mun mielestä rakkaus on vähän hölmöä!
Siis aikuisten välinen rakkaus. Sellainen, joista tehdään elokuvia. Järjenvastainen, kaikki esteet voittava rakkaus. Itse nuorempana koin näitä rakkauksia ja aina ne päättyivät kyyneliin ja isoihin tunteisiin.
Nykyään arvioin kaikkia ihmisiä kylmästi ja ilman mielenliikutusta. Avomiestäni kunnioitan ihmisenä ja teen paljon asioita päivittäin, että hänellä olisi hyvä olla, mutta en usko, että itkisin edes jos ero tulisi. Ainoa, jota rakastan aidosti on lapseni, hänen puolestaan vaikka kuolisin. Lapseni vuoksi uskon myös, että olen mieheni kanssa ns. lopun ikää, koska on joku motivaatio pysyä yhdessä. Muuten en tiedä jaksaisinko parisuhdetta. Helpompaa olla yksin.
Kommentit (2)
Olen rakastanut samaa miestä 17 vuotta ja välillä tulee edelleen ihan hölmö ja kikatuttava olo.
En ole mieheni kanssa lasten tähden (meillä on kolme). Jos emme olisi onnellisia yhdessä, se onnettomana kituuttaminen olisi liian iso taakka lasten niskaan laitettvakasi.
Olen mieheni kanssa koska haluan jakaa tämän ainoan elämäni juuri hänen kanssaan.
en tiedä liittyykö tämä asiaan, mutta luonteeseeni ja tapoihini kyllä: mun mielestä viinan juonti on myös typerää puuhaa. Mikää ei ole nolompaa kuin aikuinen ihminen, joka vetää kännit.