Lue keskustelun säännöt.
Oon kyllä tosi masentunut!!
09.10.2012 |
Mikään ei auta, ei lääkkeet tai terapia tai mikään. Syönyt eri lääkkeitä jo vuosia ja käynyt juttelemassa. Mikään ei auta. Kaikki asiat vaan solmussa ja huonosti. Eikä itsellä ole rohkeutta mihinkään. =( Lihon vaan ja syön kuin sika lääkkeiden takia mutta mihinkään ei auta, koska olen sössinyt asiani pahasti.
Kommentit (4)
Kohta varmaan samassa jamassa ite. Oon kanssa yli 30v ja nainen. Lapsia on ja mieskin mutta mies ei ole sellainen kuin haluisin ja ei rohkeutta erota kun yhteiset lapset ja talo laina. En rakasta sillä tavalla. En saanut sellaista miestä kuin olisin halunnut. Otin ekan miehen ja se huono!: On kyllä ihan suht. ok isä. Silloin kun jaksaa ja on paikalla. Ammatti ei ole sellainen kuin halusin. Menin opiskelemaan sitä alaa kun en muuta keksinyt tai päässyt opiskelemaan ja äitini kannusti jotain opiskelemaan. Haluisin niin rakastua tai ihastua ja saada rakkautta takaisin. Se vaan ei toteudu kohdallani. Alan jo olemaan liian vanha ja kohta liian rumakin. =( Olisi edes mielenkiintoinen tai intohimoinen työ tai harrastus. Itsetuntokin ihan nollassa itsellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta varmaan samassa jamassa ite. Oon kanssa yli 30v ja nainen. Lapsia on ja mieskin mutta mies ei ole sellainen kuin haluisin ja ei rohkeutta erota kun yhteiset lapset ja talo laina. En rakasta sillä tavalla. En saanut sellaista miestä kuin olisin halunnut. Otin ekan miehen ja se huono!: On kyllä ihan suht. ok isä. Silloin kun jaksaa ja on paikalla. Ammatti ei ole sellainen kuin halusin. Menin opiskelemaan sitä alaa kun en muuta keksinyt tai päässyt opiskelemaan ja äitini kannusti jotain opiskelemaan. Haluisin niin rakastua tai ihastua ja saada rakkautta takaisin. Se vaan ei toteudu kohdallani. Alan jo olemaan liian vanha ja kohta liian rumakin. =( Olisi edes mielenkiintoinen tai intohimoinen työ tai harrastus. Itsetuntokin ihan nollassa itsellä.
ap
Tosi raskas tilanne. Periaatteessahan sitä ajattelisi että nuo asiat mitä luettelet on sellaisia joille voi hyvinkin tehdä jotain, lukea uuden ammatin, lähteä rakkaudettomasta suhteesta, kokeilla eri harrastuksia että jos jostain löytyisi intohimo, mutta jos masentunut on niin se on ikävä umpikuja, kun ei silloin ole oikein voimia tehdä mitään epätyydyttävillekään tilanteille elämässä. Itsellä vähän samaa, esim. kärsin yksinäisyydestäni valtavasti, mutta en vaan pysty enkä jaksa etsiä seuraa, eikä masentunut nyt oikein mukava parisuhdekumppani toki olisikaan kellekään...
t. 2
Mulle ollaan nyt yrittämässä saada eläkepäätös, olen vasta 38-vuotias :(
Mulla ei ole kirjaimellisesti mistään ollut masennukseen apua. Terapiassa kävin vuosia kolme kertaa viikossa - ei mitään apua. Lääkkeitä on kokeiltu lukemattomia, viimeiset vuodet muun kombon lisänä erilaisia skitsofrenian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, mutta olen saanut lääkkeistä vain sivuvaikutuksia, apua masenukseen ne eivät ole tuoneet. Ainoastaan bentsot toivat aluksi ahdistukseen tilapäisen avun mutta niistäkin on teho jo mennyt ajat sitten.
Tällä hetkellä menee iso annos mirtatsapiinia, kunnon satsi Rivatril-bentsoa ja psykoosilääke fluanxolia päivittäin. Viimemainittu aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia kuten pakkoliikkeitä mutta masennukseen ei sekään auta. Työkykyinen en ole käytännössä ollut enää vuosiin vaikka vielä työpaikallani roikunkin, lähinnä koska työnantaja on ollut hyvin ymmärtäväinen tietäessään masenuksestani. Mutta väärinhän tämä on häneltä palkkoja kupata kun en töitä pysty tekemään kuin max tunnin päivässä.
Eläke pelottaa, koska mulla ei ole sosiaalista elämää ja sitten istuisin päivät yksin kotona, mutta toisaalta, eipä tässä vaihtoehtojakaan oikein ole. Läski minäkin olen, lihoin mirtatsapiinin aloituksen jälkeen kun se aiheutti valtavat makeanhimot, eikä masentuneena jaksa laihduttaa. Mutta mua ei enää läski haittaa, toivoisin vaan että minusta jotenkin toimintakykyisen ihmisen joskus saisi jokin uusi lääkekeksintö tai muu hoito.