Tosi normaalia?

https://www.google.com/search?client=ubuntu&channel=fs&q=yksiplus+kaksi…

Ote blogista; "Yhtälailla normaalia on kuulemma se, että välillä minun tekisi mieli jättää lapsi lattialle, rääkykööt siinä, kärsikööt. Mielessäni välähtää kuva siitä kuinka ravistelen tyttöä ja huudan ”ole saatana hiljaa!”. Saatan kuvitella, että avaan ikkunan ja pudotan pennun neljännestä kerroksesta. Se on normaalia. Naiset kokevat vauvansa kanssa uudenlaisen, täyden vallan tunteen, joka aiheuttaa väkivaltaisia mielikuvia. Saatat kuvitella tappavasi lapsesi. Se on normaalia. Koska oikeasti et katkaisisi edes hiusta hänen päästään. Normaalia. Minä vihaan sitä, vihaan niitä väsymyksen, turhautuneisuuden ja epätoivon aiheuttamia mielikuvia. Tuuditan lasta hellästi sylissäni samalla kun puren raivoissani huultani. Etkö voi saatana nukkua? Etkö perkele voi antaa minun olla? LOPETA!"



Hoh, kaunista..

Kyllähän todennäköisesti kaikilla on joskus erittäin murhaavia ajatuksia ja kuvitelmia siitä, minkälaisilla menetelmillä jonkun voisi tappaa.

kukaan omaa lastaan sentään haluaisi tappaa. tai edes suunnitella murhaa?

Pitäisikö miettiä uupumuksen ja masennuksen mahdollisuutta?