Tunnetuksi ihmisen, joka loukkaantuu siitä, että toimit joissakin asioissa eritavalla, kuin hän?

Eikä kyllä kaverikaan. Oli ilmeisesti tosissaan, ettei olla enää kavereita ;) t. 5

ei hyväksy sitä, että pidämme lapsellamme jotain rytmiä päivissä. Emme ole sitten hänen kanssaan tekemisissä ollenkaan, koska ei halua kunnioittaa kasvatusperiaatteitamme.

ja ollaan esim. pahasti riidelty siitä että haluan enemmän lapsia (2 kpl) kuin hän aikoinaan hankki (1 kpl).

Tai no, on mulla yksi työkaveri tuollainen, mutta kaikenlaiseen neuvomiseen olen suhtautunut hyvin kylmästi asenteella "sä olet sä ja mä olen mä - voit tehdä kuten sinua huvittaa, mutta en jaksa nyt kuunnella sun neuvomistasi, kiitos."



Eli jos annat toiselle tilaisuuden päsmäröidä, siihen ei tule loppua ikinä. Älä siedä sellaista, koska päsmäröinti kielii halusta kontrolloida ympäristöä ja olla kaikessa oikeassa - molemmat äärimmäisen rasittavia ja lisääntyvät ajan myöten, jos annat toisen edetä "valitsemallaan uralla".

Tai no, on mulla yksi työkaveri tuollainen, mutta kaikenlaiseen neuvomiseen olen suhtautunut hyvin kylmästi asenteella "sä olet sä ja mä olen mä - voit tehdä kuten sinua huvittaa, mutta en jaksa nyt kuunnella sun neuvomistasi, kiitos."

Eli jos annat toiselle tilaisuuden päsmäröidä, siihen ei tule loppua ikinä. Älä siedä sellaista, koska päsmäröinti kielii halusta kontrolloida ympäristöä ja olla kaikessa oikeassa - molemmat äärimmäisen rasittavia ja lisääntyvät ajan myöten, jos annat toisen edetä "valitsemallaan uralla".

Olen muutaman kerran "erehtynyt" sanomaan suorat sanat tälle ihmiselle, en haluaisi riitaa kenenkään kanssa. Yleensä yritän vain olla välittämättä hänen neuvomisistaan ja loukkaantumisistaan ja tavallaan ohittaa ne, yrittäen keskittyä tämän ihmisen hyviin puoliin. Kuitenkin nuo asiat jäävät kalvamaan ajatuksiani ja samalla ystävyyttä. Olen siis joskus kokeillut sanoa asiasta suoraan, kuitenkin ihan asiallisesti. Tämä vain ei ole tuottanut tulosta ja vastaukseksi olenkin saanut vain nälvimistä tai tuhahtelua tai jopa vihaa. Nykyään minua ei huvittaisi olla tekemisissä hänen kanssaan. Onneksi minulla on aitojakin ystäviä, joiden kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Mielestäni aidon ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut, eikä tarvitse pelätä, että hän on kateellinen onnestasi. Tältä ystävältä yritän kyllä viimeiseen asti salata kaikki iloiset ja onnelliset asiat tai sivuutan ne vain ohimennen jos on sattunut kuulemaan jotain kautta jonkun iloisen asian minusta. Ap siis tässä..

Tai no, on mulla yksi työkaveri tuollainen, mutta kaikenlaiseen neuvomiseen olen suhtautunut hyvin kylmästi asenteella "sä olet sä ja mä olen mä - voit tehdä kuten sinua huvittaa, mutta en jaksa nyt kuunnella sun neuvomistasi, kiitos." Eli jos annat toiselle tilaisuuden päsmäröidä, siihen ei tule loppua ikinä. Älä siedä sellaista, koska päsmäröinti kielii halusta kontrolloida ympäristöä ja olla kaikessa oikeassa - molemmat äärimmäisen rasittavia ja lisääntyvät ajan myöten, jos annat toisen edetä "valitsemallaan uralla".

Olen muutaman kerran "erehtynyt" sanomaan suorat sanat tälle ihmiselle, en haluaisi riitaa kenenkään kanssa. Yleensä yritän vain olla välittämättä hänen neuvomisistaan ja loukkaantumisistaan ja tavallaan ohittaa ne, yrittäen keskittyä tämän ihmisen hyviin puoliin. Kuitenkin nuo asiat jäävät kalvamaan ajatuksiani ja samalla ystävyyttä. Olen siis joskus kokeillut sanoa asiasta suoraan, kuitenkin ihan asiallisesti. Tämä vain ei ole tuottanut tulosta ja vastaukseksi olenkin saanut vain nälvimistä tai tuhahtelua tai jopa vihaa. Nykyään minua ei huvittaisi olla tekemisissä hänen kanssaan. Onneksi minulla on aitojakin ystäviä, joiden kanssa ei ole mitään ongelmaa. Mielestäni aidon ystävän kanssa voi jakaa ilot ja surut, eikä tarvitse pelätä, että hän on kateellinen onnestasi. Tältä ystävältä yritän kyllä viimeiseen asti salata kaikki iloiset ja onnelliset asiat tai sivuutan ne vain ohimennen jos on sattunut kuulemaan jotain kautta jonkun iloisen asian minusta. Ap siis tässä..

Totta kai siinä on riskinä se, että hän loukkaantuu ja pistää välit poikki, mutta c'moon, ethän sinä hänestä muutenkaan kamalasti perusta, joten mitä väliä? Joka tapauksessa hänen neuvomisensa ärsyttä sinua ja kalvaa suhdettanne. Ehkäpä hänkin oppii jotain, jos tarpeeksi monta kertaa katkaiset hänen saarnaavat yksinpuhelunsa?

Eli puhtia kinttuun vaan, nainen. Pidä puolesi. Tottahan sitä voi ystävä tarjota eriäviä näkemyksiä asioista, mutta niitä ei saa tunkea toisen kurkusta alas eikä suuttua, jos toinen ajattelee asioista eri tavalla.

Lisäksi pelkään, että jos alan oikeasti pitämään puoleni tätä ihmistä vastaan ja joka kerta sanon suorat sanat niin hän tietysti loukkaantuu verisesti ja on katkera pitkään. Tästä on nimittäin jo kokemusta.. Tiedän, että hän tilittäisi minusta jollekkin ja esittäisi asiat väärässä valossa mustamaalaten maineeni. Tästäkin on kokemusta. Lisäksi jos panisin välit poikki saisin huonon maineen. Siksi yritän vain sietää tätä ihmistä ja pitää etäisyyttä. Tämä ihminen on huomannut sen että meistä on tullut etäisiä ja että olen vältellyt häntä. Tästäkin olen saanut kuulla katkeraa puhetta häneltä. .

Niin hän kostaa minulle jollain tavalla! Vaikka mitään pahaa en ole edes tarkoittanut, silti kokee, että ansaitsen kokea hänen kostonsa. Nyt kun kirjoitan tätä niin alan tajuta, miten sairas tämä ihminen on..

Mutta luultavasti et ole ainoa ystäväpiirissänne, joka on tuon jo huomannut. Joten sinuna vaan jatkaisin suorapuheisella linjalla ja pitäisi etäisyyttä, siis sekä että.



Ja jos alkaa puhua pahaa sinusta selän takana, kerro oma versiosi, kysyttäessä.

Mutta luultavasti et ole ainoa ystäväpiirissänne, joka on tuon jo huomannut. Joten sinuna vaan jatkaisin suorapuheisella linjalla ja pitäisi etäisyyttä, siis sekä että.

Ja jos alkaa puhua pahaa sinusta selän takana, kerro oma versiosi, kysyttäessä.

En ole ainoa, joka on tämän huomannut.. Harmi vaan, ettei sitä minun versiotani yleensä kysytä..

Vähemmän tulee nykyisin oltua yhdessä juurikin tuollaisen arvostelun vuoksi. Sellainen tyyli on kovin loukkaava ja kukaan meistä ei ole täydellinen, joten myös hänestä keksiksi hyvin paljon arvosteltavaa, jos olisi yhtä epäkohtelias.



Hänen elämänsä on toisaalta minusta aika surkeassa jamassa, joten yritän laittaa tuollaisen kateellisuuden piikkiin. Tai sitten sellaisen sairaalloisen kontrolloinnin. En tiedä kumpi olisi parempi.

Työkaverini ajattelee ammattitaitonsa olevan ylivertainen ja loukkaantuu, kun en tee niin kuin hän neuvoo. "Minä olen oppinut, että..." hän aloittaa. Joopa joo. Mutta minulla on korkeampi koulutus hänellä sekeä reilusti enemmän ja monipuolisemmin työkokemusta. Tiedän ihan itse, että asiat voi hoitaa muillakin kuin sillä yhdellä ainoalla hänen mielestään oikealla tavalla, jonka hän on oppinut vuonna x.



Hän saa noudattaa sääntöjään omassa työssään,

mutta itse teen toisin.



Nykyään vain suoraan korjaan hänen tekemänsä, mutta omalla vastuullani olevat työt mieleni mukaisiksi. En voi mitään sille, että hän loukkaantuu, enkä ota siitä vastuuta.

Nykyään ei enää olla juurikaan tekemisissä. Väsyin siihen jatkuvaan moralisointiin ihan arkisistakin asioista. Viimeksi kun nähtiin, kaverini veti pultit tyyliin "Me ei KYLLÄ enää olla kavereita kun et oo vieläkään lopettanut kanan syöntiä!!!" Siis tää oli esimerkki, mutta tollasta se oli jatkuvasti ja mitta tuli täyteen...