Lue keskustelun säännöt.
7v anteeksipyytäminen
07.10.2012 |
Sattui iltapäivällä pojalle vahinko, kaatoi kylään tulleen kaverin päin takkaa, vahingossa kylläkin. Kaveri lähti itkien ja pikkuisen verta tippastaen juoksemaan kotiinsa ja poika linnottautui huoneeseensa. Poikia oli juuri n minuutti aiemmin kielletty juoksemasta ympyrää takan ympärillä toisiaan kädestä vetäen, koska siinä voi käydä vahinko.
Syy oli selkeästi meidän pojassa, hän veti kaverinsa mutkasta niin nopeasti, oikein kiihdyttäen, että toinen kompastui. Mies tuli kanssa katsomaan, mitä olkkarissa huudetaan.
Mies vaati poikaamme pukemaan ja lähdetään pyytämään kaverilta anteeksi. Meinasi tunkeutua pojan huoneeseen väkisin. Sain hillittyä sen ja istuimme olohuoneen sohvalle juttelemaan. Miehen mielestä pojan on opittava anteeksipyytäminen. Mielestäni poikamme on kyllä pahoillaan ja säikähti itsekin, kun kaverin otsasta tuli verta. Ei ole kuin kerran aiemmin linnoittautunut näin huoneeseensa.
Minua ei ole koskaan lyöty ja anteeksi pyytäminen on tullut omasta katumuksesta. Mies taas kertoi, että hänen piti noutaa risu pellon laidalta, sitten hän sai risusta ja sitten äiti tai isä korvan yläpuolelta tukasta kiinni pitäen talutti naapuriin pyytämään tekoa anteeksi.
Poika tuli puolen tunnin päästä huoneestaan ja tuli luoksemme keittiöön, jossa olimme kahvilla. Ei sanonut mitään, onneksi mieskin piti suunsa kiinni ja antoi minun yrittää avata lukkoa. Poika otti mehua ja kun avasin keskustelua "sattuiko sinuun" - tyyppisesti, sitten vastauksen saamisen jälkeen kysyin, että "sattuiko sun mielestä villeen pahasti". Poika ei halunnut vastata, joten pilkoin asiaa pienemmäksi "verta onneksi ei tullut kovin paljon, taisi olla naarmu, näitkö sinä".
Pikkuhiljaa poika avautui asiasta. Mies ehdotti, että pyydä huomenna koulussa anteeksi, poika ilmeisesti piti sitä liian nöyryyttävänä, ei luvannut, sanoi että illalla sitten.Siinä keskusteltiin lähes tunti kaikenlaista kavereista ja kolhuista ja koulusta. Sai ekaluokkalainenkin purkaa sydäntään.
Olemme molemmat samaa mieltä siitä, että anteeksi on pyydettävä, koska vika ja syy oli selvästi poikamme. Mitä kokemuksia teillä on anteeksi pyytämisestä?
Kommentit (5)
koska hän on vielä niin pieni.
Mielestäni kirjoitit hyvin siitä miten itse olet oppinut anteeksi pyytämään oman katumuksen kautta. Ja tuo että vaikka miehellesi anteeksipyytäminen on "opetettu" hieman eritavalla hän kuitenkin kuunteli sinua ja saitte asiaa käsiteltyä yhdessä ja perheen kesken. Useinhan nuo mallit tulevat jostain niin syvältä ettei niitä paljoa mietitä varsinkaan silloin kuin tilanne on päällä.
Joka tapauksessa tuo tapa jolla toimit on ehdottamasti parempi kuin se että väkisin pakotetaan pyytämään anteeksi (näin ainakin minun mielestäni). Onko oikeasti sana anteeksi tärkeämpi kuin sen merkitys? Ja kyllähän sen vastapuolikin huomaa tarkoittaako anteeksipyytäjä sitä oikeasti. Ja anteeksi voi myös pyytää muillakin tavoilla kuin sanoilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja selittää mitä tapahtui. Ja saattaa sitten poika omaan kotiinsa. Anteeks pyyntö ei tässä tapauksessa ollut nyt ensimmäinen ja tärkein asia. Oliko poika pahoillaan, ja kysyikö paljonko sattui? Poikalasten äitinä meiillä on yksi "pyhä" sääntö, ja se on se että sisätiloissa ei juosta.
kaikenmaailman asioita vemputtaa ja vääntää ja kääntää. itse olisin mennyt pojan mukana kotiin tai laittanut lapun että mitä on tapahtunut, olen myös sitä mieltä että toi leikki mitä nyt leikitte poikanne kanssa että pyytääkö anteeksi vai ei on ihan toissijainen juttu, ja tulee vaan sellainen tunne että onko teillä ote vähän hukassa. Ei millään pahalla.
Jos vielä huomennakin pohditte asiaa ja vatkaatte ja vispaatte tollasella asialla edestakaisin ja kysytte ihan täältäkin vakavalla mielllä nevuoa siihen että pitääkö pyytää anteeksi vai ei niin kannattaa vähän tarkkailla omaa vanhemmuuttaan.
Soitithanperän ja puhuit vanhempien kanssa tilanteesta?Harjoitteluahan tuo vielä on, mutta tärkeää sellaista, josta on paljon hyötyä myöhemminkin.
Sujuuhan se noinkin, jos on aikaa. Meillä kyllä pyydetään anteeksi heti, itse tai vanhempien avustuksella, vaikka itkien, mutta anteeksi pyydetään. Siitä ei luisteta, vaikka mikä olisi.