Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä 3-henkinen perhe tarvitsisi tilaa 150 m2 tai yli?
13.10.2012 |
Varsinkin, kun tämä perheen ainoa lapsi on muutaman vuoden päästä muuttamassa pois kotoa?
aiotaan rakentaa mielemme mukainen omakotitalo, sillä ajatuksella, että vanhuutemmekin asutaan siellä niin pitkälle kuin pystytään. Nyt ollaan about nelikymppisiä.
Suunnitelmissa alle 100 m2 talo. Kaikki tarvittavat tilat, mutta ei hirveästi hukkatilaa = vähemmän siivoamista, vähemmän kustannuksia jne.
Kaikki, joille asiasta olemme maininneet, pitävät meitä ihan kahjoina. Miksi ihmeessä? Mihin ihmeeseen kaksi ihmistä tarvitsisi vaikkapa jotain 150 neliön taloa...?
Kommentit (56)
Kahdelle tämä talo olisikin liian suuri, mutta meitä on kuusi ja pitkään onkin.
Mielestäni ap:n perustelut ovat hyvin järkevät. En minäkään vastaavassa tilanteessa rakennuttaisi isoa taloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ap.n kaltaisia ihmisiä, jotka jaksavat tässä aloituksessakin tulla tuon tuostakin inttämään, ettei ymmärrä miksi joku toinen perhe haluaa tilaa enemmän kuin hän ja hänen perheensä? Miksi kaikille ei riitä tai kelpaa se sama, mikä heille?
Niin, minä en ymmärrä, että tällaisella asialla joku päätään vaivaa.
Mitä sen on väliä, miten ahtaasti tai väljästi ihminen asuu, mikä on asumismuoto tai paikkakunta, eikö pääasia ole että on tyytyväinen asumisoloihinsa? Se mikä on ihana yhdelle, on kauhistus toiselle.
Vai meneekö ap ystäviensä luo kylään ja alkaa kauhistelemaan ja ihmettelemään ja kehoittammaan muuttoon jos asunto on ap.lle liian iso?
On eri asia ihmetellä sitä miksi joku haluaa rakentaa ison/pienen asunnon ITSELLEEN/PERHEELLEEN, vert ihmetellä sitä että miksi toiset ihmettelevät ja kritisoivat perheen X valintaa.
Minä en esim. ymmärrä miksi yhden lapsen perheillä on isot katumaasturit/tilautot, mutta en koskaan menisi sanomaan asiasta, koska minua ei kiinnosta miksi joku ostaa tietnlaisen auton. Samaan tapaan en halua kenenkään arvostelevan minun auto valintaani, ellen ITSE kysy joltakin apua siihen.
Meillä on 180 m2.
Meitä asuu täällä 2 aikuista ja paikoin yksi teini.
Siltikin tuntuu välillä, että tilaa on liian vähän.
Kotitoimistot vaatii osansa neliöistä.
Yhtään pienempi ei voi olla. Vanhémmille on oma makkari, lapselle myös, sit on keittiö, olkkari ja vierashuone..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään pienempi ei voi olla. Vanhémmille on oma makkari, lapselle myös, sit on keittiö, olkkari ja vierashuone..
Tuntuu, että kun näihin tiloihin muutettiin pienemmästä, niin kaikki ovat kadonneet jonnekin. Perhe hajoaa omiin oloihinsa ja entinen nyhjääminen yhteisellä sohvalla on jäänyt. Jokaisella omat paikkansa eikä enää kiistoja kuka saa määrätä mitä kanavaa katsotaan. Nyt arvostaisin edes sitä kanssakäymistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä missä rakennatte, mutta pk- seudulla tontin hinta on niin iso osa projektia, että alle 100 - neliöistä ei kannata tehdä. Jälleenmyynti on vaikeaa, koska hinta asuinneliöihin nähden nousisi liiaksi. Ja omakotitalojen ostajakohderyhmä ovat ensisijaisesti lapsiperheet.
oikeastaan tarvittais vaan 2 mh (tässä vaiheessa toinen makkari meidän makuuhuoneeks ja toinen teinille huoneeksi, myöhemmin se teinin huone vierashuoneeksi/työhuoneeksi) ja sitten tupakeittiö, jolle riittäisi ihan hyvin jos olisi vaikkapa 35-40 neliöö yhteensä.
Mihin ihmeeseen sitä tilaa konkreettisesti siis tarvitaan tämän enempää? Meillä on työt muualla, eli mitään varsinaisia kotitoimistoja ei ees tarvita. Nytkin on tää läppäri keittiön pöydällä, laskut voi hyvin maksaa tässä. (vaikka siis yks makkareista tällä hetkellä on ns. työhuone/vierashuone, sillä huoneella ei oo kyllä mitään virkaa. tyhjänpanttina on. Yövieraita meillä käy ehkä kerran viidessä vuodessa..)
Tavaranhamstrausta meillä ei harrasteta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä on nelihenkinen perhe n. 80 neliössä. Tarkoitus on laajentaa taloa, koska lapset tarvitsevat jossain vaiheessa omat huoneet ja kaappitilaa on tällä hetkellä liian vähän. Tavallaan kuitenkin tykkään hirveästi tästä meidän nykyisestä pikkutalosta. Pieni on kodikasta. :)
Siksi rakentaisin talon 3-4 makuuhuoneella vaikka itsellä ei olsi tarvetta.
Vanhan talon voisin ostaa pienempänä. Nyt talossamme on 6h + keittiö. Yksi makuuhuone saisi olla enemmän vaikka lapsia on vain kolme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En isoa haluisikaan, mutta yksi huone lisää olisi kiva. Lapset saisivat omat jossain vaiheessa. Kaikki ei voi valita, ikävä kyllä.
kuin oikeasti tarvittaisiin, jos/kun ajatellaan että nyt rakennettaisiin se sopiva koti _meille_ loppuiäksi, siis niin kauaksi aikaa, kun pystyttäisiin kotona asumaan. Eli hyvässä lykyssä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Ihan sama se siinä vaiheessa on, vaikkei kukaan sitä ostaisikaan, jos oltaisiin 9-kymppisiä ja päästäisiin/jouduttaisiin vanhainkotiin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin oikeasti tarvittaisiin, jos/kun ajatellaan että nyt rakennettaisiin se sopiva koti _meille_ loppuiäksi, siis niin kauaksi aikaa, kun pystyttäisiin kotona asumaan. Eli hyvässä lykyssä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Ihan sama se siinä vaiheessa on, vaikkei kukaan sitä ostaisikaan, jos oltaisiin 9-kymppisiä ja päästäisiin/jouduttaisiin vanhainkotiin...ap
Elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan. Aniharva elää 90- vuotiaana omakotitalossa.
ettei kaappien ovia uskalla aukoa, ja imurointikin on hankalaa. Ahdistaa kokoajan tilan vähyys. Olen monta kertaa elämässäni myynyt/heittänyt kaiken, astioita myöden pois, mut taas on tavaraa niin, että järkeen ottaa. Olen 40 vuotias.
kuin oikeasti tarvittaisiin, jos/kun ajatellaan että nyt rakennettaisiin se sopiva koti _meille_ loppuiäksi, siis niin kauaksi aikaa, kun pystyttäisiin kotona asumaan. Eli hyvässä lykyssä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Ihan sama se siinä vaiheessa on, vaikkei kukaan sitä ostaisikaan, jos oltaisiin 9-kymppisiä ja päästäisiin/jouduttaisiin vanhainkotiin...ap
Elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan. Aniharva elää 90- vuotiaana omakotitalossa.
Pointtini oli, että en näe mitään järkeä tehdä talosta isompaa, kuin mihin on tarvis, jonkun mahdollisen jälleenmyyntiarvon tai perintöjen vuoksi.
Me kuitenkin jouduttaisiin siis rakentamaan isompi talo kuin tarvittaisiin, maksamaan siitä enemmän, lämmittämään ja siivoamaan sitä turhaa tilaa kaikki ne vuodet, kun siellä asuttaisiin. Onko tässä mitään järkeä? Jonkun jälleenmyyntiarvon tai perinnön vuoksi, hukkatilaan valunutta rahaa ja vaivaa kaikki ne vuosikymmenet, kun siellä asuttaisiin? Mä en vaan edelleenkään tajua. Kai mä oon sit vähän outo :D
ap
Äiti ehdotti kolmiota. Isä ilmoitti, että alle 100m2 ei sullouduta, kun ei rahasta ole kiinni. Onhan se mukavampaa asua väljästi.
Muistan, kun oma isoisäni jäi mummun kuoltua yksin 120m2 omakotitaloon. Talo oli aika uusi, kun ostivat uuden talon vielä eläkepäivien ratoksi. Kaikki lapset puhui, että varmaan kannattaisi asua pienemmin ja liikaa tilaa yhdelle jne. Vanha isoisäni, joka oli lapsuutensa elänyt pienessä mökissä sisarusparven keskellä ja köyhyydessä, totesi vaan, että "ei tässä ole yhtään liikaa tilaa, mä käyn joka huoneessa joka päivä monta kertaa". :)
kuin oikeasti tarvittaisiin, jos/kun ajatellaan että nyt rakennettaisiin se sopiva koti _meille_ loppuiäksi, siis niin kauaksi aikaa, kun pystyttäisiin kotona asumaan. Eli hyvässä lykyssä seuraavaksi 50 vuodeksi.
Ihan sama se siinä vaiheessa on, vaikkei kukaan sitä ostaisikaan, jos oltaisiin 9-kymppisiä ja päästäisiin/jouduttaisiin vanhainkotiin...ap
Elämä kun ei aina mene suunnitelmien mukaan. Aniharva elää 90- vuotiaana omakotitalossa.Pointtini oli, että en näe mitään järkeä tehdä talosta isompaa, kuin mihin on tarvis, jonkun mahdollisen jälleenmyyntiarvon tai perintöjen vuoksi.
Me kuitenkin jouduttaisiin siis rakentamaan isompi talo kuin tarvittaisiin, maksamaan siitä enemmän, lämmittämään ja siivoamaan sitä turhaa tilaa kaikki ne vuodet, kun siellä asuttaisiin. Onko tässä mitään järkeä? Jonkun jälleenmyyntiarvon tai perinnön vuoksi, hukkatilaan valunutta rahaa ja vaivaa kaikki ne vuosikymmenet, kun siellä asuttaisiin? Mä en vaan edelleenkään tajua. Kai mä oon sit vähän outo :D
ap
Eikö olis järkevämpää ostaa sopivan kokoinen pieni okt ja rempata se mieleiseksi? Yleensä vanhat talot on paremmilla paikoilla kuin uudet.
Rakennettiin 3 vuotta sitten unelmiemme talo loppuelämäksi. Olemme 50-vuotias aviopari, ei lapsia enää kotona. Kaksi makuuhuonetta, tupakeittiö, kodinhoitohuone, sauna, vessa, vaatehuone. Pinta-ala 80 neliötä.
Olemme olleet erittäin tyytyväisiä taloomme. Yhtään enempää emme tarvitsisi tilaa.
Mistään jälleenmyyntiarvosta en ole huolissani. Talo on tehty niin, että täällä voi asua vaikka olisi pyörätuolissa ja sairaalasängyssä. Täältä lähdetään vain hautuumaalle ja on sitten perikunnan tappio, jos talosta ei saa kunnon hintaa.
Suurin osa perheistä hankkii sen n.1,5 lasta ;) ja välttämättä lapsenlapsia ei siunaannu ollenkaan. On typerää pitää huoneoptiota mahdollisia lapsenlapsia varten kodissaan.
Jos sattuu käymään niin että lapsenlapsia jossain vaiheessa jalkapallojoukkueellinen tulossa mummolaan, asiaa voi miettiä uudestaan. Jos tontilla tilaa, voi asuntoa laajentaa/rakentaa vierasmajan pihaan. Mutta en koskaan ole kuullut kenekään joutuneen noin tekemään lapsenlapsien takia...