Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko minun herättää mieheni aamuisin töihin?
06.10.2012 |
minä ä-lomalla mies töissä klo 07-15.30 tai jotain sen jälkeen, välillä menee vasta klo 8 töihin...
Aina ollut näin, silloinkin kun itse olin töissä ja minulle tällä hetkellä tämä on erittäin raskasta ja mies suuttui kun ehdotin että nukutaan eri huoneissa...
Eli miehen kello soittaa klo 06.00 ja torkuttaa sitä 5 min välein tuonne klo 07.00 asti jolloin minun kello herättää että alan laittamaan isompia lapsia kouluun. Vauva on 3kk ja heräilee 2-3 tunnin välien syömään, viimeisn kerran ennen heräämistä vauva syö klo 5-5.30 ja siis miehen kello herättää klo 6.
Haluaisin siihen klo 7 asti mukkua mutta ei miehen herätyksen takia onnistu, itse hän ei välttämättä edes herää tuohon kelloon vaan minä joudun potkimaan ylös.
Tiedän että olen itse miehen tuohon totuttanut mutta en ajatellut sitä silloin kun itsekin jouduin heräämään samaan aikaan ja sain nukkua yöni kunnolla.
Muutenkin meillä nukkumis asiat päin persettä, mies tarvii unta 10-12 tuntia kun minä taas vain jonkun 7 tuntia, mutta joskus olisi kiva itsekin nukkua aamulla pidempään ja herätä siihen että lapset on hoidettu ja ruokittu ja kahvia keitetty yms...
Sillon kun mä saan nukkua niin mies tulee sen jälkeen takasin nukkumaan kun mä olen noussut ja mä alan siivoamaan miehen ja lasten aikaansaamia sotkuja kämpästä, sen takia en halua nukkua oikeestaan koskaan vaikka tarvetta siihen olisi koska en kestä sitä työn määrää joka odottaa noustuani ylös. =(
Kommentit (45)
tuollainen meno voi olla tottakaan...!?! Hyvänen aika sentään. Ja nämä helmet sitten jatkaa sukua oikein urakalla. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies ole "täysvaltainen" jäsen omassa kodissaan? Eikö hän saa elää sillä siisteystasolla, joka on hänelle luonnollista? Vaimoko sen aina päättää, että a) koska siivotaan b) miten siivotaan ja c) minkä paikkojen pitää kiiltää ja loistaa puhtauttaan?
Jos yhdessä kerran ollaan, niin yhdessä täytyy sopia elintavatkin, eikä niin että toinen vaan nalkuttaa ja määrää.
Olen itse se sotkija perheessämme, jos jonkun tavarani käsistäni lasken, niin en hoksaa sitä enää poimia mukaani. Mieheni tästä nalkuttaa ja miehen ollessa kotona muistan vähän paremmin palauttaa kahvikupin keittiöön jne. Mutta yksin ollessani talo tosiaan on kuin pommin jäljiltä...
Meillä toimii tällainen työnjako: Mies pitää huolen sellaisesta yleissiisteydestä, esim. tiskaa, pitää keittiön siistinä ja poimii tavaroita jäljiltäni, katsoo että vessassa on vessapaperia yms ja minä sitten teen "suursiivouksen" kerran viikossa, pesen pyykit, luuttuan lattiat, pistän viikon aikana hujan hajan jääneet tavarani järjestykseen jne. Tällainen iso urakka sopii minulle paljon paremmin kuin pieni nyplääminen joka päivä.
Tuohon nukkumisasiaankin löytyy meidän perheessä yhtäläisyyksiä: mies voisi nukkua miten pitkään tahansa ja ylösnouseminen on aina tuskallista ja on aina myöhässä aamulla töistä. Minä sitten häntä potkin sängystä, eikä se minua haittaa yhtään. Usein kysyn aamulla, kun itse jo istun kahvikupin äärellä ja kuulen miten herätyskello isketään kiinni ja vaan käännetään kylkeä, että annanko sun nukkua 20 minuuttia ja sit tuun herättämään. Ei ole iso vaiva enkä tunne olevani mikään äitihahmo vaan rakastava vaimo...
Joskus mies sitten nouseekin ihan itse, kun keittiössä tuoksuu vastakeitetty kahvi ja ehditään yhdessä juoda aamukahvit ennenkuin hänen pitää juosta töihin.
(Siitä olen yhtä mielä, että torkkutoiminto on saatanasta! Exäni saattoi torkuttaa tunnin sitä kelloa ja voi perhana että otti päähän! Mieluummin tosiaan käyn itse herättämässä sovitun ajan päästä kuin kuuntelen sitä jatkuvaa piipitystä ja kiroilua sängyn pohjalta)
Meillä ei tosin vielä ole lapsia (7 kk:n päästä on!), että saapa nähdä miten asiat silloin muuttuvat, jos muuttuvat.
itsekin nousta ylös.
Muttä kun 2-3 tunnin välein syöttää vauvaa, viimeisen kerran klo 05-05.30 ja sen jälkeen saisi nukkua klo 7 asti niin kyllä vituttaa kun miehen kello alkaa piipittää klo 06.00 ja sitä jatkuu klo 7 asti kunnes mun kello herättää mut.
ap
Eikö hänen pomo tosiaan reagoi mitenkään, kun hän on toistuvasti myöhässä töistä?
joutuu olemaan paljon töissä sillon kun muut jo lähteneet ja joutuu kotoa usein iltasin ja myös viikonloppuisin käymään töissä.
Mutta itse aina haluaa mennä seiskaksi töihin tai haluaa yrittää mennä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet opettanut perhees ihan liian hyville.
Ellet sitten itse nauti aikaisista aamuista.
Sinuna mä nukkuisin niin kauan kun vauvakin nukkuu..
Tosin tuossa vaiheessahan sitä herää kaikkeen rasahdukseen.
Esim meillä 9 ja 12 vuotiaat hoitaa omat aamunsa, ihanaa. Mies omansa ja mä touhuan täällä vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nousee vasta seiskalta:-O
Aikuinen mies vastatkoon itse omasta heräämisestään ja töihin lähdöstään, sulla on lapset hoidettavana.
Mä en tosin ymmärrä, miksi töihin lähtijän pitäisi arkiaamuna hoitaa lapset kun sä olet kerran kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8CCRPu sayylegsivrz, [url=http://jzjgrmzkqipk.com/]jzjgrmzkqipk[/url], [link=http://hgbrzmszupwj.com/]hgbrzmszupwj[/link], http://wakkwvctjgll.com/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IRpNKg qobmsgcxuwgc, [url=http://cqlcogikjnyf.com/]cqlcogikjnyf[/url], [link=http://djnjqlnnhrpl.com/]djnjqlnnhrpl[/link], http://onqgueberejm.com/
laita sen viimeisen aamusyötön jälkeen korvatulpat korviin. Koululaisille oma herätyskello soimaan ja sovit että lapset käyvät sitten tönimässä sutkin ylös klo 7.
laita sen viimeisen aamusyötön jälkeen korvatulpat korviin. Koululaisille oma herätyskello soimaan ja sovit että lapset käyvät sitten tönimässä sutkin ylös klo 7.
En todellakaan ymmärrä miksi pitää herätä siivoomaan miehen jälkiä ja lähettämään isoja lapsia kouluun???? Korvatulpat korviin, ja nukutte vauvan kanssa. Pistät miehen hoitamaan hommat, jos ei hoida, niin varmasti pian oppii, jos lapset on aina myöhässä hänen takiaan.
Mies ei ikinä herää herätyskelloon ja torkuttaa sitä tunninkin. Minä kyllä herään, vaikkei olisi edes pakko. Toinen vaihtoehto on, että nousen ylös ja joudun lopulta kävelemään sulkemaan kellon, kun kuuntelen sitä toiseen päähän taloa pahimmillaan 10 minuuttia. Mies vaan nukkuu ja kello huutaa vieressä.
Mun eksä oli samanmoinen. Oikeastaan vielä pahempi. Mietin eron jälkeen, että saa varmaan fudut töistä, kun mä en ole potkimassa ylös.
Itse tarvitsen hitaan herätyksen. Lapsena se tuli siitä, kun äitini heräsi hyvin varhain ja aina jotakin ääntä tuli (vessanveto, sanomalehden sivujen kääntämien (juu heräsin siihenkin),kahvinkeitin jne)
Sitten lopulta soi myös omat herätyskelloni. Näitä oli 3 kappaletta, jotka soivat 10 minuutin välein. Tarkoitus ei ollutkaan minulla ,että olisin noussut ensimmäisen jälkeen heti ylös, vaan ne aikaisemmat kellot valmistelivat minua heräämään.
Kun muutin opiskelemaan, eikä torkkutoimitoa ollut, niin minulla oli tuplamäärä kelloja, koska ei ollut enää sitä perheen tuomaa aamusäpinää.
Aina kun olen myöhemmin palannut hoitovapaalta töihin, niin nuo heräämiset ovat olleet pahin komastuskiveni, jota todella jännitän. Onneksi äitini ja mieheni ovat aamuihmisiä. koska kumpainenkin lähtee töihin ennen kuin minun täytyy herätä, niin olen pyytänyt jompaa kumpaa tarkistamaan puhelinsoitolla, että olen herännyt noin kuukauden verran.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että mies ei pidä ajatuksesta, että nukkuisitte erillään. Pääasia olisi, että kumpikin saisi nukkua mahdollisimman paljon virkistävää unta.
Ehdotan kuten muutama muukin, että hankit sen toisen sängyn.
Miehesi kuulostaa minun mieheltäni. Ts. äiti passannut, herättänyt yms. ja odotti mun tekevän samaa. Mutta mun mies sentään kuunteli puhetta, ja ymmärsi - ainakin tiettyyn pisteeseen asti - että hänenkin kuuluu olla aikuinen. Esim. kun kuopus oli vauva, niin nukuin vauvan kanssa eri huoneessa ja kuopus esikoisen kanssa toisessa huoneessa, eikä siitä mitään riidelty.
Nykyään lapset on teinejä, ja nukutaan taas samassa huoneessa. Mies on pyynnöstäni luopunut torkun käytöstä (on sovittu, että voi sitä käyttää jos minä herään aikaisemmin töihin tai jos menee toiseen huoneeseen). Ihan alusta alkaen olen järjestelmällisesti ollut herättämättä aamuisin, on sitten muutaman kerran myöhästynut töitä ja oppinut.
Siivoamisen suhteen on vielä tekemistä, mutta olen itsekin relannut vähän. Mutta tähän pisteeseen pääseminen ei ole ollut ihan helppoa ja on vaatinut molemmilta sopeutumista. Ja jos toinen ei kuuntele ja ajattelee vain itseään, ei ole paljon toivoa.