Pakkoruotsissa kiteytyy Suomen politiikan mädännäisyys

Pakkoruotsissa ei ole pahinta se, että lapset pakotetaan opiskelemaan turhaa kieltä tarpeellisempien sijaan, vaan se, että se kertoo poliittisesti mädännäisyydestä pahimmillaan.



Pieni vähemmistöporukka, jolla on takanaan massiivinen säätiövarallisuus, lahjoo, uhkailee ja kiristää puoluejohtajat tekemään kielipoliittisia päätöksiä, jotka ovat kansan tahtoa ja kansan etua vastaan.



Miten paljon muita päätöksiä tehdäänkään samalla periaatteella etujärjestöjen painostamana vastoin kansan etua?