En rakasta miestäni mutta ajattelin tehdä uuden vauvan

Meinaatkos sitten vielä elarit pyytää "mieheltäsi" tästä "sinun" lapsestasi?



Jos miehillä olisi edes marginaalinen mahdollisuus saada lähivanhemmuus eron jälkeen niin tekisitkö silti vielä toisen lapsen?

että minä tekisin samoin sijassasi.

Esikoinen alkaa olla sen ikäinen että jos haluun mukavan ikäeron lapsille niin nyt rupeis olemaan aika duunata toinen.

En rakasta mun miestä, me ei vaan kuuluta yhteen ainakaan mun mielestä. Mut haluun antaa meidän pojalle sisaruksen, ja varmasti rakastaisin sitä yhtä paljon kuin esikoista. Voisin elää perheessä lasten vuoks, vaikka en miehestä piittaakaan.

Onko ihan tyhmä idea?

parempihan ne lapset on tehdä saman miehen kanssa ja jos arki rullaa hyvin niin pysyä saman katon allakin. Jos suhde ei syvene ja tapaatkin joskus vuosien päästä "sen oikean" niin voit harkita elämänmuutoksia siinä vaiheessa.



Sinulla on kuitenkin paremmin asiat kuin niillä, joilla ei ole sopivaa isäkandidaattia mailla eikä halmeilla ;)

Olen siis nyt raskaana

Noin minäkin toimisin.



Meillä nyt siis mieheni kanssa yksi vauva, ja jos rakkaus tuntuisi loppuvan, ehdottaisin varmaan toisen lapsen tekemistä (ennen kuin ottaisin rakkauden loppumisen puheeksi). Tämä siksi, että haluaisin lapselleni täyssisaruksen ja itselleni toisen lapsen. En ole joka puolelle sikiävää sorttia, eli jos myöhemmin eroaisimme ja tapaisin uuden miehen jossain vaiheessa, tuskin haluaisin lasta/lapsia enää hänen kanssaan.



Rakkauslapsia joka kukkaan pyöräytteleville av-mammoille tämä varmasti näyttäytyy kylmänä laskelmointina ja miehen julkeana hyväksikäyttönä.

Jos kuvittelisit että erootte miehenne kanssa niin eiks se oo silti kiva että sillä lapsella on se sisarus tukena? Näin mä ainaki ajattelen.



ap

mut haluisin silti toisen lapsen. Eli kävi miten kävi tulevaisuudessa mulla olis silti kaks lasta joilla molemmilla sama isä ja se olis kyl kiva.



ap

mutta minusta kuulostaa hyvältä idealta. Ja hei, mä olen tukevasti avioliitossa mieheni kanssa jo kohta 20 vuotta mutta silti, tilanteessasi tekisin varmaan juuri noin.

tehdä nyt rakkaudettomaan liittoon lapsi..mutta ihan miten vaan.

Varmaan suurin osa maailman avioliitoista on näitä järkiavioliittoja. Mitään suurta rakkauden hehkua ei tunneta, mutta arki sujuu, pari kiintynyt toisiinsa, välittämistä ja ystävyyttä ja huomioonottoa on tarpeeksi, lapset/harrastukset/uskonto/samankaltaiset elintavat/ajatusmaailma yhdistävät. Jos vielä on seksiäkin, niin eiköhän avioliitto ole ihan onnellinen, vaikka toinen tai kumpikaan ei tuntisikaan suurta rakkautta. Ja miksei tällaiseen tasapainoiseen, hyvään tilanteeseen voisi hankkia toistakin lasta?

onko joillain rakkaussuhde spermapankkiin? Tai satunnaiseen tuota varten laskelmoidusti hankittuun seksituttavuuteen? Mutta on tuo eri asia, kun oletusarvona on että olisi se rakkaus, koska on perheestä kyse.

Kerran avioliitto toimii periaatteessa ok, vaikka kummempia rakkauden tunteita ei olekaan, niin ehdottomasti ennemmin lapsi samalle isälle kuin erota ja etsiä toinen isä. Ei varmasti ole helpompi/parempi ratkaisu.



Tekisin takuulla samoin ja itse asiassa meillä onkin nyt kaksi lasta (toinen vauva) ja arki miehen kanssa sujuu eikä ongelmia periaatteessa ole (kuin ne mitä halutaan kehittää). Silti välillä tuntuu, etten tiedä rakastanko miestäni vai en. Olen tullut siihen tulokseen, että varmaan rakastan, mutta 12 vuoden yhteiselon jälkeen rakkaus ei niin "roihua" ja lapsen syntymän jälkeen arkikin on arjistunut eikä tilaa parisuhteen palavalle rakkaudelle ole samoin kuin ennen. Tämän vuoksi en kuitenkaan ollut valmis rikkomaan perhettä ja "hankkimaan" toiselle lapselle eri isää. Tuskinpa sekään arki olisi 12 vuoden jälkeen niin roihuavaa rakkautta täynnä.

Että kun ennakoidaan suhteen kuitenkin joskus päättyvän, ajatus on että sitten joskus lapsilla olisi kuitenkin pysyvyyden tunnetta toisistaan.

Itse olen elänyt avioliitossa jossa en enää rakasta miestäni jo hyvin kauan, enkä ollenkaan kadu sitä että tein tähän liittoon toisenkin lapsen. Lapsilukuni on täynnä, enkä halua enempiä lapsia senkään jälkeen kun sitten joskus eroan. Pystyn itseni puolesta sinnittelemään tässä vielä montakin vuotta. Mielstäni olisi ollut epäitsekästä erota kun esikoiseni oli vauva ja lähteä estsimään uutta onnea. Ei sillä tavalla olisi saatu näin läheisiä sisarussuhteita aikaiseksi

Mitä järkeä tuollaisessa on?

idealle. Kerranhan sitä vaan kai eletään. Että toisaalta helpotat itsesi ja lapsesi elämää jos sinulla toinenkin lapsi. Tuli sitten ero tai ei. Ihan hyvin suunniteltu, jos tiedät että haluat toisen lapsen ( mikä mun mielestä hieno homma). Voi tietysti tuntua itsekkäältä, mut naiset on niin harvoin itsekkäitä, että todellakin oikeus meilläkin edes johonkin! Eihän sitä koskaan tiedä jos se rakkaus roihahtais uudestaan, ja jos ei roihahda, niin olet ainakin tyytyväinen kahden lapsen äiti jolla on kotona vipinää, iloa ja naurua :).

muttei ne sisarukset välttämättä todellakaan tule olemaan mitään toistensa kavereita. Ei se käskemällä käy. Joskus luonteet vaan sopivat sen verran huonosti yhteen että kun kotoa lähtevät niin harvakseen näkevät toisiaan. Ja sitä ennen on lähinnä yhtä kinastelua, kilpailua ja taistelua. Mutta mä kannatankin yhden lapsen politiikkaa itse, enkä todellakaan hankkisi "laumaa", en missään saati ainakaan tuossa tilanteessa.

jos ero ei ole ajankohtainen vielä muutamaan vuoteen, niin miksei... mutta mieti nyt vielä sitä että olet sitten jumissa vähän pidempään miehesi kanssa. Siis jos nyt teette uuden vauvan - olettaen, että et ihan vauva-aikana eroa ottaisi..? Oletko valmis siihen?



Entäpä jos miettii yh-elämää; eikö yhden lapsen kanssa olisi helpompaa..?

idealle. Kerranhan sitä vaan kai eletään. Että toisaalta helpotat itsesi ja lapsesi elämää jos sinulla toinenkin lapsi. Tuli sitten ero tai ei. Ihan hyvin suunniteltu, jos tiedät että haluat toisen lapsen ( mikä mun mielestä hieno homma). Voi tietysti tuntua itsekkäältä, mut naiset on niin harvoin itsekkäitä, että todellakin oikeus meilläkin edes johonkin! Eihän sitä koskaan tiedä jos se rakkaus roihahtais uudestaan, ja jos ei roihahda, niin olet ainakin tyytyväinen kahden lapsen äiti jolla on kotona vipinää, iloa ja naurua :).

Jos ihminen ei voi olla rehellinen niin sillä ihmisellä ei ole mitään arvoa. Kertoo kaiken sinun ja kaltaistesi moraalista. Säälin kaikkia jotka ovat kanssasi missään tekemisissä.

idealle. Kerranhan sitä vaan kai eletään. Että toisaalta helpotat itsesi ja lapsesi elämää jos sinulla toinenkin lapsi. Tuli sitten ero tai ei. Ihan hyvin suunniteltu, jos tiedät että haluat toisen lapsen ( mikä mun mielestä hieno homma). Voi tietysti tuntua itsekkäältä, mut naiset on niin harvoin itsekkäitä, että todellakin oikeus meilläkin edes johonkin! Eihän sitä koskaan tiedä jos se rakkaus roihahtais uudestaan, ja jos ei roihahda, niin olet ainakin tyytyväinen kahden lapsen äiti jolla on kotona vipinää, iloa ja naurua :).

Jos ihminen ei voi olla rehellinen niin sillä ihmisellä ei ole mitään arvoa. Kertoo kaiken sinun ja kaltaistesi moraalista. Säälin kaikkia jotka ovat kanssasi missään tekemisissä.

Ei sentään kukaan tässä ketjussa tuollaista ansaitse.