Neuvoja uhmaikään. :/
Meillä 2,5 vuotias tyttö, jolla menossa tosi paha uhma. +aina ollut temperamenttinen tapaus.
Kaipaisin neuvoja arjen tilanteiden ratkaisemiseen. Omat resurssit aika loppu.
Kaikesta väännetään kättä jokaikinen aamu. Mikä olisi avuksi, esimerkiksi tilanteessa, jossa tyttö haluaa pukea jotkut tietyt kengät jalkaan ja ei yksinkertaisesti suostu toiseen ratkaisuun. Viime viikolla ei myöskään suostunut menemään autoon ymym. Jos korotan ääntäni vastaukseksi tulee päristämään kieltä naaman eteen niin että räkä lentää...
Nämä siis esimerkkejä, joita löytyisi joka lähtöön.
Todella itsepäinen ja usein tekee juuri päinvastaisen mitä pyydetään. Miten te olette ratkaisseet vastaavanlaisia ongelmia tai päässeet kiitettävin arvosanoin uhmasta ohi?
Kommentit (6)
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/
Mielestäni tärkeintä on tehdä se mitä on sanonut. JOs on vaikka sanonut, että nyt ei sitten lähdetä puistoon raivarisi vuoksi, sinne ei sitten lähdetä, kun lapsi alkaa kitistä ja vaatia lähtöä.
tai jos lapsi ei suostu laittamaan jotain kenkiä, nappaa kainaloon j a kiikuta ilman kenkiä. tai ota kahdet sopivat kengät ja pyydä valitsemaan niistä.
Välillä vaan alkaa epäilemään itseäänkin, kun sattuu neidille hyvä päivä...ja kun naapurin taapero on aina niin aurinkoinen tapaus.
Tämä oven ulkopuolelle jättäminen ei ole toistaiseksi toiminut koska neiti palasi vain omien leikkiensä pariin, kun suljin oven.
Kaikkeen menee niin paljon aikaa, kun ei mitään yhteistyökykyä...
Ap
Välillä vaan alkaa epäilemään itseäänkin, kun sattuu neidille hyvä päivä...ja kun naapurin taapero on aina niin aurinkoinen tapaus.
Tämä oven ulkopuolelle jättäminen ei ole toistaiseksi toiminut koska neiti palasi vain omien leikkiensä pariin, kun suljin oven.
Kaikkeen menee niin paljon aikaa, kun ei mitään yhteistyökykyä...
Ap
Kuule, se naapurin taaperokin voi olla aikamoinen demoni kotioloissa :D Meillä esikoinen nimittäin oli oikein neiti aurinkoinen ja hyvin käyttäytyvä aina ihmisten ilmoilla (tai, no, useimmiten) ja kotona sitten haastoi meidät vanhemmat pahemman kerran. Joten älä turhaan vertaa lastasi muiden lapsiin ja ajattele, että sinun kasvatusmetodeissa tai lapsessasi olisi jotain vikaa.
Jos tuo yksin jättäminen ei auta niin kokeile tosiaan tuota kainalossa ulos ilman kenkiä -taktiikkaa tai parin vaihtoehdon antamista.
- 2-
Pitäisi varmaan oppia tunnistamaan ongelmakohdat paremmin, jotta vältyttäisiin pahimmilta puuskilta.
Varsinkin kun olen yksinhuoltaja, niin oma pinna ei voi katketa ja olettaa, että isä jatkaisi siitä mihin itse jäin. :(
ap
Joka asiasta ei kannata vääntää. Anna panna ne kengät. Piilota, jos ovat täysin sopimattomat. Ennakoi, johdattele, anna aikaa siirtymätianteille. Kerro vähän ennen, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Äänen korotus konfliktissa on tarpeetonta ja johtaa vain vanhemman oman raivon kasvuun. Viljele hyvää ja hyväntuulista tunnelmaa. Muista huumori.
mutta itse olen kovapäisen uhmikseni kanssa joutunut olemaan aika ehdoton. Eli jos ei ehdotettu vaihtoehto käy, niin jää pois matkasta. Esim. tietyt kengät on laitettava päälle ja jos ei kiinnosta niin lapsi saa jäädä kotiin. Eli rupeat tekemään lähtöä ja jos sillä ei ole mitään vaikutusta asiaan, voit jopa lähteä hetkeksi asunnosta oven ulkopuolelle. Kyllä varmasti rupeaa tottelemaan kun ei halua yksin kotiin jäädä.
Meillä on ollut selkeä linja siinä, että tietyistä asioista ei voi neuvotella esim. säänmukaiset vaatteet ja niissä en ole sitten joustanut lainkaan. Muissa asioissa lapsella on puolestaan ikätasoisesti mahdollisuuksia vaikuttaa.
Tsemppiä ap, kyllä se siitä. Ajan kanssa. Meillä oli esikoisella t-o-d-e-l-la haastava uhmaikä joka kesti n. 1v10kk aina 3,5-vuotiaaksi saakka. Nyt on mitä mainioin ja ihanin 5-vuotias ;)