Kukaan jäänyt pahasti tappiolle asuntokaupoissa

sitä ei vaan kehdata myöntää. Tälläkin hetkellä aika monta asuntoa myynnissä, jatkuvasti laskevilla lähtöhinnoilla. Kovin ovat olleet alussa optimistisia. . .

ja se oli vaan mun osuus eli tuo kertaa kaksi. Ens kuussa viimeinen maksuerä tuosta, jeeeee!



Rakentaminen, lama, ero...

koska talossa paljastui kosteusvaurio ja paskakaivot piti uusia ja osa salaojista tehdä uudestaan, koska ne oli väärin tehty. Saimme puolet kustannuksista talon entiseltä omistajalta mutta silti tuli takkiin. Emme saaneet juuri voittoa vaikka olimme tehneet ison remontin (myös pinnat ja keittiö sekä kylppäri uusittu). Mutta tärkeintä oli päästä talosta eroon.

Mun oli pakko ostaa mummoni vanha talo, jota en halunnut, eikä kukaan muukaan, perinnönjaossa estääkseni hirveä sukuriita ja koska se talo oli sidottu sellaiseen metsäplänttin, jonka olisin halunnut. Kävi niin, että nyt mulla on se talo, muttei sitä metsälänttiä. Talo ei ole sen hinnan arvoinen, jonkka siitä jouduimme maksamaan, eikä sen remontinkaan arvonen, jonka jouduimme siihen tekemään, enkä koskaan, ikinä, tule saamaan rahojani siitä pois. Onneksi osan tappioista kuitenkin katttaa se, että siellä asuu ihminen vuokralla j amaksaa vuokraa. Rmonttikuluja vaan vanhassa talossa tulee aina lisää, niin että velattomaan tuottoon sillä murjulla ei päästä koskaan.

Ne olivat silloin vielä markkoja, mutta niitä meni miljoonittain. Sijoitti lainarahalla ja sitten tuli lama.



Siksi olen ollut itse ylivarovainen enkä ole uskaltanut sijoittaa silloinkaan kun se olisi ollut fiksua. Ensin jahkailin 10 vuotta asunnon ostamisen kanssa (sillä aikaa hinnat nousivat varmaan sen sata prosenttia) ja nyt en uskalla sijoittaa vaikka teoriassa tämä näyttää just siltä tilanteelta jossa kannattaisi.



Olen vain niin vanhempieni kokemusten säikäyttämä.

1. omakotitalo missä ilmeni kaikenlaista "pientä" vikaa, loppujen lopuksi muuttivat pois, melkein tontin hinnalla piti myydä eteenpäin koska talon kunto niin kehno ettei siitä paljoa voinut pyytää. Korjaus olisi tullut hyvin kalliiksi, ja siinä vielä se vastuuaika, kannatti myydä "purkukuntoisena" niin ei jäänyt mitään vastuita talosta.



2. kerrostalohuoneisto, pitkällä laina-ajalla maksoivat, käytännössä siis lähinnä korkoja. Jossain vaiheessa tuli ero, pienellä voitolla saivat myytyä, mutta kun laskee paljonko maksoivat pankille korkoa (tuosta vähennettynä kulut mitä esim. vuokraan olisi uponnut) niin takkiin tuli.

Helsingissä levisi viemäriputki rakenteisiin. Hirveää jälkeä ja home-epäilys kuivatuksista huolimatta jäi. "Arvoasunto" muuttui tosi "uniikiksi". Ei enää koskaan.

ostin ensimmäisen omistusasuntoni persaukisena opiskelijana, 100% lainarahoituksella. Lisäksi otin pienen remonttilainan. Lainan korko nousi koko ajan (2005-2008) ja myin asunnon hieman huonolla hetkellä saaden nippa nappa sen verran rahaa, että sain jäljellä olevan lainan kuitattua.



Toisaalta hyvä että noin kävi suht pienen lainan ja edullisen asunnon kohdalla, ettei tule toistettua samaa virhettä isommassa mittakaavassa. Nyt on tulotaso parantunut ja säästöjä karttunut. Lisäksi liiallinen optimistisuus on kadonnut taloudellisesta suunnittelusta.

Uskallatko asua omassa asunnossa?

ulkomailla. Työn perässä muutimme, Helsingin kauhukämpästä jäi ikävä maku...