Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani eivät hyväksy kihlattuani :(
12.10.2012 |
Lohduttakaa joku mua :( Olen ollut parisuhteessa 3 vuotta, ja kihloissa lähes 2 vuotta. Aluksi mun vanhemmat oli tosi iloisia poikaystävästäni, ja epäilemättä helpottuneita että hän on niin normaali, eikä mikään appivanhempien pahin painajainen :) Pikkuhiljaa asia on muuttunut.
Miehessäni ei sinänsä ole vikaa, vaan hänen perheessään. Mieheni vanhemmat ja sisarukset ovat kaikki niitä tapauksia joille ei työnteko maistu. Perheen isä on ainut joka tekee töitä silloin tällöin. Tulotaso ei arvatenkaan ole merkittävä.
Kun vanhemmilleni selvisi totuus mieheni perheestä, he tekivät mulle selväksi etteivät ole tyytyväisiä. Meidän perheessä työnteko ja koulutus on tärkeitä arvoja (äitini on lakimies, isä myös lakialalla). Äitini jopa kerran sanoi (niin hienovaraisesti kuin mahdollista) että täytyyhän mun miettiä ihan geeniperimääkin jos teen mieheni kanssa lapsia....
Miehelleni tai hänen perheelleen äitini ja isäni eivät koskaan ilmaise mitään pahoja ajatuksia, vaan osaavat kyllä käyttäytyä. On vaan vaikea kestää heidän hiljaista paheksuntaansa :( Mieheni siis on töissä ja hänellä on omistusasunto, mutta jotenkin hänen taustansa saa vanhemmissani aikaan pelkoa. En ole itsekään iloinen siitä miten mieheni on kasvatettu, mutta olen tyytyväinen että hän on onnistunut elämään kuin "normaali kansalainen".
Tiedän että vanhempani toivovat että eroaisimme. He eivät halua jakaa tulevia lapsenlapsia mieheni vanhempien kanssa. Asia satuttaa mua kovasti. En itsekään todellakaan kunnioita mieheni perhettä, eikä mies oikeastaan itsekään, mutta eihän heitä voi kokonaan kuvioista poistaa. Pelkään vaan että asia ei kehity tästä kuin huonompaan suuntaan.
Kommentit (8)
hakenut vanhempieni hyväksyntää mies asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei ole sama asia kuin vanhenpansa, kuulostaa kunnon tyypiltä.
Mieheni perhe on ihan kammottavan kamala, enkämikinä ole ajatellut että hän olisi yhtään huonompi kuin muut. Välillä tulee mieleen, onko mieheni adoptoitu:)
Miehesi ei ole sama asia kuin vanhenpansa, kuulostaa kunnon tyypiltä.
Mieheni perhe on ihan kammottavan kamala, enkämikinä ole ajatellut että hän olisi yhtään huonompi kuin muut. Välillä tulee mieleen, onko mieheni adoptoitu:)
tulee silloin tällöin mieleen että ihan kuin mies olisi adoptoitu :D Itse asiassa mies on itsekin joskus vitsaillut siitä miten hän ei muistuta ollenkaan vanhempiaan... Paitsi valitettavasti koulutuksen puutteen osalta :( Miehen vanhemmat eivät kannustaneet lapsiaan opiskeluun, joten nyt mies joutuu opiskelemaan aikuisena :(
En pidä itse vanhempiani idiootteina. Ymmärrän että heistä on ikävää, että noin mukava mies tulee luuseriperheestä. Sillä vaikka mies on hyvä, niin hänen vanhempansa pyytävät meiltä usein rahaa, ja tulevat kuitenkin jossain määrin vaikuttamaan mahdollisten lastemme kasvatukseen. Vanhempani ovat vain suojelevaisia, ja ymmärrän sen, mutta harmittaa suuresti että vanhempieni mielikuva hänestä tahriutuu perheen takia!
Ap
kanssa kaikesta muusta kuin erosta, joten hölläät vaan vähän sitä napanuoraa, niin ei ahdista.
Ihan ymmärrettävää, että ovat huolissaan siitä, että huono perimä saattaa periytyä vahvemmin kuin teidän hyvät...
vanhempien mielipiteet. Itse olen naimisissa viidettä vuotta, yhdessä kahdeksan, kaksi lasta, miehen kanssa, jota äitini ei voi sietää. Sellasta se on, joko pitää tai ei pidä, se on jokaisen oma asia. Ja oma on valintasi, jos ei vanhempasi hyväksy ja voi tulla asiallisesti toimeen niin anna olla, sitten et ole tekemisissä vanhempiesi kanssa, ei ole heidän elämä tai heidän valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perheeni ja koko sukuni ainoa akateeminen, vieläpä hyvin korkeasti koulutettu sellainen. Suvussani on lähinnä duunareita ja luusereita. Mieheni isä on akateeminen, äidillä jäi korkeakouluopinnot kesken (rouvasura miehen tukijoukoissa), mutta mieheni jäi ns duunariksi. Minä teen töitä paljon, olen älykäs ja rikas ja siis tosiaan isäni ei olekaan isäni eli geenit ovat vaikuttaneet minussa ja paljon.
Hyvin pärjätään, ollaan fiksuja ja samanarvoisia molemmat, mutta vanhempia tässä hommassa nyt vaan ei voi ottaa huomioon, tämä kun on meidän perhe! ELi unohda vanhempieni mielipide, tee heille selväksi, että mies on hyvä ja sinun valitsemasi ja lapsenlapset saatte kuvan hyväksyä. Ja kyllä se hyvin menee, usko pois!
kaikkein eniten lasten koulutustasoon vaikuttaa heidän äitinsä koulutustaso, joten ei siis hätää :-)
Ei aikuisen ihmisen enää tarvi välittää siitä mitä vanhemmat itse valitusta puolisosta tykkää. Teet niille selväksi, että tämä on sinun valintasi etkä aio sietää kielteisiä asenteita häntä kohtaan, etkä mitään miehen taustaa halventavia kommentteja.
Mullakaan vanhemmat ei hyväksyneet miestäni siitä syystä, että hän on ulkomaalainen, mutta minäpä tein selväksi että se on kuulkaas niin että laitan välit poikki heihin kokonaan jos negatiivinen asenne mieheeni ei muutu. Aina jos puhe ko. aiheesta alkoi, lähdin kylästä heiltä samantien pois tai lopetin puhelun. Kyllä ne parissa vuodessa oppivat että pakko kai se on hyväksyä jos haluaa olla oman tyttären kanssa vielä tekemisissä.