Ajatteletko hyvätuloisista, että ovat kultalusikka suussa syntyneet ja hyvä liksat on tipahtaneet

Mitähän huonotuloiset olisivat valmiita tekemään, jotta heistäkin tulisi parempi tuloisia.

voi tulla hyvätuloisia. ei riitä rahat, jos kaikille ahkerille ihmisille maksettaisiin hyvin. Jonkun on tehtävä niitä töitä mistä ei kunnolla makseta

Esim veljekset joista toinen on ihan bisnesnero, omaksuu alan kuin alan 110% hetkessä ja hahmottaa kokonaisuudet, näkee epäkohdat ja haluaisi kehittää yrityksen toimintaa. Empaattinen, silti napakka esimiehenä ja ehdottoman rehellinen kaikessa.



Toinen komeampi, supliikki, aina valmis lipaisemaan sopivassa kohtaa, kaikkien "kaveri" kun itselle sopii, laaja "ystäväpiiri" joista jotkut on tavannut vain kerran saadakseen käytikortin ja sen jälkeen täysin estottomasti käyttää näitä hyväkseen. Ei silti millään lailla ihmisenä paha, vain lupailee liikoja... Taitava "delegoimaan"



Arvatkaa kumpi näistä (sama koulutus eri toimiala) tienaa enemmän ja etenee kuin raketti??

Kova yrittäminen ja työnteko ei yksinään riitä hyviin tuloihin. Lisäksi tarvitaan lahjakkuutta (ja sen tunnistamista) ja siihen liittyen jo nuorena tehty oikea alanvalinta, tukiverkot ( joko olemassa olevat tai itse hankitut), oikeaan aikaan tehdyt ura/omaisuudenkartutussiirrot, ripaus suoranaista ahneutta, sekä lisäksi myös niitä suhteita ja hyvää tuuriakin.



Huomioi, että hyvätuloisella en tässä tarkoita keskituloisia vaan suurituloisia. Keskipalkan ja -elintason voi saavuttaa ihan ns. rehellisin keinoin, mutta valitettavasti vain on niin, että useimmiten varsinaisten rikkauksien saaminen edellyttää jonkin verran hyväosaisuutta ja/tai kyynärpäiden käyttöä.

hyväosaisia yhdistää kaikkia koulutus inssi/DI ja pitkä ura kovasti töitä tehden.

mieluummin onnun rampana taivaaseen kuin menen rikkaana helvettiin.

mieluummin onnun rampana taivaaseen kuin menen rikkaana helvettiin.

12 v menin ekaa keraa palkkatöihin kesällä, Olen kahdeksanlapsisen maanviljelijä perheen lapsi. Opiskelin yliopistossa, tein töitä viikonloppusin ja lomalla, myöhemmin osa-aikaisesti, otin lainaa myös (opintotuki oli silloin 130 markkaa/kk). Pääsin harjoittelijapestillä töihin pienellä palkalla. Olen edelleen kouluttautunut ja opiskellut töiden ohessa. Hoidin siinä välillä isääni omaishoitajana (silloin toisin ei maksettu palkkaa).

Kyllä mä koen jokaisen hopealusikkani maksaneeni :_)

Mitähän huonotuloiset olisivat valmiita tekemään, jotta heistäkin tulisi parempi tuloisia.

itse olen aloittanut kesätöillä 15v, 19v lähtien olen tehnyt täysipäiväistä työtä 33v lähes putkeen (- äitiyslomat ja 1 opiskelujakso 2v). Omasta "persnahasta" on kaikki revitty, ei ole rikkaita vanhempia tukena eikä kultalusikoita...



Omat lapset on menneet paikalliseen ruokakauppaan täyttämään hyllyjä ja pullokoreja 15v:nä - nyt opiskelijatyttö tekee opiskelujen ohessa 1-2 työtä ja 2 muuta jo kunnon ammateissa. Esikoinen tienaa jo enemmän kuin äitinsä:)

mieluummin onnun rampana taivaaseen kuin menen rikkaana helvettiin.

kun noita kumpaakaan ei ole olemassa...

...Suomessa saa hyvää palkkaa ilman että olisi ensin satsannut opintoihin ja sitten tehnyt työtä paljon ja hyvin. On täysin oikein, että kovasta rutistuksesta saa suuren palkan.

Suomessa ei juurikaan ole rikkaita.



Hyvätuloisia sitten löytyy jonkin verran, mutta kaikki hekin maksavat selkä vääränä veroa.



Oma varallisuus (suurin osa kiinni asunnossa, joka 95% maksettu) kerätty työnteolla (päivystys- ja ylityökorvauksia tietyiltä vuosilta) ja oikein ajoittuneilla asuntokaupoilla.



Talouden tulot ylimmässä desiilissä, mutta Suomessa perinteisesti Länsi-Euroopan mittakaavassa aika kehnot liksat koulutetummilla, niin että ei kauhean leveää ole elämä.

että ei vaan tuloerot kasva

Mitähän huonotuloiset olisivat valmiita tekemään, jotta heistäkin tulisi parempi tuloisia.

Mulla on kaveri, joka on elämässään väsännyt yhden ainoan työhakemuksen. Sillä pätkähti vakituinen, hyväpalkkaisen työ. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta.



Kun itse on joutunut menemään melkoisen myllyn läpi ihan vain saadakseen jokusen pätkätyön joskus, niin kyllä kieltämättä joskus vähän käy kateeksi. Olemme kutakuinkin vastaavan korkeakoulutuksen omaavat, samanikäiset jne. Minä kävin töissä koko opiskeluajan pystyäkseni elättämään itseni ilman opintolainaa. Ystäväni kävi vanhempiensa lompakolla ja lomaili loma-ajat. Yhä edelleen pappa betalar osan, vaikka omillaankin hän tulisi toimeen.



Mutta ei voi mitään. Niillä korteilla pelataan, mitä elämä on antanut.

Suomessa ei juurikaan ole rikkaita.

eivät osaa edes kuvitellä, että on myös semmoisia, jotka tienaa vaikka 10000e/kk tai jopa 100000e/kk

Mulla on kaveri, joka on elämässään väsännyt yhden ainoan työhakemuksen. Sillä pätkähti vakituinen, hyväpalkkaisen työ. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. Kun itse on joutunut menemään melkoisen myllyn läpi ihan vain saadakseen jokusen pätkätyön joskus, niin kyllä kieltämättä joskus vähän käy kateeksi. Olemme kutakuinkin vastaavan korkeakoulutuksen omaavat, samanikäiset jne. Minä kävin töissä koko opiskeluajan pystyäkseni elättämään itseni ilman opintolainaa. Ystäväni kävi vanhempiensa lompakolla ja lomaili loma-ajat. Yhä edelleen pappa betalar osan, vaikka omillaankin hän tulisi toimeen. Mutta ei voi mitään. Niillä korteilla pelataan, mitä elämä on antanut.

Vaikka epäoikeudenmukaisuus tietty vituttaa niin onpahan ainakin rehellinen olo

Ja täytyy olla todella hyvätuloinen, yleensä yksityisyrittäjä, että Suomessa rikastuu. Palkkatuloilla aika harva rikastuu, sekin vaatii sitten melkoista työmäärää ja sitoutumista uraansa.



En siis kadehdi.



TOISAALTA sen verran olen asiaa likeltä seurannut, että tosiasia on, että hyvään sukuun syntyminen tekee asiat rutkasti helpommaksi. On perittyä varallisuutta, on hyvä osoite ja sitä myöten pääsy hyviin kouluihin ja kaveripiireihin jne.



Mutta kun itsekin olen noussut sosiaalisesti aika lailla, tiedän, että hyvällä päällä ja työnteolla voi edetä pitkälle. Kaikilla ns. kultalusikka suussa syntyneillä ei ole sitä eteenpäinpyrkimisen nälkää, ja sen vuoksi he eivät VÄLTTÄMÄTTÄ pärjää kauhean kummoisesti.



Että sekin siis on vähän kaksipiippuinen juttu.

Mulla on kaveri, joka on elämässään väsännyt yhden ainoan työhakemuksen. Sillä pätkähti vakituinen, hyväpalkkaisen työ. Siitä on nyt yli kymmenen vuotta. Kun itse on joutunut menemään melkoisen myllyn läpi ihan vain saadakseen jokusen pätkätyön joskus, niin kyllä kieltämättä joskus vähän käy kateeksi. Olemme kutakuinkin vastaavan korkeakoulutuksen omaavat, samanikäiset jne. Minä kävin töissä koko opiskeluajan pystyäkseni elättämään itseni ilman opintolainaa. Ystäväni kävi vanhempiensa lompakolla ja lomaili loma-ajat. Yhä edelleen pappa betalar osan, vaikka omillaankin hän tulisi toimeen. Mutta ei voi mitään. Niillä korteilla pelataan, mitä elämä on antanut.

Vaikka epäoikeudenmukaisuus tietty vituttaa niin onpahan ainakin rehellinen olo

saiko työpaikan siis suhteilla?

Jos ei, varmasti ohitti haussa monta muuta. Kävikö isän hänen puolestaan sen korkeakoulun?

Teko joku muu hänen puolestaa ne 10 vuotta töitä? Ettei vaan oliskin ollut niin että hän olikin hyvä ja ahkera ja vakinaistettiin, eikä potkittu osaamattomana pois koeaikana, tai joutunut lähtemään kun ekat yt:t tuli.

mutta on siihen vaadittu tuuriakin, että on löydetty ensimmäiset kesätyöpaikat, elämä ei ole lyönyt liian nuorena liian kovaa päin kasvoja ja luonne ja älykkyys riittävät niihin hyviin paikkoihin.

lähtöön ja mitä vähemmän ovat itse olleet ansaitsemassa rikkauksiaan, sen aivottomampia ovat ainakin tän palstan perusteella.

Usein se itsekin ansainnut on saanut syntymälahjakseen hyvät lähtökohdat jolloin on paljon helpompi opiskella se hyvätuloinen ammatti kuin köyhällä. Raha myös "valuu" lähipiiriin, tavalla tai toisella; mökkilomina, työsuhteina yms... Mutta olen kyllä nähnyt senkin että ovat ahkeroineet itse (mutta kukaan ei ansaitse ylisuurta palkkaa, niin tärkeitä tehtäviä ei olekaan.. tässä maassa maksetaan huimia korvauksia melko kyseenlalaisista hommistakin, eikä rehellisyys itselle saati toisille ole aina se mistäpalkitaan) ja ovat luopuneet jostakin; kuten lasten hyvinvoinnista ja mielenrauhasta, jotta saavat mahdollisimman rikkaan elintason. On tyhmyyttä pilata lastensa lapsuus rahan vuoksi. usein se hinta on nimenomaan omien lasten lapsuus; niiltä puuttuu isä ja joskus äitikin, kun ne on aina töissä tai kuntosalilla treenaamassa kilpailukykyistä ulkonäköä tai kotona vittuuntumassa lasten kitinästä ja ärsyttävistä vaatimuksista tai yliväsyneitä ja haluavat olla rauhassa.