Eikö ns. tavalliset kunnolliset miehet halua lihavaa naista?
Kun en mä muutakaan syytä tälle ikuisesti jatkuvalle sinkkuudelle keksi.
Olen kasvoiltani kaunis, vartaloltani tiimalasimallia mutta siis lihava. Vaatekoko on alaosasta 46/xl ja yläosasta 44. En siis ole timmi, mutta pidän kyllä muutoin itsestäni huolta. Syön terveellisesti, harrastan liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, käyn säännöllisesti kampaajalla, pukeudun siististi, meikkaan, laitan hiukset jne.
Mulla on vakityö ja olen kouluttautunut ihan hyvin. Mulla on talo, auto, lapset, tulen toimeen omillani. En etsi elättäjää tai siittäjää tai isää lapsilleni.
Luonteeltani olen mukava ja hauska, huumorintajuinen. En ole mustasukkainen tai kahlitsevaa tyyppiä. Mulla ei ole mielenterveys- tai päihdeongelmiakaan. Ihan suhteellisen fiksukin, mun kanssa voi jutella muusta kuin bb.stä tai seiskan juoruista. En ole läheisriippuvainen, arvostan tasapainoista ja tasa-arvoista ihmissuhdetaa. Siis että molemmille samat säännöt ja myös omaakin elämää.
Ja tämmöisenään mä kiinnostan vain seksiseuran hakijoita, pelimiehiä ja semmoisia outoja reppanoita joilla on mielenterveysongelmia joka sormelle ja päihdeongelmat varpaille.
Enkä mä käsitä miksi. Siksikö, että ne kaikki normaalit ja mukavat, vapaat, mun kanssa samalla tavalla ajattelevat haluavat vain semmoisen sporttisen ja pienikokoisen naisen? Deittipalstoilla ainakin se on ihan vakio. Paljon mä sitten viitsin edes lähettää mitään viestejä, kun niitten ihannenaisen kriteereissä naisen paino on aina maksimissaan 70kg. Baareissa saalis on sitten pelkkää seksiä.
Ja tää ihan sama tilanne on siitä huolimatta, olenko mä ns. haku päällä vai en. Jos en ole, niin olen täysin näkymätön. Jos olen, niin musta kiinnostuu vain seksinnälkäiset varatut tai pelimiehet.
:(
Kommentit (20)
Se on varmaan vaistomaista ja tiedostamatonta, että ihminen hakee potentiaalisen tervettä ihmistä, jonka terveys myös kestää mahdollisimman pitkään.
Sulle ei ole sattunut vain oikeaa tyyppiä kohdalle.
Kyllä sinä löydät vielä kultasi:)!Kaikki on hyvin. t.50kg
Joten mies saisi olla iältään 30- maksimissaan 42. Mieluiten kuitenkin alle 40v.
Jos mä oisin huolinut jonkun vaan, ilman mitään kriteereitä, niin enhän mä enää sinkku olisi. Mutta kun mä en halua ketään sellaista jonka jokainen viikonloppu menee kännätessä. Tai ketään sellaista, joka nyyhkii masennuksen kourissa sohvan pohjalla tai on muuten jotenkin epävakaa tai persoonallisuushäiriöinen.
Mä tahtoisin ihan tavallisen lempeän miehen, jonka ei tarvitse machoilla tai hypätä baarista toiseen. Ei tosiaan tarvisi olla hienoja ja ihmeellisiä harrastuksia eikä edes mikään himoliikkuja, kunhan pitäisi itsestään huolta fyysisesti ja psyykkisesti. Ja viihtyis mieluummin kotona ja perheensä kanssa kuin ympäri maailmaa matkustellen kavereitten kanssa. Ihan tavallinen mies.
Mut ei niitä ole.
t.ap
Ja laihdutankin välillä, mutta jostain syystä mun kilot ei sula niin helposti kuin muilla. Nyttenkin oon ollut pari kk tiukalla ruokavaliolla ja harrastanut liikuntaa, tulos - 500g. Että laihdutellaan sitten, olen tätä menoa normaalipainossa siinä eläkeiän tienoilla. Rakkaus ja parisuhde ois kiva löytää jo sitä ennen.
Ja sitäpaitsi -haluanko mä mahdollisesti hoikkanakaan sitten pariutua sellaisen miehen kanssa joka on niin pinnallinen, ettei rakastaisi mua tän kokoisena kuin nyt olen? Tuskin. Joten ei se mun ongelmaani oikeasti poistais. Vaihtoehtoja vois määrällisesti olla enemmän, mutta oisko niitä todellisuudessa? En usko.
Ja tätä sinkkuutta on jatkunut jo 8 vuotta, joten totta tämä on.
1. Jos syöt terveellisesti, miksi olet lihava?
2. Haluat miehen joka pitää itsestään huolen fyysisestikin; saako mies olla lihava?
Että syön enemmän kuin kulutan. Terveellistäkin ruokaa voi syödä liikaa.
Ja kyllä mieskin saa olla samalla tavalla pulska kuin itse olen, en kuitenkaan viehäty miehistä joilla ylipainoa enemmän kuin 50kg. Mies saa olla ns. miehen kokoinen mutta rajansa kaikella.
1. Jos syöt terveellisesti, miksi olet lihava?
2. Haluat miehen joka pitää itsestään huolen fyysisestikin; saako mies olla lihava?
Paitsi itse olen normaalikokoinen. Kyllä ne hyvät miehet taitaa olla kiven alla aikalailla, tai naimisissa... :/ En itse haluaisi tehdä mitään aloitetta, koska pelkään saavani pakit ja se taas voimistaisi tätä "huonommuuden" tunnetta. Miksei miehet voi tehdä enemmän aloitteita..? Täällä yks ujo vaan kyselee.... :/
Muuta syytä sun sinkkuudelle ei ole.
Harva 4-kymppinen vapaa mies on mikään lottovoitto. Kyllä ne parhaimmat miehet edelleenkin on tuossa iässä vielä siinä ekassa liitossaan - odottavat, että lapset ovat kyllin vanhoja, ennenkuin eroavat. Jos ovat erotakseen (ja tokihan moni eroaa, tilastot sen kertovat).
Toki niitä toisella kierroksella olevia hyviäkin 4-kymppisiä miehiä on. Itsekin olen törmännyt jokuseen. Lapsetonta tuskin kannattaa harkita, koska lapsettoman on vaikeaa ymmärtää lapsiperheen realiteetteja (toki poikkeus vahvistaa säännön, varmasti joillekin onnistuu sellainen) ja etävanhemmuuteen liittyy oma problematiikkansa.
Itsellä jo vuosia takana itsekseen, ja jos ihan rehellisiä ollaan, alkaa toivo hiljalleen hiipua. Olen ap sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta osittain samojen ongelmien parissa tuskailen. Tosin ehkä sillä erotuksella, että yleensä miehet kyllä haluavat minun kanssani suhteeseen, mutta minä en halua heidän kanssaan... kranttuus siis on suurin ongelmani, joka juontaa juurensa siihen että sitä "unelmien prinssiä" ei ole vaan tullut vastaan.
Tsemppiä meille!
Haukut miehiä "ei lottovoitoiksi" ja ihmettelet miksi olet yksin. Pidät varmaan itseäsi lottovoittona
Luonteeltani olen mukava ja hauska, huumorintajuinen.
Ja seuraavassa lauseessa haukut miehet reppanoiksi.
Elämässähän asiat menee näin että nirsot vetää käteen ja epätoivoiset nussivat mitä saavat.
Mutta. Sanot että sinusta "kiinnostuu vain seksinnälkäiset varatut tai pelimiehet". Sinä tulkitset vain asian noin. En väitä etteikö niiden miesten joukossa olisi ollut pari tuohon ryhmään kuuluvaa mutta huomaa että joidenkin "seksinnälkäisten varattujen ja pelimiehien" pinnan alla piilee ihan normaali mies. Miten haluaisit miehen lähestyvän sinua ilman että tulkitsisit hänen käytöksensä pelimieskäytökseksi?
Harva 4-kymppinen vapaa mies on mikään lottovoitto. Kyllä ne parhaimmat miehet edelleenkin on tuossa iässä vielä siinä ekassa liitossaan - odottavat, että lapset ovat kyllin vanhoja, ennenkuin eroavat. Jos ovat erotakseen (ja tokihan moni eroaa, tilastot sen kertovat).
Toki niitä toisella kierroksella olevia hyviäkin 4-kymppisiä miehiä on. Itsekin olen törmännyt jokuseen. Lapsetonta tuskin kannattaa harkita, koska lapsettoman on vaikeaa ymmärtää lapsiperheen realiteetteja (toki poikkeus vahvistaa säännön, varmasti joillekin onnistuu sellainen) ja etävanhemmuuteen liittyy oma problematiikkansa.
Itsellä jo vuosia takana itsekseen, ja jos ihan rehellisiä ollaan, alkaa toivo hiljalleen hiipua. Olen ap sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta osittain samojen ongelmien parissa tuskailen. Tosin ehkä sillä erotuksella, että yleensä miehet kyllä haluavat minun kanssani suhteeseen, mutta minä en halua heidän kanssaan... kranttuus siis on suurin ongelmani, joka juontaa juurensa siihen että sitä "unelmien prinssiä" ei ole vaan tullut vastaan.
Tsemppiä meille!
Haukut miehiä "ei lottovoitoiksi" ja ihmettelet miksi olet yksin. Pidät varmaan itseäsi lottovoittona
Miksi pitäisi muuhun uskoa..? Ja toki oma-arvonsa pitää tuntea. Ootpas tosi hauska.
Tuskin ne kaikki varatut muhun on rakastuneet, vaikka ovat mua piirittäneet? Kun niille on käynyt selväksi ettei multa irtoakaan ns. pesää, on niitten kiinnostus hiipunut. Joten mikä lie ollut niitten motiivi? Seksi.
Sitten nää pelimiehet. Ne nyt ilmoittaa heti viimeistään toisessa lauseessa mitä ne on vailla, käyvät ns. suoraan asiaan. Ei niitten sanomisia ja siihen yhdistettyä käytöstä (kähmintää ja suoraa vihjailua) voi mitenkään muutenkaan ymmärtää. Ne haluaa seksiä.
Ja jotta en ois ihan täydellinen, olen jonkun kanssa sitten tässä vuosien varrella ottanut riskin ja katsonut josko vaikka oisinkin väärässä. En ole ollut.
Mies voisi lähestyä mua niin, ettei heti anna ymmärtää olevansa seksin perässä. Joskus voisi kiinnostua myös siitä, mitä mun päässä on.
t.ap
Ps. tässä näitä asioita pohtiessani tuli mieleen -en mä sittenkään taida olla kovin vastenmielinen jos kerran seksiä on näinkin helppo saada? Vai onko se joku epätoivoisten miesten juttu, että läskeiltä kannattaa vongata eniten koska niiltä irtoo helpoimmin?
Harrastat liikuntaa 4-5 kertaa viikossa, syöt terveellisesti - ja silti olet lihava. Liikuntaa 4-5 kertaa viikossa on paljon, riippuu tietenkin mitä kutsuu liikunnaksi. Mutta jos syöt niin paljon että olet lihava, ja jopa kärsit siitä, et syö silloin terveellisesti.
Kehut muuten paljon itseäsi, tulee mieleen että olisitko jotenkin.. itseäsi täynnä, hyvin itsekeskeinen, itseriittoinen ihminen? Nainen jonka rinnalla miehet tuntevat itsensä huonommaksi? En usko että kysymys on vain lihavuudesta, kun kerran kumminkin seksiseuraa saat.
Nämä sinkkuklubit netissä ei ole paras mahdollinen paikka etsiä seuraa, siellä on paljon sellaisia jotka vaan leikkivät ja etsivät unelmaprinsessaansa.
Vai onko se joku epätoivoisten miesten juttu, että läskeiltä kannattaa vongata eniten koska niiltä irtoo helpoimmin?
Itse asiassa on. Epätoivoa miehen puolelta ei välttämättä tarvita vaan kyseessä on ihan laskelmointi, ja pikemminkin luotetaan sen tukevan naisen mahdolliseen epätoivoon tai epätoivonpoikaseen. Toisaalta taas jotkut miehet pitävät että naisella on hieman ylimääräistä luiden ympärillä ja lähestyvät heitä ihan tietoisesti ja haluten heitä.
Noh. Sinun on vain luotettava vaistoihisi. Sinä odotat miehen tekevän sinuun vaikutuksen. Oletko koskaan yrittänyt itse tehdä vaikutusta haluamaasi mieheen? Vai kuuluuko oikean naisen olla baarissa passiivinen ja paikoillaan? Sen sijaan että sanot lähestyvälle miehelle tyyliin "Suksi vittuun siitä, senkin kiimainen pervosika. Kerro vaimolles terveisiä." niin kokeile joskus sanoa vaikka "Jos pelaat korttis oikein niin saat nussia mua niin paljon kuin haluat... puolen vuoden seurustelun jälkeen." Siinä sulla on sitten puoli vuotta aikaa arvioida miehen kelpoisuutta, ainakin teoriassa. Tai no... en tiedä millaisen kuvan tuollainen repliikki antaisi mutta sinun pitää kehittää repliikki joka vetoaa oikeanlaiseen mieheen, haluamasi tyyppiseen mieheen. Minkälaista miestä etsit?
Minä olen sinua hoikempi ja pari vuotta vanhempi. Naamasta nätti jne. Pidän itsestäni huolta.
Ei vain sopivaa miestä löydy. Ei edes seksi seuraa. Ukkomiehiltä kyllä, mutta he minä jätän omaan arvoonsa. Treffeillä olen käynyt. Ne ovat menneet hyvin, mutta jotain tapahtuu, eikä uusia tule. Välillä tulee itsellekin tune, ettei halua uusia treffejä.
En usko, että muotosi ovat syy. Tiedän monia, jotka ovat pyöreitä ja hyvässä parisuhteessa.
Itselläni on kyllä aika kovat kriteerit miehen ulkonäöstä, koska olen tottunut pitkiin, urheilullisiin ja komeihin miehiin.
Tää on niin rasittavaa...
Harva 4-kymppinen vapaa mies on mikään lottovoitto. Kyllä ne parhaimmat miehet edelleenkin on tuossa iässä vielä siinä ekassa liitossaan - odottavat, että lapset ovat kyllin vanhoja, ennenkuin eroavat. Jos ovat erotakseen (ja tokihan moni eroaa, tilastot sen kertovat).
Toki niitä toisella kierroksella olevia hyviäkin 4-kymppisiä miehiä on. Itsekin olen törmännyt jokuseen. Lapsetonta tuskin kannattaa harkita, koska lapsettoman on vaikeaa ymmärtää lapsiperheen realiteetteja (toki poikkeus vahvistaa säännön, varmasti joillekin onnistuu sellainen) ja etävanhemmuuteen liittyy oma problematiikkansa.
Itsellä jo vuosia takana itsekseen, ja jos ihan rehellisiä ollaan, alkaa toivo hiljalleen hiipua. Olen ap sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta osittain samojen ongelmien parissa tuskailen. Tosin ehkä sillä erotuksella, että yleensä miehet kyllä haluavat minun kanssani suhteeseen, mutta minä en halua heidän kanssaan... kranttuus siis on suurin ongelmani, joka juontaa juurensa siihen että sitä "unelmien prinssiä" ei ole vaan tullut vastaan.
Tsemppiä meille!
Haukut miehiä "ei lottovoitoiksi" ja ihmettelet miksi olet yksin. Pidät varmaan itseäsi lottovoittonaMiksi pitäisi muuhun uskoa..? Ja toki oma-arvonsa pitää tuntea. Ootpas tosi hauska.
Et vastannut tähän.
joka vaikuttaa asioihin. Sitä ei aina itse tiedosta, että onkin muiden mielestä esim. ylpeä ja koppava vaikka omasta mielestä on mukava. Enkä nyt tarkoita, että ap olisi tällainen henkilö.
Harva 4-kymppinen vapaa mies on mikään lottovoitto. Kyllä ne parhaimmat miehet edelleenkin on tuossa iässä vielä siinä ekassa liitossaan - odottavat, että lapset ovat kyllin vanhoja, ennenkuin eroavat. Jos ovat erotakseen (ja tokihan moni eroaa, tilastot sen kertovat).
Toki niitä toisella kierroksella olevia hyviäkin 4-kymppisiä miehiä on. Itsekin olen törmännyt jokuseen. Lapsetonta tuskin kannattaa harkita, koska lapsettoman on vaikeaa ymmärtää lapsiperheen realiteetteja (toki poikkeus vahvistaa säännön, varmasti joillekin onnistuu sellainen) ja etävanhemmuuteen liittyy oma problematiikkansa.
Itsellä jo vuosia takana itsekseen, ja jos ihan rehellisiä ollaan, alkaa toivo hiljalleen hiipua. Olen ap sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta osittain samojen ongelmien parissa tuskailen. Tosin ehkä sillä erotuksella, että yleensä miehet kyllä haluavat minun kanssani suhteeseen, mutta minä en halua heidän kanssaan... kranttuus siis on suurin ongelmani, joka juontaa juurensa siihen että sitä "unelmien prinssiä" ei ole vaan tullut vastaan.
Tsemppiä meille!