Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yh ja yksinäiset viikonloppu -illat :(
12.10.2012 |
Erosin n. puoli vuotta sitten suhteesta, jossa olin tosi yksinäinen jo valmiiksi. Mulla on siis ystäviä ja kavereita, mutta niillä, joilla on lapsia, on perheiden kanssa omat menot, enkä tunne kuin pari yksinhuoltajaa. Heidän kanssa nähdään melko usein, päiväsaikaan. Muut kaverit on tietty viikonloppuisin baareissa ja muissa illanvietoissa.
Kun mulla oli vielä mies, illat meni usein niin, että se oli ulkona kavereiden kanssa, ja minä yksin lapsen kanssa kotona. Yhdessäolo oli mm. tästä johtuen riitaisaa. Eron jälkeen on ollut parempi olo, mutta yksinäisyys on kamalaa. Varsinkin nämä illat, hiljainen koti eikä ketään kenen kanssa jutella tai olla. Kukaan ei koskaan kysy, että miten menee tai miten jaksat. Olen huomannut, että jos perheellisille kavereille ehdottaa vaikka tapaamisia, niin eivät välttämättä vastaa viestiin ollenkaan niin enpä sitten enää oikein jaksa ehdottaakaan.
Mulla on ollut eron jälkeen pari miestä, mutta en ole ollut ihastunut kumpaankaan, enkä halua ottaa tänne jotain tyyppiä oleilemaan vain siksi, etten olisi yksin. En nyt kaipaa mitään neuvoja tai muuta, lähinnä tämä on vain tällainen tilitys:D
Kommentit (5)
samoin. välillä mietin, oliko ero sen arvoista, mutta sitten ajattelen, että olisin henkisesti romuna huonossa suhteessa. nyt en ole henkisesti rikki, vain väsynyt ja yksinäinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Mä olen parisuheteessa joka toimii mielestäni aika kylmällä pohjalla. Luottamus toiseen kyllä on, mutta mitä itse saan miehenä on ei oikein mitään!?
Haluaisin omalta, miehen puolelta parisuhteesta huomiota, lämpöä ja hellyyttä antaa ja saada molemmin puolin.
Lapset ovat minulle tärkeimpiä parisuhteessakin, ja tämä on ohjannut minun henkilökohtaista päätöksen tekoani.
Lapseni nykyisessä suhteessasi ovat 15 ja 17 vuotiaita.
Olen ajatellut että kun he ovat täysi ikäisiä 3 vuoden kuluessa, muutan päätökseni teon oman tahtoi/haluni mukaiseksi.
Tällöin haluan ajatella puolisoani joko nykyistä tai uutta elämäni kumppania etusijalla minulle tärkeänä ihmisenä.
Mitä te naiset ajattelette ja itse haluatte tulevaisuudessa parisuhteenne osalta itsellenne?
Haluatteko tunnepuoleista lämmintä molemmin puolista yhteistä suhdetta vai rutiinientäyttämää arkitoimintaista parisuhdetta?
Minä miehenä haluan tunteikasta ja lämmintä yhteistä
Parisuhdetta puolisoni kanssa.
T. M41
kolmea vuotta. Nuo lapsethan ovat jo isoja. Keskity parisuhteeseen nyt ja heti. Näkevät lapsetkin vielä ennen kotoaan lähtöä lämpimät välit vanhemmillaan.
Vaikka on ollut kylmiä vuosia välillä, niin silti voi tilanne kääntyä ja siihen puolisoon voi uudelleen rakastua. Mutta se vaatii ehdotonta heittäytymistä, eli tunteiden, fyysisten ja henkisten näyttämistä toiselle avoimesti. Eli ei viitsi pelata enää mitään peliä kun ikääkin on jo yli 40 v.
Kun toista alkaa koskettamaan taas pitkästä aikaa tulee siihen riippuvaiseksi. Ja sitä pitää tehdä usein; kosketella, hipaista ja jutella joka välissä. Sen jälkeen seksiä saa ja haluaa aina vaan lisää. Yöunet jää sen jälkeen vähemmälle. Suosittelen.
T: Taas onnellinen n. viiden vuoden jälkeen
Sinullahan on lapsesi! Ethän sinä ole yksin.
Tapaa tuttujasi päivisin ja nauti siitä, että sinulla ja lapsellasi on turvallinen ja onnellinen koti. Huono parisuhde olisi tuhonnut lapsen.
Alue: Aihe vapaa
mä elän varmaan kohta samanlaisessa tilanteessa. nyt olen taas yksin, mies jossain.
mäkin on aatellut noin, että en raahaa tänne ketään miestä vuosiin, lasten takia. jos jonkun tapaan, niin tapaan muualla.
oon jo nyt alkanut tekeen kaikkee kivaa: lukeen hyviä kirjoja, kattoon hyviä elokuvi ja innostuin uudestaan kutomisesta.
Lisäksi teen joskus ruokaaa etukäteen niin seuraavana päivänä ei tartte tehdä, vaan saa pelleillä lasten kanssa.
Tsemppiä!