lääkäritädit ja -sedät, jotka niin monta kertaa antoivat paketin buranaa vaivoihin ja passittivat kotiin vihjaillen samalla, että "saattaa olla päässä se vika". Aloin saamaan Thyroxinia ja olin iloinen, JES, nyt kaikki ongelmat ratkeavat. Kunnes alkoi tulla aivan järkyttävän kovia paniikkikohtauksia. Sen lisäksi kaikki muutkin oireet, joista koskaan olin kärsinyt alkoivat tulla pinnalle.

[quote]

Kuolemanväsymys

[/quote]

(tiedättehän sen, kun voisi nukkua vaikka seisaallaan),

[quote]

järkyttävä kylmyys

[/quote]

ja

[quote]

kesähelteillä läkähtyminen

[/quote]

,

[quote]

lihasheikkous, vetämättömyys, mieli veti masentuneeksi, alkoi kovat nivelkivut ja vatsavaivat

[/quote]

muistuttivat olemassaolostaan jälleen. Saatina, mitä tämä oikein on!? Menin lääkäriin joka otti taas testejä. Hän katsoi minua ja tuloksia. "Miten voi olla, että olosi on huono, kun arvot ovat jo lähes normaalit?" Juu, enpä tiedä, mutta se alkoi jo vaikuttaa normaaliarkeeni. Otettiin tulehdusarvot ja selvisi, että se tulehdushan minulla yhä oli, mitä ei lääkitty mitenkään ja silloin Thyroxin vain aiheuttaa järkyttävän olon. Kyllä– vaikka arvot olisivat normaalit. Lääkäri nosteli hartioitaan, hän ei tiedä mitä tehdä. Syötetään nyt vaikka kortisonia. Ja niin, ehkä minun myös kannattaisi mennä juttelemaan psykologille, koska minulla voi myös olla päässä vikaa. Harmistus palasi, kun ymmärsin, ettei se käynytkään noin helposti.



[b]Varasin ensimmäiset[/b] aikani psykiatrille, joka teetti minulla heti jo-suosituksi-tulleen masennustestin, jossa kyseltiin sen hetkisiä olotiloja. Vastauspaperin täytettyäni ojensin sen psykiatrille, joka katsoi huolestuneesti minuun ja totesi "Sinä olet masentunut." Heippa, hienoa kuultavaa! No mitäs sille sitten voisi tehdä? No, lääkkeitä tietenkin ja SUURI määrä. Thyroxin ei toiminut, joten ehkä minulla sitten onkin myös päässä vikaa. Aloitin masennuslääkkeet.



[b]Ja lääkkeethän[/b] alkoivat pahentaa oloani vielä enemmän. Pahimmillaan

[quote]

paniikkikohtaukset

[/quote]

ja

[quote]

pelkotilat

[/quote]

aiheuttivat sen, että täristen istuin lattialla ja mietin kauhulla mitä minulle on tapahtumassa. Pelkäsin maata sängyssä, koska utopistisesti ajattelin, että putoan siitä. En uskaltanut kävellä talon toisessa päässä olevaan wc:hen, koska pelkäsin että pyörryn tai kuolen siinä matkalla. Olin tosi pohjalla. Tilasin itselleni kerran myös ambulanssin, koska en uskaltanut liikkua. Mieheni sanoi minulle eräs ilta, kun itkin ja sanoin, että nyt varmasti kuolen, että "Kannattaisikohan sinun nyt kuitenkin lopettaa ne masennuslääkkeet, ihan vain kokeeksi?" Lopetin. Olo parani hieman, mutta lukuisista paniikkikokemuksista johtuen en uskaltanut vieläkään yksin astua ulos kotiovestani. Menin jälleen psykiatrille ja sanoin mitä tuntemuksia lääkkeistä tuli. Hän määräsi uusia, koska lääkkeet parantavat todistetusti. Tuli jälleen huono olo ja lopetin.



[b]Tämän jälkeen[/b] söin kortisonia, epäilin mielenterveyttäni ihan oikeasti ja kuitenkin toivonkipinät hyppysissäni tilasin ajan psykoterapeutille. Se onkin ollut toinen hyvistä jutuista tässä pitkään aikaan. Ensimmäinen oli hammaslääkärini vihjaus tästä asiasta. Psykoterapeutin kanssa ollaan puitu näitä asioita ja mietitty mikä on normaalia ja mikä ei. Jotenkin itse sitä ei enää näin monen vuoden jälkeen ja niin monien LÄÄKÄRIEN vakuuttelemana enää tiedä. Aloin uskaltamaan taas itse liikkua jossakin ja ajamaan jopa autoa taas. Kuitenkin vaivat olivat ja pysyivät, koska lääkäri määräsi vain kortisonia eikä vaivaa lääkkeisiin. Aloin ottamaan asioista selvää, löysin kilpirauhasfoorumit ja huudahtelin yksin kotona koneella "Voi vitsi! Täällä on muitakin jolla on tällaisia juttuja!" Nyt ymmärrän vertaistuen tärkeyden. Luin monta englanninkielistä kilpirauhaseen erikoistunutta lääkärikirjaa ja sekä muuta alan kirjallisuutta. Imin kaiken mahdollisen netistä, mitä löysin.



[b]Kuulin, että[/b] Tampereella on kilpirauhaseen erikoistunut lääkäri. Matkasin siis sinne. Tein syväluotaavat analyysit ja yhteenvedot vaivoistani ja kaikista testituloksista, jotta käynti olisi mahdollisimman hyödyllinen. Vastassa oli ystävällinen nainen, joka tutki paperini, kyseli olotilaani ja totesi, että "Älä huoli, kyllä me sinut kuntoon saadaan." Aloin itkemään, en voinut uskoa sitä, että hän ei edes vihjannut, ettei asialle olisi mitään tehtävissä. Sain Armour Thyroid lääkereseptin, jonka kanssa minun käskettiin mennä apteekkiin, jotta saan anotuksi lääkelaitokselta lupaa aloittaa nämä eläinperäiset lääkkeet. Hän myös kertoi, että on hyvin yleistä olla alipainoinen, mutta silti sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa,

[quote]

koska se johtuu siitä tulehduksesta miksi en lihoa

[/quote]

, niinkuin oirelistassa lukee. Hän kertoi, että on tärkeämpää hoitaa potilasta ja olotilaa, kuin armollisesti tuijottaa niitä arvoja, mitä testit paljastavat. Oma olo kertoo enemmän ja sairaus on jokaisella niin yksilöllinen.

Lisäksi kehotettiin menemään oman kaupunkini luontaislääkintäkeskukseen, missä homeopaatti voisi kenties myös auttaa ja antaa vinkkejä. En ole koskaan aiemmin lääkärin suusta kuullut mitään positiivista homeopaateista. Hehän suosivat näitä jotain "luontaismömmöjä" vain. Loistavaa. Poistuin paikalta yhtä keliakiatestiä rikkaampana ja suuntasin takaisin kotiin.



[b]Homeopaatti kertoi[/b] oman tarinansa, joka oli pelottavan lähellä omaani. Hänellä oli ollut täysin samat oireet 30 vuotta sitten. Siksi hän oli ryhtynyt alalle, koska oli itse paininut samojen asioiden kanssa. Ja silloin ei ollut niin pätevää nettiä, kuin nyt. Voin vain kuvitella, kuinka vaikeaa tiedonhaku silloin on ollut. Keliakiatestit osoittivat positiivista, mutta minun kehoitettiin

[quote]

olemaan TÄYSIN viljatta, koska kuulemma SE on se asia, mikä ylläpitää kilpirauhastulehdusta

[/quote]

. Helpommin sanottu kuin tehty, nyt opiskellaankin sitten mitä sieltä kaupasta voi ostaa. Melkein kaikissa gluteiinittomissa tuotteissa on vehnätärkkelystä, jota en saa syödä. Koitin varata aikaa ravintoterapeutille, joka esitti kysymyksen: "Mihin sinun lääkärisi perustaa sen väitteen, että viljaton ruokavalio on avain kilpirauhastulehduksen parantumiseen?" Vastasin, että ihan sama, koska toistaiseksi tamperelainen lääkäri on tästä asiasta tietävin ihminen, kenet minä tunnen. "Voitko auttaa?" Eipä kuulemma voi, koska hän ei suosittele viljatonta ruokavaliota kenellekään ennenkuin on tehty kunnolliset keliakiatestit, eli otettu koepalat jne. Turhaan niitä viljoja ei kuulemma kannata jättää pois. Päädyin siihen, että opiskelen sitten itse, mitä voin syödä ja mitä en. Ja sillä tiellä nyt ollaan.



[b]Olen syönyt[/b] pari viikkoa Armour Thyroidia, syönyt kiltisti kaikki luontaistuotteet, jotka homeopaatti määräsi sekä ollut TÄYSIN viljattomalla ruokavaliolla. Täytyy sanoa, että en ole ollut näin pirteä vähään aikaan. Toki ymmärrän sen, että tämä on vasta alkua ja varmasti tulee olemaan niitä voittaja- sekä masennushetkiä tämän asian parissa, mutta minulla on nyt kutina, että olen oikeilla raiteilla. Kirjoista lukemalla ja asioista selvää ottamalla olen myös ymmärtänyt sen, että niin on vain pakko tehdä saadakseen oikeaa hoitoa. Lääkärit eivät tiedä kaikkea, joten pitää itse osata kyseenalaistaa ja etsiä tietoa. Enkä väitä, etteikö olisi olemassa hyviä yleislääkäreitä myös kunnallisella puolella, omat kokemukseni eivät vain ole olleet edes lievästi hyviä.



[b]Kiitos kun[/b] luit, toivon sinulle hyvää hoitoa ja parantumista. Jos sait myös itsellesi jotain apua omista kokemuksistani, niin hienoa! Tiedosta myös, että et ole yksin, meitä on täällä ja monessa muussakin paikassa paljon. Ja kaikki viat ei välttämättä "ole pelkästään korvien välissä". ^__^