Lue keskustelun säännöt.
Minä unohdin, että lapsella oli kaveri kylässä.
05.10.2012 |
Meillä on seitsemän lasta ja joka ikinen päivä jonkun lapsen kaveri tai kavereita kylässä. Hulinaa on jo omasta takaa, mutta meillä on ovet auki kaikille lapsille. Syötetään ne, jotka on ruoka-aikaan paikalla jne.
Meillä oli viime viikonloppuna omien lasten lisäksi miehen veljen kolme lasta hoidossa, kun vanhemmat olivat jollain avioliittoleirillä tai missä lie. Sen lisäksi yhden lapsen (9v) kaveri oli yökylässä. Tiedostin tottakai, että hän on täällä, mutta ei yksi iso lapsi näy tai aiheuta mitään toimenpiteitä näihin pieniin verrattuna. Meni siinä virran mukana.
Lauantaina kolmelta äitinsä tuli hakemaan lasta ja sanoin kirkkain silmin, ettei lapsi ole meillä. Että olisko mennyt jollekin muulle leikkimään. Äiti oli aika järkyttynyt ja ihmetteli, että eikö se ollut yötä täällä. Ja sitten aloin kelata, että ai niin.. Ja löytyihän se lapsi..
Tuo 9v on yksilapsisesta perheestä ja ymmärrettävästi on vähän eri asia, kun meiltä menee lapsi sinne yöksi..
Kommentit (10)
Selitäthän tuon tilanteen sille äidille ja yrität vakuuttaa, ettei lapsi ollut ihan heitteillä ja unohdettuna teillä. Voipi kyllä olla ettei tule enää yökylään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pian kahdeksan lasta ja viime kesänä meillä oli 8 veen kaveri yökylässä (ja lapsi on todellakin HILJAINEN) ja yksi kaveri sitten soitti jossain vaiheessa, että voivatko heidän neljä lasta tulla yöksi, kun heidän pitäisi lähteä synnärille. Eli hulinaa riitti.
Tuon 8 veen äiti sitten tuli seuraavana aamuna hakemaan lapsena ja mä olin oikeasti sen näköinen, että kuka Matti??????? Ei meillä ketään Mattia oo..
Ja äiti oikeasti näytti siltä, että mitä te ootte tehnyt mun lapselle????
Meillä on kans joka päivä lasten kavereita. Yksi päivä oli viisi kaveria yhtaikaa, niistä kaksi samannimistä.
Puhelin soi enkä kuullut kunnolla kun telkkari oli päällä, koira vingutti kumileluaan ja linjakin rätisi.
Luulin että ihan lähinaapurin "Valtterin" äiti pyysi poikaansa puhelimeen ja olikin kiukkuinen koska lapsi ei ollut vastannut omaan puhelimeensa.
Annoin sitten oikeaksi olettamalleni "Valtsulle" puhelimen joka sanoi sinne vaan jotain että yhm, ja sen toisen äiti ehtikin räpättää hyvän aikaa, ennen kuin poika sai sanottua että hei mä annan puhelimen sun pojallesi, se on tässä vieressä
kauheasti nauramisen aihetta vaikka ihan inhimillistä onkin.
Lapset siis suorastaan heitteillä? Vai vastuussa kukin itsestään ja vieraistaan?
miksi otette kylään tommosia määriä lapsia yötä asti?
Jos veljen kolme lasta on suurperheessä yökylässä, miksi vielä kaveri tulee sinne?
tai miksi on leikkimässä samaan aikaan viisi kaveria?
Tai useampi kaveri yökylässä?
Teillä täytyy olla isot kodit ja hyvät hermot että jaksatte yli kymmentä lasta kodissanne samaan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverin yökyläilystä oli jo sovittu aikaisemmin. Ja kaverien lapset tulivat myöhemmin. Ei sitä voinut kieltää! Varsinkaan, kun synnytys alkoi etuajassa ja lastenvahdiksi suunniteltu mummo ei päässyt tulemaan.
Ja ei meillä lasten kaverit ole hunningolla, niin kuin yksi heitti. Kyllä ne kaikki yövieraat saivat ruokaa siinä missä omatkin..
Ja by the way, meillä on melkein joka päivä vähintään yksi kaveri kylässä, joskus jopa kolmekin samaan aikaan.
Se, joka unohti sen "Matin" yövierailun
Asumme ala-asteen koulun vieressä, poika on 5. luokalla. Useinkin pojan kaverit haluavat tulla koulun jälkeen meille, tässä kyllä asuu ihan lähelläkin niitä kavereita.
En ole paljoakaan estellyt koska ne osaavat olla ihan kiltisti. Pistän myös tietsikalla olemisella ja muulle pelaamiselle rajat. Ajan ne välillä ulos ja menevät välillä muutenkin ulos, käskemättäkin.
Välillä pyydän sammuttamaan koneet muutenkin vaan, sitten pelaavat vaikka korttia, lautapelejä tai jääkiekkopeliä, sitä missä on tappien päissä liikuteltavia ukkeleita.
Tyttö on jo yläkoulussa, sekin tuo usein jonkun kaverinsa kotiin koulun jälkeen. Jää kyllä myös välillä kavereilleenkin, sinne on matkaa monta km.
Musta on parempi että lasten kaverit ovat täällä, kuin että lapseni olisivat muualla. Koska ne haluavat kuitenkin olla kavereittensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama kuukausi sitten unohdin, että kohta 13- vuotiaan poikani vuotta vanhempi kaveri on meillä.
Meillä oli saunaan lähtö miehen kanssa ja saunaan mennään pojan huoneen oven ohi.
Pojan huoneen oven karmissa on sellainen punnerrusrekki, jossa poika tykkää vetää leukoja ja minä joskus roikun siinä ja niksauttelen nikamiani.
No riisuin itseni meidän vaatehuoneessa ja niinkuin aina, jätin myös silmälasit sinne. En näe kuin hahmoja ilman laseja, joten en edes yritä siristellä nähdäkseni paremmin vaan menen suurinpiirtein sokkona tutuissa paikoissa. Saunaan mennessäni päätin roikuskella hetken pojan huoneen ovella rekissä, teinpä oikein mojovia pyöriviä liikkeitä jotta selkä rutisisi paremmin. Siinä vielä juttelin pojalle että ollaan iskän kanssa menossa saunaan.
Sitten siitä lähtiessäni kuulin myös vieraan äänen ja muistin, että ei helvattu siellä oli pojan kaveri, ja ihan sovitusti.
Onneksi, luojan kiitos pojat olivat selkä ovelle päin pleikkaa pelaamassa (en nähnyt mutta kuulin että pelasivat)ja ihan itseäni ja mielenterveyttäni suojellakseni haluan ajatella ettei pojan kaveri edes sivusilmällä vilkaissut taakseen kun tulin siihen ruhoineni roikkumaan ja venyttelemään.
Oma poikani ei ainakaan koskaan maininnut että olisivat minua noteeranneet millään tavalla, mutta siltikin, voi luoja miten minua hävetti..
menis alasti roikuskelemaan ees sen oman pojan eteen.
monilapsisen perheen äitinä. Noin voi käydä :)