Haukunpa minäkin anoppia

vituttaa ettei voi sen vertaa vaivautua että lastenlapsiaan edes kerran vuodessa muistaisi. Tulisi käymään edes sen kerran vuodessa syntymäpäivillä tai edes soittaisi onnittelut.



Hänellä on muitakin lapsenlapsia kuin meidän ja heillä kyllä käy syntymäpäivillä jopa useiden satojen kilometrien päässä, mutta kun me ollaan ainoat jotka asuu lähellä niin ei hänen tarvitse meillä käydä.



Me käymme kyllä hänen luonaan mutta hän ei käy meillä. On myös sanonut ettei hän soittele lapsilleen/lapsenlapsilleen koska niiden velvollisuus on soittaa hänelle ja kysellä hänen kuulumisiaan.



Mieheni on kuitenkin muiden sisarustensa mielestä se "äidin kultapoika" vaikka oikeasti anoppi kohtelee meitä vain palvelusväkenään



purn purn, mur mur