Mitä lkuuluu perjantai-iltaasi?
Ihana pimeys ja sade ulkona. Kynttilät sytytetty ulos ja sisälle.
Koko päivän siivosin ja nyt odottelen saunaan pääsyä. Samalla kuuntelen puhelinlankojen juhlalähetystä.
Yksi lapsi harkoissa, toiset kotona puuhailee omiaan.
Ihanaa vain olla.
Mitä sinulle kuuluu?
Kommentit (7)
Psoriasis on mennyt pahaksi, jalat ja pakarat kutisevia, punoittavia, osin verille raavittuja läiskiä täynnä. Se, mikä itkettää, on lääkärin asenne. Kävin tänään anelemassa kunnon lääkitystä (sytostaatti), mutta lääkärin mielestä tilanne ei ole paha.
Lääkäri ei tuntunut ymmärtävän käsitettä hoitoväsymys, joka meitä pitkän linjan psoriaatikkoja vaivaa. Hän lässytti kuinka pitäisi vaan jaksaa aamuin illoin läträtä (kalliita) voiteita iholle ja sitoutua valohoitoon (3xviikossa hoitolaitoksessa = ei ihan ei halpaa).
Olen noissa hoidoissa juossut ihan tarpeeksi, ja kun ottaa huomioon, että olen vuorotyötä tekevä pienipalkkainen kahden murkun elättäjä, niin ei jaksa naurattaa tuo rahan- ja ajanmeno.
Sytostaattihoidossa (pienet annokset) olisi tietty riskinsä, joita labrakokein seurataan, mutta hinta 1e/viikko ja helppous (1 pilleri viikossa) houkuttaisivat kovasti kuin myös kanssapsoriaatikkojen pääasiassa myönteiset kokemukset.
No mutta... Ei sitten kuitenkaan. Lääkäri ei myöskään taaskaan ymmärtänyt sairauden psyykkistä kuormittavuutta.
Melkein itkettää.
Kävin myös katsomassa josko Trexania voisi tilata netistä - ja kyllähän sitä voi. Tiedän toki riskit, mutta tekee mieli kokeilla.
Tuntuu vähän siltä, että lääkärit määräävät mieluummin lääketeollisuutta ja omaa  lääkäriasemaansa palvelevia hoitoja kuin potilasta palvelevia hoitoja.
Eurooppalaisten psoriasisjärjestöjen kanta on, että suun kautta otettavia lääkkeitä olisi syytä myöntää entistä helpommin, jotta potilas saa varhaisessa vaiheessa tehokkaan ja sairauden etenemisen pysäyttävän hoidon.
Lääkärini, hän joka on reseptin haltija, oli toista mieltä. Taas.  
Aivan helvetilliset kaksi viikkoa takana. Kotiuduin töistä tunti sitten, söin päivällisen jämät ja ihmeissäni töllistelin kun mies oli SIIVONNUT (jätti mulle toki wc:n siivouksen ja kämpän imuroinnin, mutta kuitenkin).
Kersat syövät iltapalaa ja toivottavasti menevät kiltisti nukkumaan ilman mitään vääntöä ja iltavilliä.
Ajattelin tehdä pitkästä aikaa villasukkaa, katsoa telkkua, juoda siiderin. Siinä kai se loppuilta meneekin.
Mies ja lapset sukulaisilla.
Mulla ihanaa omaa oloa huomisaamuun asti. Vähän telkkaria, viiniä, kirjan lukemista.
Ihanaa olla vaan. Harvinaista.
Koiran kanssa kaksin kotona, kynttilät palaa täälläkin. Mies mökillä, poika isällään. Vaikka molemmat ovat ihania, niin yksinäinen perjantai-ilta (ja koko vkl) on harvinaista herkkua :)
Psoriasis on mennyt pahaksi, jalat ja pakarat kutisevia, punoittavia, osin verille raavittuja läiskiä täynnä. Se, mikä itkettää, on lääkärin asenne. Kävin tänään anelemassa kunnon lääkitystä (sytostaatti), mutta lääkärin mielestä tilanne ei ole paha.
Lääkäri ei tuntunut ymmärtävän käsitettä hoitoväsymys, joka meitä pitkän linjan psoriaatikkoja vaivaa. Hän lässytti kuinka pitäisi vaan jaksaa aamuin illoin läträtä (kalliita) voiteita iholle ja sitoutua valohoitoon (3xviikossa hoitolaitoksessa = ei ihan ei halpaa).
Olen noissa hoidoissa juossut ihan tarpeeksi, ja kun ottaa huomioon, että olen vuorotyötä tekevä pienipalkkainen kahden murkun elättäjä, niin ei jaksa naurattaa tuo rahan- ja ajanmeno.
Sytostaattihoidossa (pienet annokset) olisi tietty riskinsä, joita labrakokein seurataan, mutta hinta 1e/viikko ja helppous (1 pilleri viikossa) houkuttaisivat kovasti kuin myös kanssapsoriaatikkojen pääasiassa myönteiset kokemukset.
No mutta... Ei sitten kuitenkaan. Lääkäri ei myöskään taaskaan ymmärtänyt sairauden psyykkistä kuormittavuutta.
Melkein itkettää.
Kävin myös katsomassa josko Trexania voisi tilata netistä - ja kyllähän sitä voi. Tiedän toki riskit, mutta tekee mieli kokeilla.
Tuntuu vähän siltä, että lääkärit määräävät mieluummin lääketeollisuutta ja omaa lääkäriasemaansa palvelevia hoitoja kuin potilasta palvelevia hoitoja.
Eurooppalaisten psoriasisjärjestöjen kanta on, että suun kautta otettavia lääkkeitä olisi syytä myöntää entistä helpommin, jotta potilas saa varhaisessa vaiheessa tehokkaan ja sairauden etenemisen pysäyttävän hoidon.
Lääkärini, hän joka on reseptin haltija, oli toista mieltä. Taas.
Tultiin tunti sitten synttäreiltä, lapset sängyssä ja pian varmaan nukahtavat, mies yön töissä. Mä istun sohvalla, katson mtv faktaa, juon kaks siideriä ja surffailen kännykällä netissä. Tarttis nämä lasten sekoittamat tavarat vielä siivota ja sitten nukkumaan, että huomenna jaksaa järjestää juhlat.
tässä koneella ja juon toista olutta. Yritän inspiroitua siivoamaan... Lakanat jo vaihdettu, vielä pitäis imuroida ja pestä vessat.