Mindfulness/tietoisuustaidot/zen

Kun syöt puuroa, syö puuroa.

(äläkä ajattele mitä teet seuraavaksi)

kaikissa niissä on pointtina oivaltaa oma todellinen olemus ajatusten "takana", tietoisuuden valkokangas millä kaikki tunteet ja ajatukset liikkuu.



Tähän on useita teitä. Yksi tapa on se että yrittää tyhjentää mielensä, jolloin jäljellä ei ole kuin puhdas tietoisuus. Mutta tämä on vain yksi tapa, ja tie minkäänlaiseen onnistumiseen on hyvin vaativa, vaatii usein vuosien meditointia.



On kuitenkin muunlaisiakin tekniikoita. Esim. ajatuksia voidaan tarkkailla kuin ulkopuolisena, antaen niiden tulla ja mennä kuin pilvet taivaalla. Itse ollaan kuin se taivas taustalla, ja pilviä vain seurataan. Tällöin ajatuksia ei yritetä poistaa, mutta ei myöskään erityisesti seurata eikä anneta tietoisuuden uppoutua niihin, vaan annetaan niiden tulla ja mennä. Tämä on monelle helpompi tapa, koska sitä voi tehdä ilman muodollista meditaatiota ja hiljentymistä missä vaan.

Ja pyrin elämään sen mukaan. Luulen että tuo hengitysjuttu tarkoittaa sitä, että hengitykseen keskittymällä voimistetaan tietoista tässä hetkessä olemista, eikä anneta ajatusten vaeltaa voimakkaasti muihin suuntiin. Ajatukset saa tulla, mutta ne ei saa ottaa liiallista valtaa ja näin aiheuttaa ahdistusta tai kiireen tuntua.

joskus on paheksuttu, jos ns. tarrautuu harjoituksen yhteydessa esiin nouseviin mielikuviin. Mutta mina teen tata juuri niiden takia, ne ovat minulle tarkeita.

hengitys-rentoutumis-mielikuva-ja meditaatoharjoituksia. Sekä kuljen luonnossa:) Luen myös aiheeseen liittyviä kirjoja, kunhan ei oo mitään kaikkitietävää höpöhöpöä. Hyöty on tietenkin todella suuri. Elämähän muuttuu aina vain paremmaksi kun pääset irti egon ja materian hallitsemasta todellisuudesta. Toki sekä ego et materia on, en ole mikään hörhö, vaan ihan tavallinen ihminen. Olen vakuuttunut siitä et ilman mitään konnatktia tällaisiin asioihin ihmisen elämä ei voi olla kovin hyvää. Siis syvästi. Tietenkin voi saada tyydytystä ja kiksejä vaikka ylensyömisestä tai uusista kengistä, muttei niillä ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka elämä, sen tarkoitus, kroppa, mieli, muut ihmiset asettuvat kokonaisuudeksi jossa on hyvä olla. Eikä tätä tarvii sen kummemmin selittää tai ruveta väittelemään. Se joka jankuttaa vastaan ei ole asiaa kokeillut, eikä tiedä mistä puhuu, eli pelkkiä ennakkoluuloja. Onneski nyyään yhä useampi tajuaa kuinka pinnallista ja tuskaisaa tämä meille tarjoiltava käsitys "elämästä" on ja on alkanut elää vähän syvemmin ja paremmin. En tiedä ketään joka näihin asioihin ryhtyessään olis alkanut voida huonommin:)Et onnittelut kaikille näitä polkuja kulkeville:)

Voisitko suositella joitain hyviä aiheeseen liittyviä kirjoja?

vastauksista tuohon mun pohdintaan tuosta hengitysharjoituksesta. Selvensi kyllä ajatuksia.



Mulla on yksi esimerkki ihan konkreettisesta elämästä, missä näistä taidoista on ollut paljon apua. Lenkille lähtö. Aikaisemmin säännöllisen lenkkeilyn ylläpitäminen on ollut vaikeaa, ja aina niitä syitä olla lähtemättä lenkille on tullut vastaan. En ole lähtenyt, jos on väsyttänyt, on kylmä, ulkona sataa, telkkarista tulee hyvää ohjelmaa jne. Tässä kohtaa pysäytän itseni ja tutkiskelen hetken sitä tekosyytä. Minua väsyttää. Se tuntuu velttona olona jaloissa, silmissä, päässä jne. Sitten vaan hyväksyn sen. Okei, minua väsyttää JA lähden lenkille. Lähden lenkille väsyneenä ja sen hyväksyn. Taikka sitten, että ulkona sataa vettä. Ajattelen sen niin, että se on vaan sää, niitä tulee ja menee. Lämmin aurinkoinen sää on vain minun omassa päässäni oleva ajatus hyvästä lenkkeilysäästä, mutta yhtä hyvä sää se vesisadekin on. Vesi roiskuu naamalla ja varpaat kastuu, mutta ok, olkoon niin. JA lähden lenkille. Lenkin aikana alkaa usein poltella jalkoja väsymisen merkiksi ja tekee mieli kävellä juoksemisen sijaan. Totean tämän, jalkoja väsyttää, tarkastelen miltä se tuntuu ja hyväksyn sen. JA jatkan silti juoksua. Juoksen ja jalkoja kuumottaa. Jos sitten jalkoja alkaa ihan mielettömästi särkeä, kuuntelen sitäkin ja tulen ehkä siihen lopputulokseen että nyt on liikaa rasitusta.



Tää voi kuulostaa asiaan vihkiytymättömälle ihan tosi pöljältä sen yksinkertaisuuden vuoksi, mutta kyllä se minulla on toiminut. Olenpa saanut lenkkeilyni säännölliseksi, en ole siis vaan antautunut velttoilun himon vietäväksi.

Anna Kåver: Elämää, ei taistelua



Åsa Nilsonne: Kuka ohjaa elämääsi? Tietoisuustaidot arjen apuna



Larry Shapiro: Zen ja juoksemisen taito (juoksemisesta kiinnostuneille)

Kärsin helposti liian voimakkaista ja ahdistavista tunteista ja ajatuksista, jotka jäävät pyörimään ja junnaamaan päähän. Varsinkin illalla on vaikea nukahtaa, koska ajatukset eivät anna rauhaa, on levoton ja vaikea olo. Tähän olen saanut suuren avun mindfulness-tekniikasta.



Keskitän illalla sängyssä ajatukset hengittämiseen. Pyrin tietoisesti tarkkailemaan aisteillani ympäristöäni; miltä lakanat tuntuvat ihoa vasten, mitä pieniä ääniä kuuluu, miltä tuoksuu, miltä kehoni tuntuu eri asennoissa, miten jalkani, käteni ovat. Kun keskityn tähän, en ajattele voimakkaita, ahdistavia ajatuksia ja saan paljon helpommin unta.

minäkin olen taipuvainen asioiden vatvomiseen ja ylihuolehtimiseen, joka saattaa näkyä esim. valvomisena. Ja nämä taidot on minua myös auttaneet.



Olen myös alkanut ehkä tuntemaan itseäni paremmin. Nyt pysähdyn oikeasti kuuntelemaan itseäni. Esim. kun ahdistava ajatus nousee, en lähdekään tavalliseen tapaan jotain muuta touhuamaan jättääkseni ahdistuksen taka-alalle, vaan pysähdyn ja kuuntelen sitä. Joudun aina toteamaan, että ahdistus muuttuu pikku hiljaa ja muuttaa muotoaan, ja sekin on lohduttava ajatus, että se on täysin ohimenevä tunnetila siinä missä muutkin. Samalla epämääräinen ahdistus selkenee, saan selville mistä siinä on kyse.

Ja pyrin elämään sen mukaan. Luulen että tuo hengitysjuttu tarkoittaa sitä, että hengitykseen keskittymällä voimistetaan tietoista tässä hetkessä olemista, eikä anneta ajatusten vaeltaa voimakkaasti muihin suuntiin. Ajatukset saa tulla, mutta ne ei saa ottaa liiallista valtaa ja näin aiheuttaa ahdistusta tai kiireen tuntua.

Olen opiskellut näitä hommia todella intensiivisesti liki vuoden. Käyn siis dialektisessa käyttäytymisterapiassa (olen epävakaa) joka perustuu aika pitkälle juuri tohon tietoiseen läsnäoloon. Edelleen ajoittain tuntuu että koko homma on ihan hirveetä sontaa, mutta pakko myöntää että siitä on ollut apua tunteiden hallinnassa ja asioiden hyväksymisessä.

Tuossa mitä ap kysyit on kyse juuri siitä, että ajatukset tulee ja menee, ne saa tulla ja mennä, mutta kun huomaat lähteväsi ajatusten mukaan niin palauta itsesi siihen hetkeen missä olet. Ole tietoisesti läsnä.

http://www.basambooks.com/kirja.php?detail_id=144

Tuossa mitä ap kysyit on kyse juuri siitä, että ajatukset tulee ja menee, ne saa tulla ja mennä, mutta kun huomaat lähteväsi ajatusten mukaan niin palauta itsesi siihen hetkeen missä olet. Ole tietoisesti läsnä.

Siksi, että minusta ihmisen pitäisi pikemminkin tiedostaa että se on minun ajatteluani ja ottaa se tietoiseen kontrolliinsa, eikä niin että antaa ajattelun velloa missä sattuu ihan kuin ajattelija ei olisi itse ollenkaan. Toki alitajunnasta tulee välillä pintaan ei-tahdottuja ajatuksia eikä siinä mitään, mutta muuten minulla ainakin aktiivisempi ote oman ajattelumaailman muokkaukseen on tuonut paljon parempia tuloksia.

Siis toki on parempi vain tarkkailla ulkopuolisena pintaan tulevia ahdistuneita ajatuksia kuin alkaa oikein velloa niissä ja uskoa niiden olevan totuus asiasta, mutta ehkä olisi vielä parempi muuttaa omat taustaoletukset jotka saavat yleensä ahdistumaan tilanteessa.

hyvä aihe.

Luulisin, että kun mieli muutenkin askartelee kaikenlaisessa, huolestuttavissa ja jonninjoutavissakin asioissa, niin rentoutumisen tarkoituksena on hetkeksi irtautua niistä.



Itse ainakin olen havainnut hyödylliseksi, jos stressi painaa päälle, hetkeksi irtautua siitä. Asetun pitkäkseni (tai jos ei mahdollista, istun mukavasti), ja keskityn hengitykseen. 5 minuuttiakin tätä, niin stressitaso on laskenut ja on rauhallisempi, levännyt olo!



Hankin myös rentoutumis-cd:n. Ensin pidin sitä höpöhöpönä, mutta jo yhden raidan kuunneltuani nukahdin, nukuin 15 min ja heräsin virkistyneenä!