Kun nyt puhutaan paljon syrjäytymisestä

syrjäytyneen vanhempi, mutta tiedän muutaman. Ovat lapseni kavereita ja perhetutun lapsi.

Molemmat on miehiä. Syntyneet 80-luvun alkupuoliskolla ja yksi 60-luvulla. Eivät vaan ole päässeet töihin tai työ loppunut muutamassa kuukaudessa. Sossun rahoilla elävät pitkäaikaistyöttöminä. Kaikilla on jotain sairauksiakin.

kakkonen

enkä ole selvinnyt kauhean hyvin. Teini-ikä meni ahdistuneena kotona istuessa ja iltalukiossa, ei ystäviä, vanhemmat huolissaan, mutta eivät keksineet mitään.

lapsen käytöksen muutoksesta. Muista en tiedä.



Mulla 9v poika joutui koulukiusatuksi, ja hänen käytöksensä muuttui radikaalisti, vaikka kuinka yritti esittää kauan, että kaikki on ok... Entisestä iloisen hassusta tuli kamala, ilkeä, joka ei halunnut muuta kuin pelata... Koulusta lintsattiin yms.



Kun mikään ei auttanut, jouduimme muuttamaan toiselle paikkakunnalle, jossa tämän lapsen elämä alkoi vähitellen eheytyä, kunnes sairastui niin, että taas pääsi pinteeseen, vaikka nyt olikin paljon ihania kavereita... jotkut sairaudet ovat vaan kamalampia kuin vaan vatsataudit ja diabetekset...



Toivon, että selviää tästäkin.

tekevän toisin? Mitä olisit itse voinut tehdä toisin näin jälkikäteen ajateltuna? Eli mikä olisi ollut se juttu/tekeminen/asia mikä/mitkä olisivat ehkä estäneet syrjäytymisesi? Onko mitään enää tehtävissä?

Voimia sinulle!

Itselläni dabeetikko poika ja olen aina kiittäänyt siitä, että onneksi ei pahempaa ja on hoidettavissa oleva sairaus. Niinä hetkinä kun pahalta tuntuu tämän D:n kanssa, ajattelen niitä muita, joilla vielä huonommin asiat!

vitonen

tulee tässä ainakin n. 9 nuorta mieleen (olen itsekkin 19v) suht pieneltä paikkakunnalta ja kyllä niistä syrjäytyneistä näki jo yläasteella ketkä vaan ootti sen peruskoulun loppumista. yksi meni ammattikouluun kaverien perässä,muutti omaan kämppään mutta koska kukaan ei ollut pakottamassa kouluun potkittiin sieltä ulos. ei aio enää kuulemma opiskella. yksi kävi peruskoulun vaivoin läpi,tukihenkilön kanssa. yksi tyttö lintsasi yläkoulussa tosi paljon ja se jäi kesken. myöhemmin sai kuin ihmeen kaupalla jostain vammaisten hoitolaitoksesta töitä,mutta koska ei aina jaksanut nousta töihin kun viikonloppu venähti sai potkut. elää äitinsä kanssa.

Voin vain kuvitella mitä vanhempani ajattelevat. Toivottavasti tietävät että avuton en ole, helvetin laiska vaan. En katso yhteiskuntaa tai ihmisiä hyvällä. En halua olla osallisena Suomen ylläpitämiseen. Suomi on ruma maa. Ennemmin nukun niin paljon kuin haluan kuin että tienaisin 1000-2000e/kk enemmän töissä, uhraten kolmasosan elämästäni työlle. Kaikki miljoonaa pienemmät summat ovat pikkurahoja, eivätkä tavoittelemisen arvoisia.



Herättäkää mut sitten kun globaali väestöluku on puolittunut tai sitten kun fossiilisista polttoaineista ollaan päästy eroon. Herättäkää mut sitten kun meillä on keinot putsata luonto saasteista. Herättäkää mut sitten kun nanoteknologia on yleistä. Voin tulla mukaan ohjelmoimaan ne mikroskooppisen pienet robotit putsamaan paikkoja.



Siihen asti, hyvää yötä. Muistakaa maksaa veroja jotta mulla riittää ruokaa.