Olenko nipottajaäiti jos pyydän opettajalta että lapseni saisi rauhallisemman vieruskaverin

Minulla on kolme lasta, joista yksi on erittäin rauhallinen, tunnollinen ja hyvä opiskelija. Juuri tämä yksi joutui sitten aina paritehtävissä tai ryhmänmuodostuksessa pidemmän aikaa luokan kahden hankalimman ja juuri levottomuuden lisäksi "kiinni tavaroihin/iholle" tulevan pojan seuraan.



Lapsi itse nosti tämän epäkohdan kotona esille ja lupasin lapselle että juttelen opettajalle. Kyseessä oli ala-asteen alkupuoli ja opettaja oli kokenut ja ihana opettaja, mutta sellainen hiljainen tyttö -tyyppinen itsekin. Toisaalta ymmärrän että hän helpotti omaa työtänsä valitsemalla nämä parit/ryhmät näin.



Meillä kerroin opettajalle miten tyttö tuntee tilanteet hankalaksi ja nostin esiin sen että hyvä käytös tuntuu nyt koulussa aiheuttaa lopputulokseksi rangaistukselta tuntuvan tilanteen. Nostin esille vain tytön näkökulman, en syyttänyt poikien käytöstä tai opettajan ratkaisuja.



Lisäksi juteltiin tytön kanssa kotona että aina kun se kaveri on ongelmainen koulussa, niin sanoo hyvin tiukkaan kaverille että lopeta. Ja jossei auta, niin viittaa ja kertoo opettajalle. Eli toimii itse ja jos/kun kaveri ei usko, niin siirtää vastuun opettajalle. Lapsen ei tarvitse itse yksikseen iän kaiken yrittää selvitä.



Minulle on ihan sama pitääkö opettaja minua nipona tai mitä muut vanhemmat ajattelevat. Vanhempana pitää pystyä auttamaan lastaan ja nostamaan niitä vähemmän kivojakin asioita esiin. Meillä tuo keskustelu opettajan kanssa auttoi. Sen jälkeen parit ja ryhmät jaettiin tasaisemmin.



Tytön seuraavan opettajan kanssa tälläisiä ongelmia ei ole esiintynyt, vaan jaot on tehty tasapuolisesti. Aina ne eivät ole joka kerta olleet ihan optimaalisia, mutta kyllä tyttömmekin pitää sopeutua siihen ja joustaa ajoittain. Mutta toisten elämän helpottajaksi hänen ei tarvitse ryhtyä oman oppimisensa ja viihtymisensä kustannuksella. Erityisesti pidän tätä tärkeänä viestinä juuri tälle tytöllemme, koska helposti voi luisua väärään rooliin huomaamatta.



Ja tätä samaa ongelmaa meidän kahdella muulla lapsella ei ole vielä koulussa ollut. Toisella ollut aikanaan jopa tuo sama opettaja, jonka kanssa tuo ryhmäjako-ongelma oli. Mutta nämä kaksi muuta ovatkin nk. normikoululaisia, eivätkä niitä helppoja mallioppilaita.

Itselläni on "normaali" tokaluokkalainen poika, enkä todellakaan menisi opettjalle sanomaan että pitää vaihtaa pulpettinaapuria. "Kiltit ja hiljaiset alistetaan terroristeille aina" - tuo lause kertoo varmasti enemmän äidistä kuin vallitsevasta tilanteesta. Luokissa on ollut, ja tulee aina olemaan, enemmän ja vähemmän vilkkaita lapsia, ja valitettavasti kaikille ei löydy ideaalista matchia viereen istumaan. Lapsen pitää oppia tulemaan toimeen, ja sietämään, muita lapsia, vielä monessa muussakin tilanteessa.

Eikö opettaja siis huomaa tätä häiriköintiä, kun ei ole siihen puuttunut? Oma lapsi on aina se rakkain ja tärkein, mutta lapsen puheetkin ovat yleensä "kotiinpäin". Omanikin saattaa jostain välituntikahakasta sanoa, että "se toinen aloitti", mutta totuus olla hieman muuta.

Kyllä ne opettajat huomaavat ja yleensä ne vanhemmatkin tietävät näistä häiriköistä. Keinoja puuttua ei vain ole ja opettajatkaan eivät jaksa ikuisesti. He tekevät sen mikä auttaa ja aina se ei ole välttämättä pedagogisesti oikein kaikilta näkökulmilta. Opettajatkin ovat ihmisiä, eivät täydellisiä, ihan samoin he tekevät virheitä kuin muidenkin ammattien edustajat. Lisäksi kuten paljon on nostettu viime aikoina mediassa esille, opettajat ovat voimattomia ja loppuunpalaneita, sekä lapset entistä hankalampia.

Lisäksi näkökulmasi on ehkä rajoittunut, jos sinulla yksi "normaali" poika. Kiltti ja hiljainen lapsi joutuu varmasti usein luokassa kohtaamaan erilaisia tilanteita kuin se normaali lapsi. Lisäksi jos se kiltti on vielä pohtija, niin vetää omia johtopäätöksiään ja miettii tilanteita ihan erilailla kuin normaali poika, joka ei liikoja pohdiskele. Lisäksi kaikilla lapsilla eivät ne puheet ole aina "kotiinpäin", vaan ihan oikeasti rehellisiä.

Minusta vanhempi, jolla on herkkyyttä kuunnella lastansa ja miettiä yhdessä hänen kanssaan ratkaisuja ja konsultoi opettajaa on hyvä vanhempi. Se todellakin kertoo että vanhemmuutta ja vastuuta on. Se ketä jättää lapsen yksinään selviytymään ja sietämään kertoo minusta taas vanhemmasta enemmän kuin lapsesta.

Minä olin aikoinani se ylivilkkaan pojan viereen istutettu tyttö. Pojan äiti vielä vaati, että minut pitää pitää siinä istumassa, kävi opettajalle sen suostuttelemassa. Poika heilui koko ajan, mm. huvikseen yritti raapia naamaani.



Meillä homma ratkesi niin, että äiti kävi eräänä aamuna laittamassa istumajärjestyksen uusiksi ennen tunnin alkua. Pojan huono koulumenestys jatkui, minulla puolestaan keskiarvo kohosi seuraavan vuoden aikana numerolla, kun vihdoin pystyin keskittymään, ja jatkoin myöhemmin yliopisto-opintoihin.



Pidä lapsesi puolta tarvittaessa vaikka konkreettisesti asiaan puuttumalla. Tuollaisesta häirikön tai ylivilkkaan vahdiksi joutumisesta voi olla lapsellesi todellista haittaa. Sille ylivilkkaalle pitää hommata koulunkäyntiavustaja tai erityisopettaja.

Tuollaisesta häirikön tai ylivilkkaan vahdiksi joutumisesta voi olla lapsellesi todellista haittaa. Sille ylivilkkaalle pitää hommata koulunkäyntiavustaja tai erityisopettaja.

Myös sillä rauhallisella ja tunnollisella oppilaalla on oikeus opetukseen ja oppimisrauhaan

Kerro opettajalle tilanteesta ja miten lapsesi sen kokee, mutta älä suoraan vaadi mitään. Jos mitään ei tapahdu, soita opettajalle uudestaan. Jatka soittelua opettajalle, mutta älä edelleenkään vaadi mitään suoraan. Parhaassa tapauksessa opettaja jo ekan puhelun jälkeen alkaa korjata asiaa, huonommassa menee vähän pidempään. Opettajilla eivät työt tekemällä lopu ja voi olla, että hä ei ole yksinkertaisesti huomannut,mitä kaikkea se riiviö kerkiää tehdä.

Kerro opettajalle tilanteesta ja miten lapsesi sen kokee, mutta älä suoraan vaadi mitään. Jos mitään ei tapahdu, soita opettajalle uudestaan. Jatka soittelua opettajalle, mutta älä edelleenkään vaadi mitään suoraan. Parhaassa tapauksessa opettaja jo ekan puhelun jälkeen alkaa korjata asiaa, huonommassa menee vähän pidempään. Opettajilla eivät työt tekemällä lopu ja voi olla, että hä ei ole yksinkertaisesti huomannut,mitä kaikkea se riiviö kerkiää tehdä.

Jos ei opettaja asiallista perustelua usko, niin sitten vanhemman pitää mennä itse paikalle erottamaan pulpetit toisistaan ja eri puolille luokkaa. Ennen ensimmäisen tunnin alkua mutta niin, että opettaja on paikalla "neuvonpidossa". Näin meillä tehtiin ja tulos oli hyvä. Ei kenelläkään aikuisella ole oikeutta tyrkätä osaa töistään lapselle.

lapsi eikä millään muulla ole mitään väliä....

lapsi eikä millään muulla ole mitään väliä....

Minä olen itse se lapsi, jonka äiti osasi aikoinaan pitää puolensa. Hyvä että piti. Ei kenelläkään ole velvollisuutta viettää opiskelu/työpäiväänsä naamaa raapivien adhd-tapausten kanssa. Paitsi jos on opettaja, poliisi tai vanginvartija. Nämä vaihtoehdot tosiaan sitten jätinkin oma-aloitteisesti ammatinvalintavaihtoehdoistani pois. Olikohan paha äiti, kun ei totuttanut minua olemaan kärsivällisenä altavastaajana tällaisille?

En edes ymmärrä miksi niiden pulpettien pitää olla kiinni toisissaan. Meillä istuu kolme vierekkäin ja lapsen kanssa keskellä istuu tämä häiritsevä oppilas, pääsee siis häiritsemään kahta oppilasta.

Mua ärsyttää se, että nämä kiltit ja hiljaiset alistetaan terroristeille aina. Aina! Mun oma tyttöni on juuri näitä hiljaisia ja fiksuja. Ja koko ajan joku adhd-poika vieressä koulussa. Mikä ihmeen funktio meidän tytöllä on? Toimia tukikeppinä häirikölle ja itse ei saa opettajalta huomiota koskaan? Koko koulu pyörii näiden terroristien ympärillä ja se pitää vaan niellä?

nimiä, vai listan ominaisuuksita, joita Hänen Lapsensa vieruskaverilla voi/saa olla? Ikävää tietysti, jos lapsi kokee vieruskaverin häiritsevän, mutta ehkä asiaa kannattaisi miettiä vähemmän radikaalein keinoin kuin istumajärjestystä vaihtamalla -mitäs, jos lastasi ei seuraavakaan vieruskaveri miellytä?



Opettajalle ilman muuta viestiä, että lapsesi kokee vieruskaverin häiritsevän, ja/tai pyyntö lapselle kertoa se opettajalla ihan itse, oppitunnilla viittaamalla, jos ja kun tällaista häirintää tapahtuu.



Mutta se vaihtoehto, että menet opettajan luokse pyytämään "suoraan" uutta istumäjärjestystä, on aika huono, koska a)luokassa on muitakin lapsia, ja myös heidän istumajärjestyksensä muuttuu, ja b)mitä jos lapsesi kokeekin hetken päästä taas että vieruskaveri ei ole hyvä? Silloin olet jo nolo.

Lista ominaisuuksista, joita ei saa olla vieruskaverilla:

Ei saa yrittää koko ajan häiritä toisen oppilaan työskentelyä silloin, kun kaikkien pitäisi tehdä tehtäviä hiljaa itsekseen.

Ei saa varastaa koko ajan toisen oppilaan kirjoja, kyniä tms. tämän pöydältä.

Ei saa kieppua kuin hyrrä paikallaan ja välillä valua pulpettinsa alle.

Ei saa "leikkisästi" yrittää raapia toisen naamaa, vetää hiuksista, potkia jne. eikä lopettaa millään, vaikka toinen pyytäisi.

Että siinä sitä listaa siitä, minkä kohteeksi kiltit tytöt joutuvat koulussa palkattomina apuopettajina joka jumalan päivä. Niin jouduin minäkin, kunnes äiti kävi järjestelemässä uuden istumajärjestyksen.

Sitä en edes muista, minne tuon minun adhd-pulpettikaverini pulpetti siinä hässäkässä siirrettiin, mutta ainakin sain itse opiskelurauhan. Jos tämä ei käy kenenkään vierustoveriksi, niin sitten opettajan on siirrettävä tämä istumaan ihan itsekseen.

nimiä, vai listan ominaisuuksita, joita Hänen Lapsensa vieruskaverilla voi/saa olla? Ikävää tietysti, jos lapsi kokee vieruskaverin häiritsevän, mutta ehkä asiaa kannattaisi miettiä vähemmän radikaalein keinoin kuin istumajärjestystä vaihtamalla -mitäs, jos lastasi ei seuraavakaan vieruskaveri miellytä?

Opettajalle ilman muuta viestiä, että lapsesi kokee vieruskaverin häiritsevän, ja/tai pyyntö lapselle kertoa se opettajalla ihan itse, oppitunnilla viittaamalla, jos ja kun tällaista häirintää tapahtuu.

Mutta se vaihtoehto, että menet opettajan luokse pyytämään "suoraan" uutta istumäjärjestystä, on aika huono, koska a)luokassa on muitakin lapsia, ja myös heidän istumajärjestyksensä muuttuu, ja b)mitä jos lapsesi kokeekin hetken päästä taas että vieruskaveri ei ole hyvä? Silloin olet jo nolo.

että tuossa ei todellakaan tarvita mitään viittaamista ja sitä, että se kiltti tyttö valittaa erikseen opettajalle. Kyllä se opettaja minunkin kohdallani ihan hyvin näki, että toisen kynnet olivat naamassa kiinni kesken lukutunnin tai että se toinen makasi kuin märkä makaroni pulpettinsa alla lattialla.



Ei niin idioottia opettajaa olekaan, ettei tajuaisi sen häiritsevän sitä toista lasta. Opettajat ovat vain kuin eivät huomaisikaan ja toivovat, että se kiltti tyttö jotenkin saa adhd-tapauksen rauhoittumaan.

Kerrolle opelle toiveesi.

Kyselyssä pyydettiin tietoja lapsestamme, mm mielenkiinnon kohteita, harrastuksia, mitä perhe tekee yhdessä, ja miten koulu on lähtenyt sujumaan ja terveisiä opettajalle.



Kirjoitin tuohon viimeiseen kohtaan, että lastani häiritsee kun vierustoveri ei anna keskittyä rauhassa.

Seuraavavana päivänä opettaja oli vaihtanut paikkoja.



Avoimien ovien päivänä huomaisin että tuo ko. häiritsijä istui ilman pulpettiparia. Opettaja lapseni mukaan joutunut vaihtamaan hänen paikkaansa toisenkin kerran.



Tämä häiritsijä ei varsinaisesti kiusannut ketään ei vaan vielä malttanut seurata opetusta. Vihko oli unohtunut kotiin, viittasi useita kertoja tunnin aikana, vaikka ei ollut aiheeseen liittyvää asiaa ja oli luokan ainoa, jolla ei ollut vanhempaa/mummia/kummia mukana avointen ovien päivänä.

lapsi eikä millään muulla ole mitään väliä....

kenenkään lapsella ei ole mitään velvollisuutta sietää sitä!

ap ilmoittaa opelle asiasta. Minkä viestin hän antaa tytölleen jos ei tee mitään. Open olisi ihan hyvä pohtia istumajärjestyksiä alkaen siitä miksi pitää olla paripulpetit. Miksi ei istu kaikki omissa pulpeteissaan? Vai ei kait koulussa ole käytössä pulpetit, joita ei saa erotettua. Opet tekevät ratkaisuja, joilla helpottavat omaa työtään ja pyrkivät saamaan luokkaan oppimisrauhan. Ja ope näkee kyllä, että häirikkö a siellä taas häiriköi, mutta hän ei voi tietää miten ap:n lapsi asiaan suhtautuu jos ei sitä kukaan hänelle kerro. Tai jos tietää, mutta ei välitä niin tod.näk voi olla välittämättä niin kauan, kun kukaan ei asiaan puutu.

lisäksi kouluissa harjoitellaan sek pari- että ryhmätöitä ja se käy helpoimmin, kun istutaan jo valmiiksi vierekkäin

joiden kanssa joutuu käymään koulua tai elämään läpi elämänsä töissä/ koko maailmassa. Opeta hänelle sen sijaan taitoja keskittyä ja sopeutua vallitsevissa olosuhteissa.

Tuossa olisi järkevää että niitä häiriköitä kierrätetään, parit vaihdetaan vähintään parin kuukauden välein. Ei niin että sama lapsi joutuu koko ajan olemaan häirikön vartijana.

Lapsesi ei voi valita ihmisiäjoiden kanssa joutuu käymään koulua tai elämään läpi elämänsä töissä/ koko maailmassa. Opeta hänelle sen sijaan taitoja keskittyä ja sopeutua vallitsevissa olosuhteissa.