Lue keskustelun säännöt.
Olen kyllästynyt omaan kunnollisuuteeni!
02.10.2012 |
Niin, ongelma tosiaan tämäkin! Mutta oltuani yli 30 vuotta ihan ylikunnollinen ja täsmällinen, kiltti ja aikaansaava, aion nyt hellittää tästä ylisuorittamisesta. En kuitenkaan lyö ihan "läskiksi", mutta kyllä ajattelin alkaa ottaa ihan iisisti. Menen koulutukseen, jossa ajattelin olla tosi "hereillä" kaikki luennot yms, mutta kaikki kotitehtävät ja mahdolliset tentit ajattelin suoritta periaatteella "kunhan läpi menee". En jaksa venyä kaikkeen enää. Myöskin ihmissuhdeasioissa aion ottaa linjan, että sanon asiat suoraan. En kuitenkaan halua tietoisesti ketään loukata, mutta millekään mielistely ja varovaisuus-linjalle en enää lähde. En myöskään osallistu mihinkään ylimääräiseen en opiskelussa, työssä tai vapaa-ajalla, opettelen olemaan itsekäs ja tekemään vain välttämättömimmän. Raha-asiat olen aina hoitanut tarkasti ja aion jatkossakin, mutta muuten laitan nyt vähän hösseliksi. Yksi tavoitteeni on opetella mokaamaan oikein useasti mutta pikkuasioissa, joiden kautta opin olemaan armollinen itselleni ja myös muille. Kiteyttäen, haluan oppia olemaan relasti ja iisisti olematta kuitenkaan veltto ja vätys, miltä kuulostaa?
Kommentit (7)
Kuulostaa siltä , että alat olla oikeesti aikuinen ja opetella kuuntelemaan ja arvostamaan itseäsi.
HYVÄ !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...yritä muuttaa persoonallisuuttasi? Se ei ole suositeltavaa, sillä persoonallisuus ei muutu, mutta muutosyritykset voivat aiheuttaa monenlaista traumaa.
en aio muuttaa persoonallisuuttani, vaan enemminkin asennettani, oppia jotenkin hölläämään. Olen liian tunnollinen, liian "hyvä", haluan vähän vaan löysätä, ja katsoa miltä se tuntuu. Olen lopen uupunut tärkeilyyn ja pätemiseen, kyllä kai sitä vähemmälläkin pönötyksellä elämässä pärjää. Persoonallisuudestani pidän, mutta haluan oppia rentoutta ja joutilaisuutta ja keskinkertaisuutta. Tätä on nyt jotenkin vaikea selittää...ehkä jotkut teistä pääsevät jyvälle, mitä tarkoitan...
...yritä muuttaa persoonallisuuttasi? Se ei ole suositeltavaa, sillä persoonallisuus ei muutu, mutta muutosyritykset voivat aiheuttaa monenlaista traumaa.
Eikai ihminen pysty persoonllisuttaan mihinkään muuttamaan..? Käsittämätön pelko. Aphan on kasvamassa aikuiseksi, loistavaa, kaikki eivät uskalla!!! Onnittelut ap;lle oman elämän aloittamisesta. Muista että kun teet mikä oikeelta tuntuu, niin teet. Jos jotakuta loukkaa se mitä sä tärvitset niin sitten loukkaa. Läheisriipuvaiset huolehtii koko ajan siitä etteivät vaan loukkaisi; ja heillähän ei ole omaa tahtoa tai elämää. Että paljon onnea valitsemallasi tiellä; loppupeleissä läheiset todella kiittää; lapsillekaan ei ole hyvä esimerkki tunnollinen suorittaja-äiti vaan äiti joka uskaltaa tahtoa ja tietää mitä haluaa ja uskaltaa elää sen mukaan!!!
Olen itsekin tuollainen kiltti huolehtija - kaikki ajallaan ja kaikesta on minulla vastuu. Kaikkea "pitää" tehdä, ruuat itse, viikkosiivous, lakanat silitetään, työt hoidetaan vaikka yöllä.. sen jälkeen kun mies meni ja petti, jotenkin arvot muuttuivat. Minua ei rakasteta sen takia mitä teen ja kuinka paljon. Vähemmälläkin pärjään. Koska oli aika, jolloin oli vaikea yleensä selviytyä hetkestä toiseen, niin ylimääräinen hössötys jäi.
Kyllä edelleenkin siivoan, laitan ruokaa jne. mutta se ei ole pakonomaista. Tajusin myös, että en ole mikään sisustaja-käsityöihminen. Sitäkin yritin olla, mutta vain koska muutkin olivat. Myös tuon miehen pettämisen myötä lakkasin kulkemasta laput silmillä. Jos saan joltain kivalta mieheltä huomiota ja flirttiä, otan sen vastaan ja nautin. Ennen torjuin kaiken, koska en uskonut yhtään itseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toteaa, että hienoa, kun muutama teistä todella ymmärsi mistä tässä on kyse! Kiitos kannustavista kommenteista! Mulla on ollut muutama tosi raskas vuosi, ja sen myötä olen todella mietiskellyt asioita, ja nyt päätynyt tähän...asennemuutos ja kohti elämän myrskyjä!
Minunkin pitäisi opetella olemaan enemmän itsekäs. Olen liian mieliksi aina ystäville ja kavereille, ja nyt, kun olen muutaman kerran koittanut sanoa ns."parhaalle kaverille" asioita suoraan, on hän suuttunut ja ottanut kaiken henkilökohtaisesti. Aion silti jatkaa samalla linjalla. Hyvä me!