Lue keskustelun säännöt.
Jos olisitte tänään nähnyt minut, olisitte ajatelleet "hyi mikä wt"
12.10.2012 |
Tältä meidän elämä olisi teille näyttänyt:
Menimme 1½v lapseni kanssa hesburgeriin. Lapsi söi hampurilaista ja ranskalaisia. Tulimme heseen kolisevalla, vanhalla autolla. Minulla oli päässä sellainen "lörppöpipo", sellainen missä jää niskaan sellainen myttyrä sitä pipoa, tukka oli auki siellä alla. Jalassa vanhat kulahtaneet farkut ja päällä tuulitakki jonka selässä on suomileijonan kuva, tennarit jalassa. Näytin väsyneeltä, kulahtaneelta ja lapsikin kiukkusi koko reissun ajan. Ihminen jonka kyydillä olimme liikenteessä joka tuli kanssamme syömään, kirosi kovaan ääneen talomme vuokrankorotuksia pöydässä.
Tätä te ette olisi tienneet:
Olimme aamulla lähteneet lapsen kanssa viemään koiria lenkille, kun naapuri huikkasi meidät pihassa luokseen. Pyyteli kovasti että lähtisimme hänen kanssa poikkeamaan kaupassa pikaisesti, tarvitsisi kantoapua isompaan ostokseen jonka meinasi lähteä hakemaan. Tokihan suostuimme kun reissun piti olla puolessa tunnissa selvä. No kävikin niin että tuo autonromu hajosi matkalla ja saatiin odotella sitten tuttua korjausmiestä paikalle hyvän aikaa, onneksi auto saatiin kuitenkin kuntoon ja käyntiin. Siinä vaiheessa kun kauppaan päästiin, lapsella oli jo huutava nälkä ja naapuri sitten ehdotti että hän tarjoaa hesessä meille sapuskat kun meni pipariksi koko reissu.
Sain kyllä taistella itseni kanssa aika pitkään että pystyin ottamaan päälle "rento mutsi" asenteen ja viemään noin pienen syömään lounaaksi tuollaista mättöä. Lapselle siis eka kerta pikaruokapaikassa.
Ette olisi varmasti uskoneet sillä hetkellä että meillä syödään normaalisti aina kotona, säännöllisesti ja terveellisessti + kasvispainotteisesti. Tai että olemme juuri ottaneet asuntolainan ja muuttamassa ns. "paremmalle alueelle" ensiasuntoomme. Tai että tuo ei todellakaan ole normaalilookkini, vaan vaatetus jossa käytän koirat aamulla metsälenkillä (tuo takki on meinaan mieheni vanha intin tuulitakki, pitää aikas hyvin tuulta:D).
Tuolla hesessä istuessani vaan tuli mieleen, että miettiiköhän kukaan ikinä että yhdellä vilkaisulla ei todellakaan voi tehdä mitään syvää luotaavaa analyysia tuntemattomasta henkilöstä? Monesti olen kuullut ihmisten tuomitsevan jonkun pelkän ulkokuoren perusteella joko wt:ksi, narkkariksi, snobiksi jne.. Mutta se mikä oli itselleni aika silmiä avaava kokemus, oli se että mua oikeasti hävetti siellä hesessä. Mä mietin koko ajan että mitä ihmiset ajattelee kun olen siellä tämän näköisenä ja annan noin pienen lapsen syödä tuollaista ruokaa. Vaikka sillä ei PITÄISI olla mitään väliä mitä muut ajattelevat, kun tiedän itse mikä meidän todellisuus on. Oli myös noloa tajuta että taidan itsekin arvottaa ihmisiä samalla tyylillä, katsoa vähän pitkään ihmisiä jotka tulevat pienen lapsen kanssa syömään ranskiksia heseen jne..
No, tässäpä teille perjantain avautuminen, kiva jos joku jaksoi lukea:)
Kommentit (11)
en kyylää, en olisi ajatelut teistä yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rehellisesti sanottuna, rehellinen wt voikin olla parempi. Kuinka vaikeaa sä oikein osaatkaan tehdä elämästäsi, kun sun piti tulla tänne oikeen puolustelemaan, että "ei meillä normaalisti syödä sellaista sontaa".
Ja mitä ihmeen väliä on sillä, mitä muut ajattelevat, vaikka se olisikin teidän todellisuuttanne..
Hohhoijaa, mä näytän varmasti sitten joltain wt:tä pahemmalta resupekalta, mutta ei kiinnosta, jos se jonkun toisen persettä kaivaa, vika on sen päässä.
tai oikeammin täysin EVVK,
sillä, minä en olisi ajatellut "hyi mikä wt", arvaatko miksi?
Tervemenoa sinne "paremmalle"alueelle.
Ymmärrän mitä hait tällä aloituksella,että ei ole koiraa karvoihin katsominen mutta WHO CARES mitä muut ajattelee. Oikeasti.
Silloin kun mulla ei ollut rahaa,asuin itä-helsingissä kaupungin vuokrakämpässä ja söin nuudelia,aah sitä onnea ja autuutta kun ei tarvinnut vttujakaan miettiä mitä kulosaarelais kermaperseet minusta ajttelee.
Ihmisen täytyy olla aika zen jotta pystyy elämään onnellisena ja vapaana sekä omistaa mammonaa..
hain tällä aloituksella myös sitä että sen pitäisi olla niin että mitä väliä mitä muut ajattelee, mutta myös sitä että oli aika järkkyä huomata että kuulunkin niihin ihmisiin joilla ei oma itsetunto ole niin kohdillaan että voisin olla ajattelematta sitä mitä muut ajattelevat. Olen tähän mennessä ajatellut omaavani ihan hyvän itsetunnon, mutta tämän päiväinen paljasti jotain ihan muuta. Ja rehellisesti olen kateellinen niille jotka ihan oikeasti voivat tehdä niinkuin tykkäävät välittämättä siitä mitä muut ajattelevat.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en KOSKAAN ajattele "hyi mikä wt".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksoin lukea, ja ymmärrän ajatuksesi.
Täytyy myöntää, että kyllä jollain tapaa tulee arvotettua ihmisiä ulkonäön perusteella, mutta itselleni olennaisin asia mitä seuraan ihmisissä (jos siis olen vaikka yksin ja on tylsää) on käytös. Jos joku "arveluttavasta" (huono ilmaus mutta en nyt keksi parempaa) ulkoasusta huolimatta käyttäytyy kauniisti ja hillitysti, puhuu asiakaspalvelijoille ystävällisesti, hymyilee, kiittää, ja näyttää kiinnittävän huomiota myös mahdollisten isompien lastensa käytökseen julkisella paikalla, en ikinä ajattelisi "hyi mikä wt". Sen sijaan hyvin kovaääninen ja karkeantyylinen pulina ja sellaisen salliminen lapsille, äänekkäästä kiroilusta puhumattakaan, saa karvani pystyyn. Siitä ajattelisin kyllä HYI.
Tämä oli tosiaan minusta ihan mielenkiintoinen aihe. Kyllä on ihan luonnollista tulla ajatelleeksi silloin tällöin, miltä näyttää toisten silmin. Varsinkin, jos joutuu julkiselle paikalle täysin tavallisuudesta poikkeavassa asussa ja tilanteessa.
ajatella susta mitään. Hesessä keskityn vetämään syömishäiriön kourissa omaa annostani napaan ja vitut välitän muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika usein täällä lukee "näin kaupan kassalla, ravintolassa, yms. wt:n". Ja aika moni varmaan tekee oletuksen juurikin tuolla periaatteella.
Eikä ole edes pitkä aika kun joku kauhisteli ravintolassa ransakalisia syövää kaksi vuotiasta. Vaikkei varmaan edes tiennyt oliko se sen lapsen ensimmäinen ranskalaisateria mitä söi.
Minusta hyvä ja hauska alotus. Ja myönnän itsekin toisinaan sortuvani esim. kaupassa kassalla edellä menevän ostosten arvosteluun, vaikken tiedä ihmisestä mitään. Ja väitän että joku on myös arvostellut minun ostoksiani.
Ei normaalit ihmiset oikeasti siitä välitä, mitä jollakulla on Hesessä tai marketissa päällään. Useimmilla meistä on tärkeämpääkin ajateltavaa. Eri asia on tietysti, jos ihminen tekee itsestään jollain lailla numeroa ja kuitenkin näyttää siltä, että kapasiteettia ei olisi.
Ja joo, ei ole meidänkään 1,5-vuotias koskaan Hesessä käynyt, ranskalaisia oppi syömään kesälomareissulla, kun oli välillä vaikea löytää muutakaan. Vaan eipä tuo ole niitä tuntunut sen jälkeenkään kaipaavan, onneksi.