Keskenmenon jälkeen - LOKAKUU

Hiljaista on, mutta tässä silti uusi pino lokakuulle :)



Tuntuu hassulta, että oikeasti nyt olen tässä vaiheessa, parin viikon päästä raskaus on täysiaikainen, tuntuu, että viikot on menneet kauhean nopeasti, vaikka alussa ne tuntuivat laahustavan.



Tiedän jo nyt, että minun tulee ikävä raskausmahaa ja pieniä potkuja, vaikka sitten saankin pienen potkuttelijan syliini. Viimeiseksi jää tämä raskaus ja olo on haikea, sniff.



Supistuksia on nyt ollut pari päivää satunnaisesti, ei kivuliaita, mutta pitkäkestoisia. Jopa viime yönä kiristeli. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä.



Pitäisi ottaa rennosti ja levätä, mutta kotona ä-lomalla on tylsää ... Poika on tarhassa pikkusiskon syntymään saakka. Millä ihmeellä sitä saisi itsensä tajuamaan, että nyt kannattaa nukkua ja maata ja nauttia hiljaisuudesta :)



Vilmis 35+1

VILMIS, niin se aika vaan rientää, muistan hyvin kun tulit pinoomme raskauden alussa:) Ja kohta olet jo nyytti sylissä:) IHANAA!! Eipä sitä lepoa voi oikein ennakkoon ottaakaan, itsekin paiskin kaikki kotihommat valmiiksi lopulta jopa päivittäin siivoten ja touhuten..pitkältä se aika tuntui kun paljon meni lasketun ajan yli..Ja sitten lopulta tulikin niin rento tyyppi maailmaan ettei ole juuri arkihommia estellyt, että aika tylsää tämä äitiysloma on vauvan syntymänkin jälkeen ollut suoraan sanottuna:/ Meillä on poju tullut kasvukäyrällä nyt alas, oli syntymästään lähtien noin +10 käyrillä ja välissä jopa +20 rajoilla ja nyt tasaisesti tippunut kolmessa kuukaudessa alle nollakäyrän, eilinen punnitus oli 7,7kg. Isosiskonsa oli lähes 2kg painavampi puolivuotiaana:) No, kai tuosta tulee sellainen sirpakka poju, vaikka alkupainosta ennakoinkin alussa että taitaa mennä isosiskonsa yli kasvussa:) On ne niin erilaisia, tuossa vertailin pojun muidenkin isosiskojen puolivuotismittoja niin on kaikilla niin eri mitat olleet, ei yhtään samoja lukemia ole kenelläkään vaikka täyssisaruksia ovatkin. Hyvä niin, samasta muotista on kiva saada erilaista lopputulosta kuitenkin:D

Tsempit kaikille!!



Helene+poju kohta 6kk

Runoilin jo syyskuun pinoon kunnes huomasin tämän vasta postattuani, joten tänne uusintayritys.



Pariin otteeseen kesäkuussa tänne uskaltauduin ja vielä mukana :)

Menossa "auvoisa keskiraskaus" - kai, siis viikko 26 meneillään.

Alkuun pelkäsin keskenmenoa (5. raskaus - toinen lapsi) hirvittävästi ja ravasimme ultrassa joka toinen viikko. Rakenneultran jälkeen olemme käyneet vielä 3D:n ja sinne menemme uudelleen vielä joskus 30+ kun verenpainetautini vuoksi virtauksia tarkkaillaan.

Vatsa on pienempi kuin esikoista odottaessa ja muutoinkin vaikuttaa sopuisan kokoiselta, liikuntaa voi vielä harjoittaa reilusti ja olo ei ole vielä lainkaan tukala. Alkuraskauden kaamean kaamea olo on kadonnut, olo on yhä hiukan huonovointinen joka päivä ja parin viime viikon keuhkoputki-poskiontelo-ällö-lima-taudit saivatkin taas halailemaan pönttöä pariin kertaan.

Olen lantioltani ilmeisen tilava ja vauveli köllöttelee hirvittävän alhaalla ja yskimiset ja aivastukset saavat todella pidättelemään ja pinnistelemään etteivät housut kastuisi. Näitä ihania riemuja.

Ihanaa on, että vauva liikkuu niin, että liikkeet ovat selkeitä ja uskaltaa tähän luottaa... Vaikka surullisiin juttuihin netissä törmääkin. Liikkeet ovat näkyneet päällekin päin jo viikosta 18 tai 19 ja tänään tuleva ylpeä isoveli (minun poikani siis, miehellä lisäksi 3) uskalsi pitää kättä vatsani päällä ja oli riemuissaan kun vauva "muksautti" häntä.



Vilmis ja Niisku:

Jotenkin kuulostaa siltä, että tämä näennäinen auvoisuus (paha olo ja väsymys pois luettuna) pian väistyy ja nuo mainitsemanne loppupuolen riemut ovat edessä. Nitkumiset liitoksista ja sokerit eivät tukalina kuulosta lainkaan herkullisilta, mutta perässä tullaan... Sitä odotellessa.

Sitä pohtii aina, että miltä mahtoikaan tuntua noilla viikolla (te edellä menijät) ja pohtii tulevaa. Huikeasti onnea loppuodotukseen!



Liikuntaa meinasin harrastaa (olen aktiiviliikkuja) viikolle 30+ asti. Sitten se saa jäädä ja hiukan tahti hidastua = makoilen kotona :). Töissä ei huvita tippaakaan ja olisinkin melko valmis jäämään saikulle jo reilusti ajoissa kun kaikki tuntuu tökkivän ja oma motivaatio on ihan hakusessa kaiken sekamelskan ja epämääräisyyden ja inhottavuuden keskellä.



Meillä ei suuria hankintoja ole vielä tehty, vain turvakaukalo hankittiin, käytettynä sekin.

Sänky esikoiselta (6-v) oli jemmassa sisareni pojan jäljiltä ja vaunut veimme juuri huollettavaksi. Onneksi oli sellainen malli, että sitä on yhä hurjasti markkinoilla. Vaatteita olen uskaltanut ostaa jokusen ja kelan paperit ovat vielä täyttämättä. Ehtii kai sitä lähempänäkin. Äitiyslomalla ajattelin ommella pikkuruisia juttuja, jos vain ehdin ja voin. Vauvavakuutuksen syntymättömälle sovin hoidettavaksi huomenna loppuun. Tärkeimmät ensin :)



Helene: jännityksellä odotan kuinka erilainen tämä pikkuinen on verrattuna esikoiseen. Aina sitä jonkun huolenaiheen löytää, mutta tuskin tuosta painosta kannatta murhetta ottaa. Ihanaa kun lapset ovat yksilöitä.



Itse olen ajatellut olla kotona niin pitkään kuin se taloudellisesti on mahdollista - pari vuotta jos onnistuu. Mieskin haluaisi jäädä kotiin, mutta se voi olla mahdotonta pitkän päälle, sillä minä voisin kuitenkin hoitovapaalle tehdä sivutöitäni ja siten se mahdollistuisi taloudellisesti. Ajattelin myös hakea uuden työpaikan hoitovapaiden jälkeen, jollei nykyisessä firmassa tapahdu suuria muutoksia ja sekin ottaa oman aikansa. Toisaalta toivoisin vielä sitä yhtä pientä... jos vaikka heti perään...



Voikaa hyvin

Aapeli 25+2

Aapeli, jos haluat että lisään sinut "kunnolla" listalle, laitatko lasketun ajan seuraavaan viestiisi niin lisäilen sinut :)



Helene: Nuita kasvamisia mietin, teillä ei kai kuitenkaan kasvukäyrällä putoaminen johdu allergioista tms eikä olla neuvolassa huolissaan? Mä niin pelkään, että tämä kakkonenkin on allerginen pikkuinen, joka oksentaa kaaressa ulos ihan kaiken mitä ensin on syönyt ...



Täällä on eilen saunottu ja tänään siivottu niin, että vatsa t-o-d-e-l-l-a tuntuu ratkeavan kohta liitoksistaan :) Pikkuinen punkee peppua ja jalkoja kylkiluihin ja potkii välillä niin, että on pakko kiljaista kivusta. Ihanaa :)



Vilmis 36+5

Kiitos Vilmiina



Tällaista tietoa:

LA 20.1.2013, toinen toiveissa, takana 3 km



Aapeli 26+1

WILMIS, mitkäs on tunnelmat näin viimeisinä hetkinä ennen h-hetkeä? Vai joko on nyytti sylissä?

Meillä podetaan syksyn ekaa flunssaa, pojukin sen sai:( Vilmis kyseli allergioista, meillähän oli kakkonen pahasti allerginen aikoinaan lähes kaikelle, myös maitoproteiinille ja silloin tosiaan alusta saakka oksensi kaaressa aina rinnallaolon jälkeen, olikin todella pienikokoinen koko ekat 6 vuotta allergioiden takia kaiketi, ja koulun alkaessa alkoi sitten sietää yhä enemmän ruoka-aineita, nykyään syö normiruokaa paitsi puhtaat maitotuotteet (maito,piimä,viili,jogurtti yms) eivät sovi edelleenkään hänelle, saa heti vatsaoireita ja oksentaa. En usko että tällä pojulla on allergiaperäistä tuo sirous, on rakenteeltaan vaan kapoisempi kuin nuorin siskonsa:) Eipä täällä informoitavaa sen kummemmin, ajattelin vaan Vilmiksen fiilareita kysellä:)



Helene+poju 6,5kk

Heipparallaa,



Vielä ollaan täällä yhtenä kappaleena. Ja niin jännittää. Joka aamu havahdun siihen tajuamiseen, että synnytys voi alkaa minä hetkenä hyvänsä eikä varoita tulostaan mitenkään. Kääk.



Muutama yö sitten supisteli 20-15-10 minuutin välein 00-04 mutta sitten laantuivat. Varmasti kuitenkin tekivät jotain kohdun suulla, koska olivat ihan kunnon supistuksia. Sellaisia, että oikeasti kävi mielessä, että voiko tämän vielä perua ja että ai niin, tällaista tämä olikin :) Sukkapuikkokivut vihlovat nivusissa ja reisissä niin, että välillä lähtee jalka alta.



Mä niin jännitän. Ja tänäänkin nukkumaan mennessä pitää taas itseään muistuttaa, että tämä voi olla the night :)



Vilmis 38+2

VILMIS, oi että kun elän mukanasi tuossa jännityksessä:) Niin tuoreessa muistissa miten loppupäivinä odotti vauvan tuloa:)Ja sitähän saikin sitten odottaa suppareista huolimatta "hiukan" pitkään:) Nuo sukkapuikkokivut on hirveitä!!

Mulla on outo juttu, minähän kärsin hirveästä refluksista odotuksen loppuajan, noin rv.28 lähtien, oksensin joka yö ja loppuviikoilla aina syötyäni. Ja sama on jatkunut vaikka vauva ulos tuli, aluksi aattelin että kestää ennenkuin mahaportti palautuu mutta kun alkaa olla jo 7kk synnytyksestä ja edelleen samaa niin ei kai tää enää voi siitä johtua:/ Varsinkin öisin on hirveää tuo takaisinvirtaus, saan juosta oksentamaan pari kertaa yössä, mikäli olen iltapalaa syönyt. Nykyään olenkin välttänyt koko iltapalaa hyvien unien toivossa ja silti, vesikin nousee suuhun asti öisin:( Paino on pudonnut kilokaupalla ja maidontuotantokin tuntuu vähentyneen:( Poika oli silti saanut ainakin pituutta hurjasti välimittauksessa, oli jo 72cm/7900g. Hoikka poika mutta kuulemma ok. Täytyy myöntää että haikealta tuntuu ettei enää näitä samoja vaiheita koe tulevaisuudessa, pikkiriikkisen häivähtänyt välillä se raskausikävä:) Kun oli kiltti itselleen ja silleen. Ja toivoi että kaikki käy hyvin. HULLUA!! Minä oon työhön paluuta ajatellut paljon, ja ex tempore tuli ajatus että vaihdan kokonaan alaa, tässä kun on muita hoitanut reilun 13v niin ei oikein jaksaisi palata töihin muita hoitamaan, tahtois kokonaan uuden alan!! Hotellityöntekijän ammatti kiinnostaisi, siis respassa vaan kirjais porukat sisään, asiakaslähtöinen ammattihan sekin toki. Mutta mietitään, nyt olen kuitenki ilmoittanut töihin että ainakin ensi syksyyn olen hoitovapaalla, silloin poju jo 1,5v ja katson sitten. En minä henno tuota hoitoon laittaa vielä, minun viimeinen pikku ihmeeni:)



Helene+poju kohta 7kk