olen alien: mulle tuli yhtäkkiä sellainen lämmin tunne eilen
...kun olin täällä av:lla. Yhtäkkiä vaan tuntui jotenkin kauhean suloiselta tällainen ilmiö ja sosiaalisuuden muoto. Se, että ihmiset viettävät täällä aikaansa tiedostaen että täällä on muitakin ja ehkä kirjoittavat oikein oman aloituksensa jostakin juuri sillä hetkellä merkitykselliseltä tuntuvasta asiasta. Sitten joku avaa sen ja oikein vielä vastaa tälle toiselle, tuntemattomalle.
Ei tämä niin paha paikka ole :)
Tuleeko muille joskus näitä? Mua vaan joskus alkaa liikuttaa jotkut "itsestäänselvät" asiat. Vaikka kaupan kassalla kun vaikka joku papparainen jonottaa ruispalapussin ja sillipurkin kanssa raha kädessä. Tai vaikka huonekasvien kastelu. Sekin on niin kaunista ja hellyyttävää, että joku ihminen haluaa pitää kasveja ja uskollisesti huolehtia niistä. Jotenkin vaan se tunne, että tuolle ihmiselle juuri tuo juttu on tällä hetkellä merkityksellistä. Niin pieniä asioita mutta suloisia asioita. Samalla lailla suloista on se että täällä tuntemattomat ihmiset kirjoittavat itseään mietityttäviä asioita ja toiset vastaavat.
Nämä elämykset liittyvät mulla jotenkin sellaiseen ihmeelliseen olotilaan, jossa yhtäkkiä pystyn ikään kuin näkemään maailman ulkopuolisen silmin, vähän kuin tulisin ulkoavaruudesta enkä siksi tietäisi tästä maapallosta mitään enkä pitäisi mitään itsestäänselvänä. Siitä näkökulmasta ihmisten elämä vaikuttaa aika ihmeelliseltä.
Kommentit (11)
ja samalla tiellä olen onneksi itsekin, eli koen suunnatonta agapeeta, pyyteetöntä rakkautta kanssaihmisiä kohtaan ajoittain (en joka hetki). Niitä juoppoja, köyhiä, rumia, yksinäisiä ja sorrettujakin. Just jotain resupekkalapsia kohtaan joilla räkä roikkuu nenästä. Tai köyhää, laihaa vanhusta joka pikkukolikoilla maksaa just maitopurkkia. Jne.
Noita tulee koko ajan lisää, enenevissä määrin, ja sitten joku kerta - jota toivon itse kovasti tapahtuvan tässä elämässä - voi kokea oikean kodin, alkulähteen, valtavan pyyteettömyyden, hyvyyden ja kaikenkattavan rakkauden. Se tunne on jo pienessä määrässä sanoinkuvaamattoman kaunista ja ihanaa, joten mitä se mahtaa olla suuressa mittakaavassa.
Kerran jossain luki että joku munkki oli sanonut, että valaistuminen on kuin ikuisesti kestävä hekumallinen orgasmi joka jatkuu koko ajan, mutta se on vain siis rakkauden tunnetta, ei fyysistä tunnetta.
Sitä odotellessa :)
AP, kiva kun laitoit positiivisen aloituksen ja tunnet rakkautta av palstaa kohtaan. Minustakin av-mammat ovat rakkaita, kaikkine iloineen, suruineen, traagisine kohtaloineen ja jopa ilkeyksineen.
Vähänkö olet ihana, sivullinen tai et.
Tätä on vaikea selittää, mutta ilmeisesti moni on kuitenkin saanut kiinni mitä tarkoitan :) Kai se on se miten kaikki merkityksellisyys onkin siinä hetkessä. Just ne kaikista pienimmät asiat on kaikista merkityksellisimmän tuntuisia silloin, kun tuo olotila iskee. Nytkin mulla on se.
Yhtäkkiä sitä vaan rakastaa kaikkea ja näkee kaiken hyvyyden niin kirkkaasti. Ei mieti eikä halua miettiä raadollisia asioita tai sitä, että se omakin olotila on toisinaan ihan pingottunut ja kettuuntunut :D Mutta en halua nytkään miettiä sitä vaan nauttia tästä hassusta olosta. Ja yrittää jotenkin jakaa sen vaikka se on vähän vaikeaa. Tuo alien-fiilis kuvaa sitä tavallaan ihan hyvin, pointtina se että kun mikään ei ole itsestäänselvää niin näkee miten paljon hyvyyttä täällä on.
Vaikka joku mummo ruokkimassa kissaansa... Itku tulee liikutuksesta :')
Minäkin olen välillä alien.
Tuntuu että jotain muutakin muutosta on tapahtumassa minussa. Olenko sitten saamassa burnoutin oravanpyörässä vai kulkemassa kohti valaistumista, sitä en tiedä.
Olen tuon "outo" -ketjun ap ja tässäpä tuleekin esiin yksi outouteni. Tunnen joskus maailman kauneuden fyysisenä tuskana, tunne on niin voimakas. Kiva, että on muitakin. Olen yrittänyt harjoittaa erilaisia mindfulness -juttuja, olisiko tämä sitten niiden aikaansaannosta? Tosin muistan tunteneeni näin voimakkaasti jo aika pienestä pitäen.
Tuli todella lämmin olo tästä ketjusta. En pysty pukemaan tätä fiilistä sanoiksi, mutta tuli siis ihan fyysisesti lämmin olo. : )
Olen tuon "outo" -ketjun ap ja tässäpä tuleekin esiin yksi outouteni. Tunnen joskus maailman kauneuden fyysisenä tuskana, tunne on niin voimakas. Kiva, että on muitakin. Olen yrittänyt harjoittaa erilaisia mindfulness -juttuja, olisiko tämä sitten niiden aikaansaannosta? Tosin muistan tunteneeni näin voimakkaasti jo aika pienestä pitäen.
Kun nämä kauniit tunteet ja ajatukset alkavat poikia käytännön tekoja (vaikka pienenpieniä) ollaan jo menossa kohti parempaa ja korkeampaa ihmisyyttä
En ajattele, että olisin alien.
Ajattelen, että noissa hetkissä on todella läsnä, mieli täynnä juuri tätä hetkeä. :)
Ps: Kiva aloitus :))