Vaikea kysymys: Milloin lopettaa sairasteleva lemmikki?

kun huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä

Minulla on ollut neljä kania, joista jokainen on lopetettu liian myöhään ja asia vaivaa minua. Kaksi näistä kaneista olivat käyneet vähän aikaisemmin (viikon/kahden viikon sisällä) ell luona, josta toiselle ennustettiin noin puoli vuotta elinaikaa ja toiselle jopa mahdollista parantumista. Molemmat kanit lopetettiin viikonloppuna päivystyksessä. Sen lisäksi yksi kani lopetettiin viikonloppuna päivystyksessä, sillä oli iso kasvain ja se oli jo aika laiha, mutta emme olleet huomannut oireita kuin noin viikon ajan ja epäilimme että sillä oli vaan kaasua vatsassa, tms. Arka kani tosin vielä ellklinikalla tuli itse kuljetuskopasta ulos tutkimaan paikkoja, joten toivon ettei se ollut kauhean kipeä.



Minua harmittaa, ettei eläinlääkärit ole sanoneet selkeämmin, että kanin paras olisi lopetus ja ovat antaneet turhaa toivoa. Yllätyksekseni minulle oli myös yhden näistä lopetus ainoastaan helpotus, koska teki niin pahaa katsoa pienen kärsimyksiä.

että hengissä pitäminen aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kun rehellisesti asiaa ajattelemalla voi todeta, että se on jo ansainnut päästä lepoon.

että hengissä pitäminen aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kun rehellisesti asiaa ajattelemalla voi todeta, että se on jo ansainnut päästä lepoon.

Mutta mistä sen näkee, että hengissä pitäminen aiheuttaa kärsimystä? Kuinka huono kunto on riittävän huono? Kun eihän lemmikki osaa kertoa, että nyt riittää. Ja toisaalta, lemmikin näkövinkkelistähän viikko tai kuukausi sinne tänne ei merkitse mitään. Eihän se osaa elämättä jääneitä päiviä surra. Omistaja sen sijaan osaa. Ja suree.

AP

minä varmasti miettisin millainen kissa on ollut ennen sairauden ilmestymistä ja vertaisin kunnon huonemista siihen. Jos arkijaksaminen olisi lemmikille raskasta ja kärsimystä, pitäisi toinen päästää kivuistaan. Meillä on 18v kissa, joka toistaiseksi porskuttaa hyvissä voimin *koputtaa puuta* Syö,juo, liikkuu,leikkii, hakee seuraa ja asioi laatikolla. Muistan sukulaisteni kissan, joka oudon sairauksen johdosta ei pystynyt enää esim. hyppimään kunnolla. Jokainen päivä näkyi kissassa vähäisempänä jaksamisena. Onneksi omistajat olivat viisaita, ja veivät kissan lopetettavaksi, ettei elämänliekin tarvinnut hiipua kituuttaen. Kissat ovat toki aika mestareita piilottaman kipunsa, mutta kyllä tarkkaavainen omistaja huomaa selvät muutokset arkisissa asioissa. Tsemppiä!

Kun tuntuu, ettei eläin enää saa elämästä irti sitä, mitä sen hyvinvointi vaatisi. Ei jaksa liikkua kuin ihan vähän vaan yms. Kyllä rakkaasta eläimestä sen näkee, kun on rehellinen itselleen. Muistele pentuaikaa, terveitä aikuispäiviä yms.



Mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.



Minä olen monesta kissasta joutunut luopumaan, mutta yhtäkään eutanasiaa en ole katunut. Se on todellakin se viimeinen palvelus rakkaalle perheenjäsenelle, ja soisin sen mahdollisuuden myös ihmisille.

että tiedät jo itsekin, että kissan kunto on jo "riittävän" huono, kun olet päätynyt pohtimaan sitä tällä tavalla. Ehkä et haluaisi itse tehdä sitä vaikeata päätöstä.

että tiedät jo itsekin, että kissan kunto on jo "riittävän" huono, kun olet päätynyt pohtimaan sitä tällä tavalla. Ehkä et haluaisi itse tehdä sitä vaikeata päätöstä.

Mutta kun toinen tulee eteiseen vastaan ja hyppää syliin kehräämään, niin on aika vaikea ottaa luuri käteen ja soittaa eläinlääkärille.

Olisi niin paljon helpompaa, jos kissa vain makaisi apaattisena kaapissa. Mutta kun se on vielä niin kovin seurallinen :( AP

että tiedät jo itsekin, että kissan kunto on jo "riittävän" huono, kun olet päätynyt pohtimaan sitä tällä tavalla. Ehkä et haluaisi itse tehdä sitä vaikeata päätöstä.

Mutta kun toinen tulee eteiseen vastaan ja hyppää syliin kehräämään, niin on aika vaikea ottaa luuri käteen ja soittaa eläinlääkärille.

Olisi niin paljon helpompaa, jos kissa vain makaisi apaattisena kaapissa. Mutta kun se on vielä niin kovin seurallinen :( AP

Mutta eikö olisi kissaa kohtaan väärin kituuttaa sitä siihen saakka, että se makaa kaapissa apaattisena?

Sinunhan se päätös on tehtävä, ja sinä näet parhaiten, milloin sille on oikea aika. Yhtä surullista se on kuitenkin nyt, kuin sitten myöhemminkin, sitä ei valitettavasti voi välttää, mitä ikinä päätätkään.

että tiedät jo itsekin, että kissan kunto on jo "riittävän" huono, kun olet päätynyt pohtimaan sitä tällä tavalla. Ehkä et haluaisi itse tehdä sitä vaikeata päätöstä.

Mutta kun toinen tulee eteiseen vastaan ja hyppää syliin kehräämään, niin on aika vaikea ottaa luuri käteen ja soittaa eläinlääkärille.

Olisi niin paljon helpompaa, jos kissa vain makaisi apaattisena kaapissa. Mutta kun se on vielä niin kovin seurallinen :( AP

Mutta eikö olisi kissaa kohtaan väärin kituuttaa sitä siihen saakka, että se makaa kaapissa apaattisena?

Sinunhan se päätös on tehtävä, ja sinä näet parhaiten, milloin sille on oikea aika. Yhtä surullista se on kuitenkin nyt, kuin sitten myöhemminkin, sitä ei valitettavasti voi välttää, mitä ikinä päätätkään.

Juuri näin.

Jos venytät päätöstä ja kissasi ehtii mennä huonompaan kuntoon, kadut sitä loppuikäsi: "miksi minun piti olla niin itsekäs että annoin rakkaan perheenjäsenen kitua kivuissaan, kun en raaskinut luopua siitä?"

Helppoa se ei ole, mutta oikea ratkaisu se on. Ja tuskin haluat kaapissa kituvan kivuissaan makaavan kissan kuvan kummittelevan mielessäsi loppuikääsi? Luovu nyt, kun kissa on vielä oma itsensä ja ei tee hidasta ja kivuliasta kuolemaa, joskin on huonokuntoinen.

Tuska ja ikävä helpottaa ajan kanssa. Usko pois.

"Siinä vaiheessa kun kissa vetäytyy eikä enää jaksa kiinnittää teihin huomiota."



...On jo liian myöhäistä, ja kissa aloittanut kuolemisen. Jos haluat tehdä lemmikillesi palveluksen, sallit hänelle eutanasian ennen kuin hän menee tuohon kuntoon.