Lue keskustelun säännöt.
En uskalla kertoa vanhemmilleni, että lapseni on homo
13.10.2012 |
eikä poikakaan jostain syystä uskalla kertoa, vaikka muuten on ihan sinut asian kanssa. Isovanhemmat asuvat eri paikkakunnalla ja vaikka poika on niin homo kuin vaan voi olla, niin ei minun vanhempani sellaista hänestä näe.
Poika suunnittelee rekisteröivänsä parisuhteensa ensi kesänä, miten ihmeessä saadaan kutsu vanhemmilleni? En tajua, miksei poika saa tuota heille itse kerrottua, muuten on ihan reipas ja rohkea poika kuitenkin. Isäni on perussuomalainen mies, ei ymmärrä homoutta ja äitini myös saman aikakauden tuote, ei heidän nuoruudessaan ollut homoja julkisesti.
Miten voikin tällaisesta asiasta tulla tällainen piina, ei pysty käsittää. Kai sitä vaan jotenkin pelkää heidän reaktiotaan, pojalle rakkaita ovat kuitenkin. Poika on seurustellut jo vuoden nykyisen poikaystävänsä kanssa ja on ollut jo vuosia ulos kaapista.
Kommentit (29)
Miksi heitä pitäisi järkyttää asialla, mutta toisaalta ilmihän se tulee.
Sääli, tähän tää maailma on menossa, mutta muista että kaikkien ei tarvitse asiaa hyväksyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ikävää, että joutuu pelkäämään sivistymättömien sukulaisten reaktiota. Olen itse bi ja päätin joskus, etten aio olla kaapissa. Puhun asiasta normaalisti. En "tule kaapista" joka kaverille ja kumminkaimalle, mutta parisuhteista puhuttaessa tms. asiaa liippaavissa keskusteluissa se tulee ihan normaalipuheessa ilmi. Silloin ei tule myöskään sitä tilannetta, että tämä toinen ihminen joutuu reagoimaan asiaan. Vrt. jos tarkoituksellisesti kertoo "olen homo", niin siinä tulee AINA se tilanne, että joutuu odottamaan toisen reaktiota.
Muiden mielipide ei vaikuta seksuaaliseen suuntautumiseen, joten en näe tarvetta antaa heille myöskään näin helppoa tilaisuutta kommentoida asiaa. Olen bi julkisesti ja anteeksi pyytelemättä, eikä minua kiinnosta junttien kommentit asiaan.
Yksikään lapsenlapsi ei voi pakottaa omia isovanhempiaan hyväskymään asiaa, koska aika monelle tuon ikäiselle se on vieras ja jopa ällöttävä ajatus ja vastoin raamatun ohjeita,
he ajattelevat eritavalla kuin uudempi sukupolvi.
Ketään ei voi pakottaa hyväksymään asioita, jotka ovat oman maailmankuvan vastaisia.
kommenttisi että juntit, kertoo myös itsestäsi jotain.
ole bi ja anna junttien olla juntteja jookos?
Yksikään lapsenlapsi ei voi pakottaa omia isovanhempiaan hyväskymään asiaa, koska aika monelle tuon ikäiselle se on vieras ja jopa ällöttävä ajatus ja vastoin raamatun ohjeita,
he ajattelevat eritavalla kuin uudempi sukupolvi.
Ketään ei voi pakottaa hyväksymään asioita, jotka ovat oman maailmankuvan vastaisia.
Ellei hyväksy, ei olla tekemisissä. Helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo minä en yritä muuttaa juntteja enkä puhu kenellekään epäkunnioittavasti - niin pitkään kun minua kohdellaan saman periaatteen mukaan.
Yksikään lapsenlapsi ei voi pakottaa omia isovanhempiaan hyväskymään asiaa, koska aika monelle tuon ikäiselle se on vieras ja jopa ällöttävä ajatus ja vastoin raamatun ohjeita,
he ajattelevat eritavalla kuin uudempi sukupolvi.
Ketään ei voi pakottaa hyväksymään asioita, jotka ovat oman maailmankuvan vastaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tarkoita että koko maailman pitäisi hyväksyä homo, koska jokaisella meistä on se oma identiteetti, omat tavat ja omat moraalikäsitykset, joillakin ne ovat sellaisia että homous ei herätä mitään tunteita, jotkut inhoavat tuollaista epäluonnollisuutta.
Se että on homo, ei tuo homolle oikeutta muuttaa muiden käsitystä elämästä ja sen moraalisista ja eettisistä arvoista.
Fiksu ihminen sen ymmärtää ja ymmärtää myös vanhemman sukupolven maailmankatsomuksen.
Missä on lukenut että MINÄ en siedä homoja?
Pysy asiassa kiitos.
Minulla on muutama ystävä joka on lesbo, ja sivusta seuranneena nämä asiat ovat aika raskaita myös läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te, jotka omaatte erilaisen uskomuksen, ette hyväksy? Mitä tapahtuu sitten? Hylkäättekö lapsenne vai miten elämä jatkuu? T. 8
Vierailija - 13.10.2012 20:03 (11/12)
ööö, miksi jonkun lesbous olisi raskasta läheisille? :DDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te, jotka omaatte erilaisen uskomuksen, ette hyväksy? Mitä tapahtuu sitten? Hylkäättekö lapsenne vai miten elämä jatkuu? T. 8
Kiva sille lapselle jota "ei ole hylätty", mutta jolle vittuillaan koko ajan ja sanotaan, että hänen rakkaussuhteensa on "yököttävää" jne. jne. En tajua. Se on ihan sama kuin hylkäisi lapsensa, sillä ei kenenkään tarvitse tuollasta sietää keneltäkään = välit poikki.
Huomaa kyllä että kukaan täällä ei näemmä ymmärrä lukemaansa.
Isovanhemmille voi olla aidosti henkisesti raskasta nämä lasten lasten homoasiat.
He ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret, että heille saattaa olla kyllä jo ihan viimeinen niitti arkkuun shokkitieto, vaikka se olisikin meille muille ihan normaali asia.
Henkisesti terve ihminen, oli se homo tai ei, ei ala omilta isovanhemmiltaan vaatia hyväksyntää.
Eikä se tarkoita sitäkään että homolle lapselle vittuillaan tai muuta sellaista.
Ihan samalla tavalla oman lapsen rikollinen elämätapa ja linnassaistuminen voi olla raskasta, nimenomaan henkisesti!
Nykyihmiset elää kaikki tänne nyt ja heti periaatteella, he eivät hyväksy itse sellaisia ihmisiä jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan, eivätkä kykene asettumaan toisen asemaan.
Ap täällä kysyy ihan asiaa, ja se asia ei todellakaan ole pikkujuttu, isovanhempia pitää kunnioittaa, myös heidän elämänkatsomustaan tulee kunnioittaa, koska ilman heitä, ei olisi teitäkään ja ikävä kyllä homous on asia joka voi heitä järkyttää.
Ap:n tapauksessa olisi todella hyvä kertoa ennen juhlia tämä asia, eikä niin että asia juhlissa paljastuu, ja voihan olla että mummo ja vaari ei ole asiasta moksistaan! =)
Mutta muistakaa, että vanhan ihmisen sydän ei kestä enää raskaita taakkoja jos asia on heille sellainen että se otetaan raskaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhde oli kestänyt jo vuosia ja suunnittelimme rekisteröintiä. Vanhemmille asia oli ok, vaikka ei heillekään ollut kovin luontevaa siihen suhtautua. Jollakin tavalla vanhempamme tuntuivat ehkä saavan vertaistukea toisistaan ja pikku hiljaa suhtautuminen muuttui luontevammaksi.
Isovanhempani olivat kuitenkin aika iso peikko, tiesin jo etukäteen, että heidän suhtautumisensa oli negatiivinen, tai oikeastaan koko homouden idea ylitti heidän käsityskykynsä. (sen perusteella, miten he kommentoivat esimerkiksi televisio-ohjelmia ym. joissa asia tuli esille) En yrittänytkään ensimmäisenä olla heille asiasta kertomassa, mutta siinä vaiheessa kun alkoi tuntua siltä, että parisuhteen rekisteröinti olisi ajankohtainen, niin oli pakko käydä myös se läpi.
Ehkä vähän kamala sanoa, mutta jos kyse olisi ollut huonokuntoisista vanhuksista, niin olisimme varmaan jättäneet asian kokonaan kertomatta, mutta isovanhempani ovat edelleen todella hyvässä kunnossa, eikä olisi ollut mitään järkeä viivyttää omassa elämässä etenemistä heidän tuomiotaan pelätessä. Etukäteen tiesin, että saattaisi käydä niin, että kaapista ulos tulemisen jälkeen ei välttämättä olisi enää välejä jäljellä, mutta se olisi tietysti ollut heidän oikeutensa, vaikken sitä halunnutkaan.
Varsinaisen kertomisen hoidin ihan kasvotusten, istuimme kahvipöydässä ja varmistin, että pullat oli jo syöty ennen kuin kerroin että olin parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ja haluaisimme mennä naimisiin, ja jos isovanhemmille sopisi, niin tulisimme joskus käymään. Reaktio oli aika tyrmistynyt hiljaisuus ja epämääräistä mutinaa, jolla kertomaani yritettiin jotenkin kääntää siihen että tarkoitinko, että minullako on joku hyvä ystävä tai tarkoitinko, että olen heteroparisuhteessa ja sanoin väärinpäin. Yritin selittää näitä asioita parhaani mukaan ja totesin, että annan heidän sulatella asiaa ihan rauhassa, mutta että halusin kuitenkin kertoa, koska kyse on minulle tärkeästä ihmisestä.
Aika pitkään tämän jälkeen ei isovanhemista kuulunut mitään, toisaalta ei myöskään tullut mitään virallista välien irtisanomista, mitä olin pelännyt. Pikku hiljaa välit alkoivat palailla, parisuhteeni oli asia, josta he vaikenivat kokonaan ja tavallaan se oli ok, koska ymmärrän, että se oli varmaan heille vaikeaa.
Hääjuhlaamme isovanhemmat eivät tulleet, mutta ehkä äitini pakottamana soittivat kuitenkin onnittelupuhelun parin päivän päästä. Ja olemme muutaman kerran käyneet heillä kylässä pikavisiitillä ja kaikki on mennyt ihan hyvin, vaikka edelleenkin on sellainen olo, että he eivät ymmärrä eivätkä hyväksy, mutta ainakin yrittävät ja esim. jos kutsutaan kylään, niin häiden jälkeen kutsussa on aina ollut myös puolison nimi.
Jos nyt ap vielä palaat tätä ketjua lukemaan, niin halusin kirjoittaa tämän auki, kun tulen mielestäni sellaisesta aika tavallisesta suomalaisesta perheestä, jolle nämä asiat eivät ole mitenkään itsestäänselvästi ok.
Huomaa kyllä että kukaan täällä ei näemmä ymmärrä lukemaansa.
Isovanhemmille voi olla aidosti henkisesti raskasta nämä lasten lasten homoasiat.
He ovat eläneet niin erilaisessa maailmassa kuin nykynuoret, että heille saattaa olla kyllä jo ihan viimeinen niitti arkkuun shokkitieto, vaikka se olisikin meille muille ihan normaali asia.
Henkisesti terve ihminen, oli se homo tai ei, ei ala omilta isovanhemmiltaan vaatia hyväksyntää.Eikä se tarkoita sitäkään että homolle lapselle vittuillaan tai muuta sellaista.
Ihan samalla tavalla oman lapsen rikollinen elämätapa ja linnassaistuminen voi olla raskasta, nimenomaan henkisesti!
Nykyihmiset elää kaikki tänne nyt ja heti periaatteella, he eivät hyväksy itse sellaisia ihmisiä jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan, eivätkä kykene asettumaan toisen asemaan.
Ap täällä kysyy ihan asiaa, ja se asia ei todellakaan ole pikkujuttu, isovanhempia pitää kunnioittaa, myös heidän elämänkatsomustaan tulee kunnioittaa, koska ilman heitä, ei olisi teitäkään ja ikävä kyllä homous on asia joka voi heitä järkyttää.
Ap:n tapauksessa olisi todella hyvä kertoa ennen juhlia tämä asia, eikä niin että asia juhlissa paljastuu, ja voihan olla että mummo ja vaari ei ole asiasta moksistaan! =)
Mutta muistakaa, että vanhan ihmisen sydän ei kestä enää raskaita taakkoja jos asia on heille sellainen että se otetaan raskaasti.
Muistathan, että kyse on lapsestasi ja hänen oikeudestaan onneen. Isovanhemmilla ei ole oikeutta pilata sitä. Ei heillä oikeasti ole muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä asia tai poistua lapsen elämästä.
Konkreettisesti tekisin itse niin, että kertoisin heille itse. Silloin lapsi säästyisi niiltä ensimmäisiltä kauhistuneena sanotuista loukkauksista, joita ei saa enää takaisin vedettyä. Puhukoon lapsen kanssa vasta rauhoituttuaan.
muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyminen. Eikö sanota, että rakkaus voittaa kaiken? Ei ehkä kristityillä, oma epäsuvaitsevaisuus on tärkeämpää?
varsinkin 16:n kokemus oli valaiseva.
Poika itsekin onneksi ymmärtää sen, että isovanhemmat ovat eläneet aivan toisessa maailmassa kuin nykyajan nuoret. Ehkä tosiaan on vaan rohkaistava itsensä ja kerrottava pojan puolesta, pääsisinpä itse ainakin kuulostelemaan mikä se heidän suhtautuminen on eikä pojan tarvitsisi olla läsnä heti.
t. ap
jos sä pieni voisit ymmärtää että ESIMERKKI TAPAUS; on raskasta tietyt asiat vanhemmille, kuten VOI OLLA se homous, VOI OLLA RIKOLLISUUS siis yksinkertaisesti kaikki sellainen mikä ei kuulu ns. normaaliin perhemalliin joidenkin mielestä.
Älä vääristele asioita äläkä liioittele kiitos.
Minä hyväksyn homot ja lesbot, mutta tiedän että joillekin se on vaikeaa ja ymmärrän että kaikkien ei tarvitse edes hyväksyä.
Ei se sitä homoutta muuta eihän?
Ap kertoi että isovanhemmat ovat pojalle rakkaat, poika on fiksu, paljon fiksumpi kuin moni täällä, joka huutaa että välit poikki ymv.
Poika tajuaa että tuon ikäisillä ihmisillä on eri maailmankuva ja he voivat aidosti järkyttyä rakkaan pojan elämänvalinnasta.
Ja se tunne on sallittua, niin heille, kuin meillekin, niin kuin kaikille.
Se kuka hyväksyy mitäkin, ei ole meidän muiden päätettävissä eikä tuomittavissa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2012 klo 19:38"]
Miksi heitä pitäisi järkyttää asialla, mutta toisaalta ilmihän se tulee.
Sääli, tähän tää maailma on menossa, mutta muista että kaikkien ei tarvitse asiaa hyväksyä.
[/quote]