Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä voisi auttaa kaltoin kohdeltuja lapsia?
13.10.2012 |
Olen Eerikan tapauksen yhteydessä ja sen jälkeen lukenut, kuinka katastrofaalisessa tilanteessa lastensuojelu täällä Helsingissä on. Ja täällä meidänkin lähiössä näkee aina joskus pieniäkin lapsia aika myöhään liikkeellä.
Mä niin kovasti haluaisin tehdä asian eteen jotain! Mitä eri tapoja olisi? Olen harkinnut, että ilmoittautuisin lastensuojelun / sosiaalitoimen kautta lastensuojelun avohuollon lapsen "kummiksi" - tämmöinen systeemi on olemassa. Mutta mulla on taustalla vakava masennus, josta olen nyt toipumassa ja palannut sairausloman jälkeen työelämään, joten mulla on mielestäni ihan aiheellinen pelko, että tilanteessani tulisi jokin takapakki enkä jaksaisikaan jossain vaiheessa tavata sitä lasta vaikka haluaisinkin. Ja näin se lapsi sitten traumatisoituisi enemmän.
Mitä mä siis voisin tehdä? Olen MLL:ssä ja järjestän lapsille tapahtumia, annan vaatteita Hopelle, mutta kun tuntuu, että esim. MLL:n tapahtumat eivät todellakaan tavoita niitä heikoimmassa asemassa olevia.
Eikö sitä saakeli olisi jotain rahastoa, jonka tuotto korvamerkittäisiin lastensuojeluun? Tai jotain?
Olisiko jotain muuta tapaa?
Arjessa mä puutun tilanteisiin, joissa näen kaltoinkohtelua. Esim. olen soittanut poliisit, kun näin huumeissa / psykoosissa olevan itsekseen puhuvan ja käsiään kummallisesti vispaavan äidin mukana n. 8-vuotiaan lapsen. Ja samoin olen muutamilta pieniltä yksinliikkuvilta lapsilta kysynyt, mitä kuuluu, osaatko mennä kotiin, onko kaikki hyvin (jos ne olisi siis ihan pieniä niin soittaisin kyllä asiasta, mutta ne on olleet semmoisia ehkä ekaluokkalaisia - ehkä pienikokoisia ja olen varmistanut vain asiaa.)
Tuokin puuttuminen tuntuu musta välillä liialliselta, kun joka paikassa toitotetaan, että älä puutu toisten asioihin ja että naapurit tekee kiusallaan lastensuojeluilmoituksia jne. Ja jotenkin tuntuu, että jos mä lapsilta jotain kyselen, niin joku leimaa mut joksikin namutädiksi, jolla on kyseenalaiset motiivit.
Tuntuu, että tavallisen ihmisen kädet ovat ihan sidotut näitten asioiden suhteen. Olen joskus jopa iltasella, kun olen iltavuorosta tullut, kiertänyt vähän enemmän näitä meidän kulmakuntia ja katsellut, ettei missään vain näy jotain pieniä lapsia yksikseen olemassa.
Ja tämänkin varmaan joku tällä palstalla leimaa "hullun hommaksi" ja turhaksi kyttäämiseksi. Samalla joka paikassa penätään enemmän yhteisöllisyyttä ja haukutaan Eerikan naapureita, miksei ne puuttuneet tilanteeseen. Mä haluaisin puuttua huonossa jamassa olevien lasten tilanteeseen mut mikä olisi se oikea tapa? Ei siinä pelkkä kynttilän sytyttäminen kuolleen lapsen muistolle enää riitä.
Kommentit (5)
Meillä on täälläpäin käytössä ihan asukkaiden itsensä kokoonpistämä katupartio-ryhmä, joka tekee iltaisin (lähinnä pe-la) katutyötä. Siis kiertelemme alueella ja katsomme juurikin, ettei ole pieniä lapsia pyörimässä vähissä vaatteissa, kovin humalaisia teinejä (joskus on jopa sammuneita nuoria löydetty!) ja ettei tehdä ilkivaltaa.
Tämä tosin edellyttää melkoista tahtotilaa koko asukasyhteisöltä. Mutta tässä tosiaan tuntee tekevänsä jotain konkreettista ja hyödyllistä.
Se on myös sellaista työtä, että se ei edellytä samanlaista henkistä sitoutumista kuin juuri jokin kummina tai sijaisperheenä toimiminen. Jokainen ottaa yhteisestä kakusta juuri sen kokoisen siivun kuin jaksaa.
Jos puhuisit vaikka siellä MLL:n parissa jostain tämmöisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos autat yhtäkin lasta, se on jo paljon. Tunnut ottavan aika raskaasti viimeaikaiset keskustelut asiasta. Jos olet toipumassa masennuksesta, en oikein suosittelisi kummiksi ryhtymistä, koska ne vanhemmat eivät aina ole kovinkaan kiitollisia ns. kummia kohtaan, voi tulla itsellesi lisää ongelmia..
Mutta esim. ensi-ja turvakodit tarvitsevat joskus auttavia käsiä ja lahjoituksia. Ja jos juttelet kohtaamiesi lasten kanssa, niin eikös sekin ole jo todella paljon. Pelastakaa lapset ry taas toimii aika paljon ulkomaan lasten eduksi. Soslapsikylät vastaanottavat lahjoituksia, ja oman sostoimistosi kautta voi varmaankin auttaa muutoinkin kuin kummiksi ryhtymällä. Valitettavasti kallit lasten lahjat menevät usein myyntiin, ja vanhemmat ostavat rahalla tupakkaa yms. Lisäksi on perhekoteja, joihin lapsia otetaan aika-ajoin asumaan, ehkäpä hekin voisivat ilahtua lahjoituksista.
että otat tosi raskaasti nämä viime aikojen uutisoinnit. Toki on selvää, että lastensuojelu on aivan kammottavassa jamassa, mutta yksi ihminen ei voi asiaa muuttaa. Tarvitaan päätöksiä politiikassa ja kunnan / kaupungin johdossa, jotta siihen saadaan rahaa ja järkeistämistä.
Mitä yksittäinen ihminen voi tehdä - mielestäni kaikkein tärkeintä on oman ympäristön havainnointi ja siihen puuttuminen. Kuten juuri olet tehnyt! Ajattele, jos vaikkapa joka toinen teidän asuinpaikassanne toimisi yhtä aktiivisesti ihan omassa ympäristössään kuin sinä, niin monia pahoja asioita ei varmaankaan tapahtuisi!
Voit toki tehdä yksityistä "katupartiointia" kävellessäsi iltaisin kulmakuntianne, se on ihan kunnioitettavaa. Mutta mun mielestä siinä kohtaa näkyy, että sä ajattelet liikaa sitä asiaa ja otat sen henkilökohtaisella tasolla - asiat varmaan pyörivät paljon sun mielessäsi? Onko sulla itselläsi kaltoinkohtelua taustalla? Silloin usein tulee tunne, että jos voisi edes yhden lapsen pelastaa niin olo helpottuisi. On tärkeää havaita omat voimavarat ja toimia niiden mukaan. Jos sulle nämä asiat ovat henkilökohtaisen taustan takia raskaita, niin asioiden vatvominen voi vain lisätä ahdistusta.
Mielestäni on tosi hyvä, että puutut siihen, mitä näet. Mistä tiedät, jos vaikka pelastit sen 8-vuotiaan pojan elämän sillä, että soitit poliisit? Ja ehkä jollekulle pienelle lapselle, jota jututit, tuli tunne, että on välittäviä aikuisia ja sai siitä luottoa vaikkapa sitten puhua jollekulle toiselle aikuiselle, jos ongelmia on? Ei se, että sulle ei välttämättä aleta vuodattaa pahaa oloa jos tuntemattomalle lapselle juttelet, kerro mitään siitä, mitä sillä yksittäisellä teolla voi olla merkitystä lapsen elämän kannalta.
Ja ehkä joku niistä lapsista tulee joskus nykäisemään sua hihasta ja pyytää juttelemaan?
Muista myös se, että suurimmalla osalla lapsia on asiat hyvin. Ei ole ongelmien lakaisemista maton alle, kun näin sanoo. Toki se vähän voi kirpaista, kun näkee ihan pikkukoululaisen kävelevän ison reppunsa kanssa, mutta silläkin lapsella on asiat suurimmalla todennäköisyyellä hyvin.
Teet tärkeää työtä mutta älä murehdi liikaa. Maailman pahuutta ei voi koskaan poistaa kokonaan, ja yhden lapsen hyväksi tekeminen on jo paljon se!
kuten teetkin. se on paras tapa vaikuttaa :)
Järjestää paljon toimintaa, tutki löytyisikö sieltä teille jotain. Esim. kesäkotina toimiminen, ei edellytä loppuiän sitoutumista.