Tuleeko teille joskus sellanen olo, että teillä on asiat liian hyvin?

sitten menikin työpaikka alta. toinen vanhemmistani kuoli. ja vielä avioero. eipä oo enää asiat niin hyvin.

Olen elänyt niin pitkiä jaksoja sellaisessa alhossa, että nyt kun asiat ovat "tavallisen hyvin", niin osaan nauttia tästä enkä aio pelätä tulevaa. Kyllä niitä vastoinkäymisiä vielä tulee, mutta siihen asti aion olla murehtimatta niitä etukäteen.

ajattelen usein, että vaikeuksistamme huolimatta meillä on asiat oikeastaan aika hyvin.

sellainen tunne silloin, jos alkaa pelätä, että menettää ne hyvät asiat (ikään kuin rangaistuksena)? Ei ole itselle ikinä tullut, pikemminkin olen miettinyt että no ei tästä enää huonommaksi voi mennä- vaan kyllä voi! Elämä kun on niin ihanan yllätyksellistä.

pitkän aikaa elämä ollut pelottavan täydellistä.



Onneksi olen läski ja ruma, ehkä se on ristini tässä elämässä ja saan jatkaa onnellisena oloa.

on kun elämä tuntuu täydelliseltä- mikä siitä siis tekee (sinulle) täydellisen? Kuulostaa niin kovin eksoottiselta ja kadehdittavalta.

on kun elämä tuntuu täydelliseltä- mikä siitä siis tekee (sinulle) täydellisen? Kuulostaa niin kovin eksoottiselta ja kadehdittavalta.

Mulle täydellinen elämä on kauan odotettu ja kaikin puolin ihana puoliso, oma vuokra-asunto pitkän soluasumisen jälkeen, mukavia odotettavia matkoja ja tapahtumia, terveys, mielekäs työ, joka harvoin tuntuu työltä (vaikka palkka ei olekaan iso) ja hyvät ystävät. Vielä kun saisi koiran, kesämökin ja omistusasunnon jossain vaiheessa, niin sitten olisi oikeasti täydellistä :D Toisaalta se, että on tavoitteita ja unelmia, on myös yksi osa elämän ihanuutta :)

-Läski ja ruma

Kyllä elämässä on koko ajan haasteita joka puolella. olen kyllä kiitollinen kaikesta hyvästä mitä mulla on, että elämäni on siinä mielessä tosi hyvin, mutta kyllä haasteita riittää; työssä, toimeentulossa, sairastelussa, sukulaisissa, lasten kasvattamisessa, arjen pyörittämisessä.

Olen oppinut nauttimaan siitä mikä on hyvin ja ottamaan vastaan sen et elämässä on aina jotain säätämistä; pientä tai suurta. Ihan jo työtehtävät. Joskus olen miettinyt et jos olis rahaa älyttömästi, kävis varmaan niin et puolet elämänpalosta valuis pois, koska tavallaan ei tarvitsisi tehdä mitään; kaiken vois ostaa ja sit huvikseen harrastella töitä. Pari tuttua on perinnöllä rikastunut ja kun olivat ostaneet kaiken mitä himoitsivat ja naapureille oli näytetty kunnolla niin sen jälkeen lässähtivät, masentuivat, lihoivat. On hyvä että elämässä on pientä kitkaa, se pitää liikkeellä ja tuottaa iloa.

useinkin.



Tänään viimeksi kun pilkoin 400g broilerin fileitä suikaleiksi. Tapani mukaan leikkelin kaikki roippeet ja suonet pois, mutta tällä kertaa punnitsin tuon roskiin menevän kasan. Se painoi yli 100 grammaa...

mulla ei ole asiat mitenkään täydellisen hyvin.

Ajattelin vuosia näin, olen naimissa ensimmäisen poikaystäväni kanssa eli en ole kokenut eroa, olen itse ehjästä idyllisestä perheestä, pääsin opiskelemaan yliopistoon ja sain sen jälkeen vakityön, molemmat lapseni saivat alkunsa ensi yrittämällä. Toki negatiivisiakin kokemuksia oli, mutta ennen toisen lapseni syntymää muistan usein ajatelleeni, miten onnekas voi olla, ja että koska se alamäki sitten alkaa.



Ja niin, sitten syntyi toinen lapsi shokkina reilusti ennenaikaisena, ja ei ollutkaan terve. Hän oli kuukausia sairaalassa emmekä tienneet miten käy. Hän kuitenkin selvisi, mutta pysyvät jäljet ovat jääneet perheeseemme. Nyt hän on aikalailla terve 1,5-vuotias, mutta seuraavina vastoinkäymisinä on ollut miehen töiden loppuminen yt-neuvottelujen jälkeen ja sama on näillä näkymin minulla edessä ensimmäisenä työpäivänä hoitovapaan jälkeen.



Uskon, että ihan kaikilla on elämässään niin helppoja kuin vaikeita jaksoja. Mulla kesti se helppo vaihe parikyt vuotta, nyt olen onnellinen siitä, että ollaan kaikki pysytty hengissä.

Niin kauan kun saan olla muslimi, asiat ovat todella hyvin alhamdulillah ( Jumalalle kiitos) !

Tulee. Mietin usein, että miten voi olla näin hyvää tuuria näin pitkään putkeen. Ei mitään "lottovoittoa" tai muuta, mutta 2 tervettä lasta, upea koti ja luotettava ja järkevä aviomies, joka antaa mulle vapuden tehdä mitä tykkään tai jättää tekemättä.



ERityisesti se olo tulee, kun näen vaikka metsää silmänkantamattomiin punaisenaan puolukkaa tai haen omenoita ja näen valtavan puutarhan täynnä omenaa, josta vain murto-osa menee käyttöön. Silloin mietin, miksi me täällä "hukutaan" ruokaan ja toisilla ei ole.



Mietin usein, että kaikesta "tuurista" tulee vielä saman verran paskaa niskaan. Pelkään milloin onni kääntyy. TOisaalta olen valmis jakamaan omastankin, jos joku toinen siitä hyötyisi.