Lue keskustelun säännöt.
ÄRSYTTÄÄ kun kaverit ei halua tehä mitään muuta kuin kahvitella kotona lasten pyöriessä jaloissa!
13.10.2012 |
Meitä on isompi kaveriporukka. Ollaan oltu kavereita iät ja ajat yläasteelta saakka. Nyt ollaan jo yli 3-kymppisiä, kaikilla meillä on lapsia.
Viimeiset vuodet ei olla tehty mitään muuta, kuin tavattu toisiamme vuorotellen toistemme kodeissa, tai sitten puistoissa, lasten kera tietenkin. Aina.
Olen monesti ehdottanut, että tehtäisiin jotain muuta, edes joskus. Käytäisiin jossain taidenäyttelyssä ja syömässä, tai sitten elokuvissa, tai sitten vaikka seinäkiipeilemässä, tai JOTAKIN ihan vaan naisporukalla. Muutaman tunnin juttu, ilman lapsia, vaihtelun vuoksi. Kaikki saisivat kyllä varmasti lapsenvahdin, jos haluaisivat.
No mitäs mitäs, ketään ei kiinnosta. On vaan kivempaa jatkaa näitä kahvihetkiä lasten keskeyttäessä ja tapellessa taustalla. Jihhuu.
Onneks mulla on vielä pari lapsetontakin, itseäni nuorempaa kaveria, joiden kanssa sit pääsen ainakin itse tekemään jotakin muuta. Ihmetyttää vaan, miten nää muut ei halua mitään vaihtelua elämäänsä, edes pariksi tunniksi kerran-pari vuodessa??
Johtuuko se siitä, että he ovat hukanneet itsensä ja eivät enää osaa luontevasti olla muuten kuin äidinroolissa?
Parempia arvauksia?
Kommentit (34)
Siis äiti on äiti, ei se ole mikään rooli.
Muuta itse asennetta.
Ei aidosti kaikkia kiinnosta lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis äiti on äiti, ei se ole mikään rooli.
Muuta itse asennetta.
Ei aidosti kaikkia kiinnosta lähteä.
sä taidat olla yks näistä kavereistani, tai ainakin selkeästi samanlainen.
Koetko, että elämäsi on ohi, kun lapsesi kasvavat isoksi? Mitäs meinaat sitten tehdä, jos mikään muu ei kiinnosta, siis yhtään, edes pari kertaa vuodessa? Sulle on varmasti tiedossa melkoinen kriisi siinä vaiheessa, kun lapset lentävät pesästä, ellei jo ennen sitä, kun lapset haluavat omaa tilaa.
ap
Mulla on sama ongelma. Ulos tai ilman lapsia voin mennä vain lapsettomien, nuorempien kavereiden kanssa. Ihmettelen, miten normaaleista naisista voi tulla tollasia umpitylsiä kotihiiriä. Kuka niitten lasten kanssa jaksa ympäri vuoden/vuosikymmenten olla 24/7 JOKA JUMALAN PÄIVÄ??? Ei ihme, että on pinnat heillä vähän kireellä...
Mua ei ainakaan kiinosta pätkääkään mikään seinäkiipeily tai mikään muukaan liikunta. Eikä kyllä taidenäyttelykään. Jotenkin rasittavaa, mieluummin oon vaikka kotona.
Tai sitten syy on raha? Ei oo varaa leffaan, konserttiin tai ravintolaan?
Mulla on sama ongelma. Ulos tai ilman lapsia voin mennä vain lapsettomien, nuorempien kavereiden kanssa. Ihmettelen, miten normaaleista naisista voi tulla tollasia umpitylsiä kotihiiriä. Kuka niitten lasten kanssa jaksa ympäri vuoden/vuosikymmenten olla 24/7 JOKA JUMALAN PÄIVÄ??? Ei ihme, että on pinnat heillä vähän kireellä...
Siksi tapaankin enemmän lapsettomia ystäviäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sen syvemmästä ystävyydestä kyse? Jos ne kaverit käy taidenäyttelyissä ja leffassa muiden kanssa? Anteeksi jos kuulostaa tylyltä, mutta itselläni on näin. Käyn parhaiden ystävieni kanssa kahdestaan leffassa, syömässä, hulluilla päivillä, Tallinnassa.. Mutta en mä kovin usein pysty lähtemään, joten teen sen näiden parin parhaan ystävän kanssa ja muuten treffaan ihmisiä niin, että mukelot on mukana. En jaksaisi vain lasten kanssa tapahtuvaa sosiaalista elämää, mutta joidenkin kanssa ne piirit on sitä mammatouhua ja joidenkin kanssa myös muuta.
Kotiäitinä seura päivisin on siitä kiinni ketkä muut on päivisin kotona. Ja päivät lapsen/lasten kanssa on tylsiä yksin. Jonkun kanssa on oltava, ja siihen kelpaa melkein kuka vaan. Iltamenot on sit eri juttu.
Meilläkin on äitiporukka. Me suurimmaksi osaksi kahvitellaan ja käydään puistoissa päivisin. Mut me käydään myös iltaisin harrastuksissa yhdessä ja joskus viikonloppuisin baarissa. Mutta se kyllä vaatii sen, että ollaan oikeasti tosi hyviä kavereita. Esim. jossain MLL:n perhekerhossa voi jutella kenen kanssa vaan koska vaan, mut en mä niiden kanssan jaksaisi ilta-aikaani viettää...
Arvaus vaan. Kannattaa mennä yksin harrastamaan ja sitä kautta tutustua ihan eri tyyppeihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnes sitten neljä meistä rohkeni tulla, kun olin varannut teatterista liput. lapset olivat silloin pieniä, mutta kaipasin vaihtelua noihini taaperokahvituksiin.
Perustin ensin koko köörille sähköpostilistan, nyt se varmaan olisi ryhmä Facebookissa.
Siitä se sitten lähti ja me neljä erkaannuttiin siitä yhdeksän porukasta pikku hiljaa. He alkoivat katsoa meitä "rilluttelijoita" kieroon ja varmasti mekin näitä "ikuisesti äitejä".
Olen mä vieläkin äiti, mutta vittu soikoon, että olen muutakin. ;D
Kymmenen vuotta tämä nelikko on joka toinen kuukausi käynyt jossain ja välillä vaan ihan istuttu jonkun kotona ja juotu kännit. Ihanaa!
voi todellakin olla raha eli ei haluta tai voida käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen tai sitten kaverisi harrastavat noita juttuja muiden kanssa. Voi myös olla että ne lapsettomat hetket halutaan käyttää miehen kanssa tai harrastuksissa. Monet myös kokevat että aikaa on liian vähän olla lasten kanssa muutenkin ja sinun seurassasi lapset voivat olla mukana joten miksi laittaa lapset hoitoon kun ihan hyvin voivat olla mukanakin. Voi myös olla että kavereitasi ei juuri nyt vain kiinnosta ehdottamasi jutut kun pikkulapsielämä on elämän tärkein juttu nyt. Kiinnostus saattaa palata myöhemmin tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi todellakin olla raha eli ei haluta tai voida käyttää rahaa mihinkään ylimääräiseen tai sitten kaverisi harrastavat noita juttuja muiden kanssa. Voi myös olla että ne lapsettomat hetket halutaan käyttää miehen kanssa tai harrastuksissa. Monet myös kokevat että aikaa on liian vähän olla lasten kanssa muutenkin ja sinun seurassasi lapset voivat olla mukana joten miksi laittaa lapset hoitoon kun ihan hyvin voivat olla mukanakin. Voi myös olla että kavereitasi ei juuri nyt vain kiinnosta ehdottamasi jutut kun pikkulapsielämä on elämän tärkein juttu nyt. Kiinnostus saattaa palata myöhemmin tai sitten ei.
Itse kun olen yh, ei se lapsenhoitajan saaminen ihan itsestäänselvää ole, ellei sitten palkkaa hoitajaa. No, kun rahaa ei liikaa ole, miksi palkkaisin hoitajan "turhaan"? Hankin hoitajan silloin, kun ehdottomasti tarvitsen, eli juuri esim. parhaan ystävän kanssa jonnekin mennessä (harvoin), paras ystäväni on lapseton, mutta sietää silti sen, että minun lapseni on useimmiten kanssamme. Hänenkään kanssaan en käy taidenäyttelyissä, seinäkiipeilemässä tai ryyppäämässä, ei sellainen ole minua (eikä häntä) koskaan kiinnostanut. Lähinnä ne lapsettomat menot ovat yleensä konsertteja.
Tuoko siitä kakaran saannista sitten seuraa? Ollaan vaan kotona eikä tehdä yhtään mitään. Miten jaksaa tuollaista tylsää ja merkityksetöntä elämää.
Onneksi en koskaan hankkinut lapsia. Saan tehdä mitä haluan, milloin haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoko siitä kakaran saannista sitten seuraa? Ollaan vaan kotona eikä tehdä yhtään mitään. Miten jaksaa tuollaista tylsää ja merkityksetöntä elämää.
Onneksi en koskaan hankkinut lapsia. Saan tehdä mitä haluan, milloin haluan.
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta minäkin, se 1-vuotiaan yh, teen mitä haluan ja milloin haluan. En tosin käynyt baareissa tai seinäkiipeilyissä ennen lastakaan, edes teininä. Ja näyttää siltä, että paras tapa saada älykästä seuraa on tehdä sitä itse. :D
päivällä haluaa tavata toisia äitejä koska sitä kotiaikaa lasten kanssa on niin paljon.
Illalla olen tosi väsynyt enkä välttämättä jaksa laittautua ja lähteä minnekään.
Lastenhoitajaa on tosi vaikea saada. Rahaa on vähän. Ulos lähteminen siis ei ole kauhean houkutteleva vaihtoehto kun ensin saa tuskastella lastenhoitajan kanssa, sitten koittaa pysytellä hereillä jonkun teatterin ajan ja koko ajan vielä laskea pennejä että onko varaa ottaa lasi viiniä väliajalla.
Jos saan omaa aikaa niin haluan mielelläni olla ihan yksin, mennä vaikka lenkille tai salille, koska lapsista on seuraa 24/7. Jos saan lastenhoitajan niin lähden miehen kanssa ihan mihin vaan koska yhteistä aikaa on niin vähän.
Viihdyn kotona lasten kanssa ja ehdin rillutella aivan loputtomasti vuosina ennen lasten saantia. Menojalkaa ei siis tällä hetkellä vipata yhtään. Alkaa varmaan taas vipattaa kun lapset kasvavat ja mulla on taas tilaa aikataulussa ja mielessäni erilaisille ystävyyssuhteille. Tällä hetkellä äitikaverit on ykkössijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla aloittaja lapseton tai sitten juurikin se kaveri ketä EI kutsuta niihin iltamenoihin.. Vaikutat juuri sellaiselta kitisijä-valittajalta, ketä vois joskus väkisin kuunnella pari tuntia, mutta en todella lähtisi iltaani pilaan sun kanssas. Sorry.
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta minäkin, se 1-vuotiaan yh, teen mitä haluan ja milloin haluan. En tosin käynyt baareissa tai seinäkiipeilyissä ennen lastakaan, edes teininä. Ja näyttää siltä, että paras tapa saada älykästä seuraa on tehdä sitä itse. :D
Teen ihan mitä haluan. Jos haluan lähteä ulkomaille, voin tehdä sen ilman mitään hässäkkää.
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta minäkin, se 1-vuotiaan yh, teen mitä haluan ja milloin haluan. En tosin käynyt baareissa tai seinäkiipeilyissä ennen lastakaan, edes teininä. Ja näyttää siltä, että paras tapa saada älykästä seuraa on tehdä sitä itse. :D
Teen ihan mitä haluan. Jos haluan lähteä ulkomaille, voin tehdä sen ilman mitään hässäkkää.
Kesällä viimeksi kävinkin.
Se että joku asia ei näytä ulospäin sinulle houkuttelevalta ei tarkoita etteikö siinä olisi sisältöä. Kotiäidin arki ei todellakaan ole sitä että "ei tehdä mitään". Kaiken rakkauden ja kiintymyksen ja tarpeellisuuden tunteita on vaan mahdotonta ymmärtää sellaisen, joka ei niitä ole saanut kokea.
Jos sulle seinäkiipeily ja 243s baari ilta on merkityksellisempää kuin seurata oman lapsen kehitystä niin sitten varmaan olet tehnyt ihan hyvän valinnan kun olet lapseton.
Lapset on mun elämässäni ylivoimaisesti tärkeintä ja ihaninta mitä on tapahtunut. Ja kyllä, olen koulutettu, haastavissa tehtävissä työelämässä, matkustellut ympäri maailmaa, harrastanut, istunut baarissa ja käynyt hienoissa ravintoloissa, teattereissa ja seinäkiipeilemässä. Se kaikki vaan kalpenee perhe-elämän rinnalla.
Tuoko siitä kakaran saannista sitten seuraa? Ollaan vaan kotona eikä tehdä yhtään mitään. Miten jaksaa tuollaista tylsää ja merkityksetöntä elämää.
Onneksi en koskaan hankkinut lapsia. Saan tehdä mitä haluan, milloin haluan.
Täällä yksi kotiäiti. Joka ASUU ulkomailla. Elämä on mukavaa JA voi lähteä ulos auringonpaisteeseen keskellä päivää.
Harvan elämä on vapaa kaikista rajoitteista. Jos olet työelämässä aikataulusi on säädelty. Jos olet työtön rahasi on säädelty. Jos vietät kaiken aikasi tällä palstalla mielikuvituksesi ja aivokapasiteettisi on aika rajallinen..
Saattaa tulla yllätyksenä, mutta minäkin, se 1-vuotiaan yh, teen mitä haluan ja milloin haluan. En tosin käynyt baareissa tai seinäkiipeilyissä ennen lastakaan, edes teininä. Ja näyttää siltä, että paras tapa saada älykästä seuraa on tehdä sitä itse. :D
Teen ihan mitä haluan. Jos haluan lähteä ulkomaille, voin tehdä sen ilman mitään hässäkkää.
Kesällä viimeksi kävinkin.
En ole silti koskaan pitänytkään lapsista, ja olen iloinen valinnastani olla tekemättä niitä. Parasta varmaan on se tunne, kun tietää ettei mikään ole rajoittamassa ja ettei ole vastuusta kenestäkään muusta.
täyteen päivän aikana niin, että en erityisesti kaipaa sosiaalista toimintaa illalla, kun mies tulee kotiin. Silloin haluna olla yksin, omassa rauhassa ja tehdä omia juttujani.
Minä näen siis paljon ihmisiä joka päivä, ja koska suuri osa ystävistäni on myös pienten lasten kanssa kotona, niin kyläillään tosi paljon. Minä koen että siinä saa juteltua ne kaikki tärkeät asiat ihan hyvin, kun lapset leikkivät keskenään eivätkä kiinnitä aikuisten juttuihin huomiota.
Joten ap, jos minä lähde jonnekin illalla ilman lapsia (tapaamaan ystävääni jota voisin nähdä päivällä lasten kanssakin, lapsettomat ja päivätyössä olevat on tietenkin asia erikseen), niin teen sen ihan vaan sen ystäväni vuoksi, koska hän sitä niin kovasti toivoo, en siksi että erityisesti haluaisin nähdä häntä ilman lapsia.