Ero mielessä. Osaako kukaan suositella jotain psykologia tms. pääkaupunkiseudulta

Olen pohtinut tätä asiaa kyllä pääni puhki jo monta vuotta. Ja yksi syy siihen, etten ole eronnut, on ollut juuri tuo, etten kykene olemaan viikkoa erossa lapsistani. Ja ajattelen tässä myös lapsiani, ovat molemmat "äidinpoikia" ja ehkä juuri meidän vanhempien huonoista väleistä johtuen arkoja ja itkevät perääni lähes aina, jos jäävät isän kanssa kotiin tai pitäisi isän kanssa jonnekin lähteä. :( Ajatuskin siitä, että olisimme viikon erossa on kauhistuttava.



Tämä esim. on yksi syy, josta haluaisin psykologin tms. asiantuntijan kanssa jutella.

Järjestävät tilaisuuksia pienten lasten eroaville vanhemmille ja antavat neuvoja.

http://www.lskl.fi/neuvokeskus/tukea_vanhemmuuteen/neuvokeskuksen_palve…



Lastenvalvojalta saa aika hyviä monisteita.



Jos ero on edessä, niin rohkeasti kohti vaan. Et sinä riidoilta välty. Mutta selviät siitä.



Elämänhallinta tulee siinä perässä. Kunhan muistaa, että ostamalla ei onni tule ja olet läsnä lasten elämässä. Ja myös isällä on oikeus huoltajuuteen, voit myös pohtia onko sinusta olemaan yksin joka toinen viikko...



Itsellä hirveä syyllisyys jättää lapset 2 krt kuussa viikonlopuksi isälleen. Minä pääsin eroon, lapset joutuvat katsomaan isänsä viinanjuomista. Ei sillä, että se paha mies olisi, onhan vaan prioriteetit elämässä toisenlaiset.