Lapsi ilman kaverita välituntisin, miten reagoida?

Ja kavereitahan on vapaa-ajalla.

lapsi 8 v poika. Väittää että haluaa olla yksin.



Omasta mielestäni asia ei ole näin, vaan kaipaa kyllä kaveria, mutta ei ketä tahansa.



Siinä kyllä eroa että ei oikein osaa mennä ryhmään mukaan ja valittaa, että ope pakottaa.

ole vielä siihen asti kehittyneet. Helpointa lapselle olisi jos opettelisi tulemaan useamman lapsen kanssa samanaikaisesti juttuun. Voi olla että kohta ei otetakaan mihinkään porukkaan. Nuo bestis-jutut on peffasta.

ollut aika pitkään, joten lapsi sosiaalisesti leimautuu, eikä enää haluakaan leikkiä muiden kanssa. Se käy pitkän päälle itsetunnolle.



Sinuna ottaisin yhteyttä opeen ja kuraattoriin. Muutama kuukausi vielä menee, mutta jos jää päälle, peli on vaikea enää pelastaa...

Keskusteltiin asiasta ja tyttö itse sanoi, ettei halunnut noihin muihin valitsemiin leikkeihin mukaan. Olisi halunnut tehdä jotain muuta, mutta ei saanut muita mukaan.



Kerroin, että on joko yksin välillä tai menee muiden mukaan (kyse ei ollut siitä, etteivätkö huolineet mukaan). Mutta aina ei voida leikkiä vain hänelle mieluisia leikkejä, se on sitä demokratiaa ;).

Jos olet noin sosiaalisesti onnettoman kasvattanut niin sinun vastuusi on pitää seuraa. Jos tuon ikäinen kakara luulee olevansa noin paljon ylempänä muita joilla on "lapselliset leikit" niin sellainen kakara kuuluukin olla yksin. Ja kärsiköön aikuistuttuaan nirppanokkaisuudestaan kun alkaa lapsuusmuistot ahdistaa. Tuosta on selvästi tulossa työpaikkakiusaaja jos nyt noin hienohelmalle mikään työ rahvaan seassa koskaan kelpaakaan.

Olin itse ihan samanlainen lapsena, joko minulla ei ollut kavereita tai vain yksi, jonka kanssa silloin tällöin leikin. Ja tämä oli minun omasta tahdostani, en ole koskaan pitänyt isoista ryhmistä, suorastaan vihaan niitä edelleen.



Olen nykyään psykologi, naimisissa ja minulla on ihan tavallinen elämä. Muistan opiskeluaikoina, kun meidän täytyi itse täyttää kaavakkeita, joilla testattiin masennusta, itsetuntoa yms. Minä sain eräästä testistä tulokseksi sosiaalisesti häiriintynyt. Muistan aina, miten päätin että minä en aio pitää ystäviä minään itseisarvona, miksi pitäisi olla kavereita, siksi että yhteiskunta sitä vaatii, ja siten olet samanlainen kun muut?



Kuuntele lastasi, on ihan oikeasti mahdollista että viihtyy yksin.

jolle ei kelpaa muiden leikit ja kukaan ei kestä moista nirppanokkaa vaatimuksineen, joten eivät ota kuin pakosta mukaan. Surullista katsottavaa, kun lapsi itse ei ymmärrä mitä on vikana.

Jos olet noin sosiaalisesti onnettoman kasvattanut niin sinun vastuusi on pitää seuraa. Jos tuon ikäinen kakara luulee olevansa noin paljon ylempänä muita joilla on "lapselliset leikit" niin sellainen kakara kuuluukin olla yksin. Ja kärsiköön aikuistuttuaan nirppanokkaisuudestaan kun alkaa lapsuusmuistot ahdistaa. Tuosta on selvästi tulossa työpaikkakiusaaja jos nyt noin hienohelmalle mikään työ rahvaan seassa koskaan kelpaakaan.

uskon, että sinä olet sellainen. Olet juuri sellainen tyyppi, joka kammoksuu kaikkea erilaista. Ja tiedoksesi, sosiaalisuutta ei voi kasvattaa.

nimenomaan kotona kasvatetaan lapsesta sosiaalinen. Opetetaanko se pelkäämään/vihaamaan muita ihmisiä vai pitääkö sen oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Sen näkee jo kauas kenen lapset on kasvatettu ja kenen ei.

Kävin vasta vähän aikaa sitten kolmasluokkalaisen vanhempainillassa.

Luokan uusi opettaja kertoi, että tärkeimpiä kolmannella luokalla opittavia asioita ovat kaverisuhteet, toisten huomioon ottaminen ja empatiakyky. Tähän liittyy voimakkaasti se, että ketään ei jätetä yksin.

Yksin jättäminen on yksi kiusaamisen muoto.



Haluaako lapsesi oikeasti olla koulupäivät yksin, vai pilkataanko häntä jos lähtee mukaan leikkeihin?

Osa lapsista on mieluummin yksin kuin leikkii sellaista leikkiä josta ei pidä. Useimmat kuitenkin arvostavat muiden seuraa niin korkealle että joustavat leikkitoiveistaan.



Ottaisin yhteyttä opettajaan tässä asiassa ja kyselisin onko hän huomannut mitään erityistä.

Pienten kanssa kaverisuhteiden ohjaaminen on paljon helpompaa kuin isompien koululaisten.

Luokkaan saattaa nopeasti muodostua sellainen henki, että 'tuon yhden kuuluukin olla aina yksin' ja sitä on vaikea murtaa jos tilanne jatkuu kovin pitkään.

nimenomaan kotona kasvatetaan lapsesta sosiaalinen. Opetetaanko se pelkäämään/vihaamaan muita ihmisiä vai pitääkö sen oppia tulemaan toimeen ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Sen näkee jo kauas kenen lapset on kasvatettu ja kenen ei.

Sosiaalisuus on osa ihmisen temperamenttia eli kokeeko TARVETTA olla toisten kanssa vai ei. Siihen ei voi vaikuttaa kasvatuksella. Sen sijaan sosiaaliset taidot lapsi oppii kotona eli sen miten sosiaalisissa tilanteissa toimitaan.

jos hän vaikka pystyisi tekemään asialle jotain. Lisättäkööt tähän että lapseni harrastaa joukkuelajia (jalkapallo) ja seuraa riittää koulun jälkeen, joten sosiaalisilta taidoiltaan ei voi olla ihan onneton. Joku selkeästi kuitenkin on pielessä, kun välitunnit on yksin.



-ap-

että kukaan oikeasti haluaa olla yksin. Oikesti kyse varmasti siitä ettei oteta mukaan ja lapsi yrittää sanoa, ettei halua koska häntä hävettää tilanne. Oletko nyt ihan varma ettei lapsesi kohdalla olisi myös kyse tästä?

että kukaan oikeasti haluaa olla yksin. Oikesti kyse varmasti siitä ettei oteta mukaan ja lapsi yrittää sanoa, ettei halua koska häntä hävettää tilanne. Oletko nyt ihan varma ettei lapsesi kohdalla olisi myös kyse tästä?

että kukaan ei oikeasti halua olla yksin. Ekstrovertti ja introvertti ovat kuitenkin tämän päivän muotihokemia.

Tokihan sitä voi olla jotain katkeruutta tms. jos sanoo ettei halua leikkiä muiden kanssa, mutta jos ap:n lapsella oli entuudestaan vain se bestis koulussa, niin ehkä on niin että hän ei vain halua leikkiä muiden kanssa.

Minä olin ja olen edelleen sellainen joka haluaa olla yksin. Kun muut lapset leikkivät, minä luin. En ihan tosissani kaivannut koulussa muiden seuraa. Inhosin ryhmätöitä ja yhteisleikkejä (mutta en koskaan sanonut sitä ääneen, sosiaalisen kasvatuksen minä sain kyllä, mutten vain ikinä ole ollut sosiaalinen). Koulun jälkeen taas, kun aikaa oli koulusta pääsystä kulunut tunti tai pari, pystyin leikkimään muiden kanssa. Pelasimme ja leikimme kuten lapset yleensäkin. Koulussa oli vain liikaa porukkaa ja kaikkea.

Voihan sitä olla siitäkin kyse että ap:n lapsi kokee jonkinlaista ylemmyydentunnetta muita lapsia kohtaan, etenkin jos sanoo että muiden leikit ovat lapsellisia. Muistan omasta lapsuudestani tuollaisen lapsen ja kukaan ei pitänyt hänestä, en edes minä.

Mutta minä kuitenkin sanoin kohteliaasti jos/kun en halunnut leikkiä jotain, enkä tölvinyt kuten tuo eräs joka muistutti aina kaikkia kuinka lapsellisia me olimme.

diagnoosia, valitettavasti.

kaikki eivät ole laumasieluja, mut edes yhden kaverin tarttee jokainen



ei ole sama asia, et lapsi on iltaisin fudisjengissä, laumassa, johon sulautuu ja jossa pelinsääntöjen mukaan toimii kaikkia..



eli eir asia on



lapsi tarvitsee oamehtoista, itsenäistä kaverin kanssa oleilua !



eli ap selvitä ajoissa missä on vika, et lapsesi on yksin ! yhteys opeen



lapsesi voi vain piiloutua tuon taakse, et haluaa ollla yksin, mut ehkä on tulluut torjutuksi ja ei enää halua utlla tyms

Kerro, ettei leikkien tarvitse olla isojen leikkejä, jotta niihin voi mennä. Kerro, ettei kavereiden tarvitse olla bestiksiä. Kerro, ettei tarvitse olla samaa mieltä ja yhtä kehittynyt, jotta voi olla kaveri. Kerro, että ystävällinen ihminen on ystävällinen kaikille eikä muodosta klikkejä. Jne.