Lue keskustelun säännöt.
Kuka aikoo lähteä huomenna kirkkoon?
29.09.2012 |
Lähteekö kaikki perheen lapset mukaan?
Minä kysyin tänään lähdetäänkö huomenna kirkkoon ja kaikki kolme lasta halusivat lähteä, sinne siis huomenna aamusta lähdemme.
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tietenkään lähde.
Satuolennon palvominen ei katsos kuulu rutiineihimme.
Nukumme myöhään ja teemme mitä mieleen juolahtaa.
Siis minä ja lapset. Päiväkerholainen laulaa siellä. Isä ei lähde mukaan.
Lapsi esiintyy kuoronsa kanssa. Pari kertaa vuodessa tulee käytyä kirkossa juuri tästä syystä, ja ihan mukavaa on taas mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei olla uskovainen perhe, mutta haluasin tulla uskoon. Viime viikonloppunakin olimme kirkossa. Lapset lähtevät mielellään, kun nytkin selvisi, että yhden lapsen kaksi parasta kaveria tulee huomenne sinne. Huomenna tuntuu olevan monissa kirkoissa lapsia laulamassa, niin meilläkin tällä paikkakunnalla.
Me olemme käyneet kirkossa varmaan noin 8 kertaa vuodessa ja se on minusta mukavaa, että lapset lähtevät sinne mielellään.
Jotka eivät usko pätkääkään Jeesukseen; Jotenkin pidän teitä ihmeellisenä. Voiko oikeasti olla ihmisiä, jotka eivät usko?? Eikä pienenä ole opetettu uskon asioita? Jotkut kieltävät jyrkästi, ettei heidän lapsilleen saa puhua uskosta, eikä Jeesuksesta tai Jumalasta. Tuntuu oudolta ja minusta se tuntuu suorastaan pahalta.
Onko Jeesuksesta puhuminen huonompi asia kuin jotkut kamalat örkit telkkarissa?
Mistäköhän johtuu, että suomalaiset voivat niin pahoin? Lapsia on koko ajan enemmän ja enemmän sijoitettuna ymv.
Minä varmaan mietin liian syvällisiä itse, mutta kunhan vaan mietiskelen asioita.
Jokainen saa ajatella tietenkin juuri niinkuin oikeaksi näkee, onneksi olemme kaikki erilaisia...
sillä sekunnilla kun haluat "tulla uskoon" sinä olet uskovainen. Eihän siihen sen kummempia seremonioita tai elämyksiä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi lapsi tykkää käydä pyhäkoulussa, ja vanhempikin tykkää olla siellä, vaikka lähteissä yrittääkin panna hanttiin.
Ei ole kenenkään tutun rippijuhlia, häitä tai hautajaisia. Muissa tilanteissa ei tule kirkossa käytyä.
Toisinaan ihan mielenkiinnosta kuuntelen saarnaa tv:stä, että jos siellä joskus joku puhuisi jotenkin vaikuttavasti, mutta ei, samat diipa daapat aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei olla uskovainen perhe, mutta haluasin tulla uskoon. Viime viikonloppunakin olimme kirkossa. Lapset lähtevät mielellään, kun nytkin selvisi, että yhden lapsen kaksi parasta kaveria tulee huomenne sinne. Huomenna tuntuu olevan monissa kirkoissa lapsia laulamassa, niin meilläkin tällä paikkakunnalla.
Me olemme käyneet kirkossa varmaan noin 8 kertaa vuodessa ja se on minusta mukavaa, että lapset lähtevät sinne mielellään.
Jotka eivät usko pätkääkään Jeesukseen; Jotenkin pidän teitä ihmeellisenä. Voiko oikeasti olla ihmisiä, jotka eivät usko?? Eikä pienenä ole opetettu uskon asioita? Jotkut kieltävät jyrkästi, ettei heidän lapsilleen saa puhua uskosta, eikä Jeesuksesta tai Jumalasta. Tuntuu oudolta ja minusta se tuntuu suorastaan pahalta.
Onko Jeesuksesta puhuminen huonompi asia kuin jotkut kamalat örkit telkkarissa?
Mistäköhän johtuu, että suomalaiset voivat niin pahoin? Lapsia on koko ajan enemmän ja enemmän sijoitettuna ymv.
Minä varmaan mietin liian syvällisiä itse, mutta kunhan vaan mietiskelen asioita.
Jokainen saa ajatella tietenkin juuri niinkuin oikeaksi näkee, onneksi olemme kaikki erilaisia...
Minkä sille voi jos ei usko. Ei sitä uskoa voi maasta polkaista, vaikka uskovaiset tuntuvat näin luulevan. En minä ala uskomaan vaaleanpunaiseen spagettihirviöönkään vaikka siitä minulle lauleltaisiin ja uhattaisiin että kuoleman jälkeen spagettihirviö tykkää kyttyrää kun en ole uskonut. Jotain muuta todistusta tarvitsisin siihen uskon heräämiseen, kuin se että joku hokee että on se totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ei olla uskovainen perhe, mutta haluasin tulla uskoon. Viime viikonloppunakin olimme kirkossa. Lapset lähtevät mielellään, kun nytkin selvisi, että yhden lapsen kaksi parasta kaveria tulee huomenne sinne. Huomenna tuntuu olevan monissa kirkoissa lapsia laulamassa, niin meilläkin tällä paikkakunnalla.
Me olemme käyneet kirkossa varmaan noin 8 kertaa vuodessa ja se on minusta mukavaa, että lapset lähtevät sinne mielellään.
Jotka eivät usko pätkääkään Jeesukseen; Jotenkin pidän teitä ihmeellisenä. Voiko oikeasti olla ihmisiä, jotka eivät usko?? Eikä pienenä ole opetettu uskon asioita? Jotkut kieltävät jyrkästi, ettei heidän lapsilleen saa puhua uskosta, eikä Jeesuksesta tai Jumalasta. Tuntuu oudolta ja minusta se tuntuu suorastaan pahalta.
Onko Jeesuksesta puhuminen huonompi asia kuin jotkut kamalat örkit telkkarissa?
Mistäköhän johtuu, että suomalaiset voivat niin pahoin? Lapsia on koko ajan enemmän ja enemmän sijoitettuna ymv.
Minä varmaan mietin liian syvällisiä itse, mutta kunhan vaan mietiskelen asioita.
Jokainen saa ajatella tietenkin juuri niinkuin oikeaksi näkee, onneksi olemme kaikki erilaisia...
taas on aivan ihmeellistä ja tietysti terveen järjen vastaista että joku voi uskoa sauihin totena.
Kuuluimme kirkkoon kun lapset olivat pieniä ja erosimme kun menivät kouluun -inhosivat uskonnon tunteja ja sitä virsien ulkoa opettelua tms. Ihan kuten minä aikoinaan.
Mietin että miksi kiusaamme lapsia moisella höpötyksellä kun ei siihen kukaan usko.
Jeesuksesta puhuminen menee siinä ja siinä -hän lienee ollut historiallinen henkilä. Jumalajutu taas ovat silkkaa soopaa.
Suomalaiset eivät ylsieseti ottaen voi pahoin. Media nyt kirjoittaa lööppeihinsä mitä kirjoittaa...
Lapsemme ovat hyvin tyytyväisiä ettei tarvitse mennä kirkkoon, ja koulukaverinsa -usko tai älä- mahdottoman kateellisia tuosta.
Ei ole tuo jeesustelu kauhen kovassa kurssissa...
Eli lisää aivopesua vaan hihhulit hei!
Mikään ei ilahduta mua niin paljon kuin se :)
Uskoontulo lyhykäisyydessään: Usko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kuollut sovittaakseen syntisi ja ylösnoussut kuolleista. Rukoile häntä, että hän antaa syntisi anteeksi ja tulee elämääsi. Sanamuodoilla ei ole väliä, mutta idea on tuo. Ole sillä mielellä, että haluat hylätä synnin=sen mikä raamatun mukaan on Jumalan tahdon vastaista.
Älä välitä, vaikket ole satavarma, uskotko todella tai jos sinusta ei tunnu miltään tai jopa ahdistaa. Voit olla varma, että olet uskossa ja menossa taivaaseen, kun olet näin kääntynyt Jumalan puoleen. Ala lukemaan raamattua, rukoilemaan ja mene pikimmiten seurakuntaan. Jumalanpalvelusten lisäksi mene johonkin pienryhmään, jossa tutustut uskoviin ihmisiin.
Suhtaudu varauksella hämäriin pieniin seurakuntiin (voi niissäkin olla hyviä mutta riskit lahkotouhulle on korkeemmat). Valitse ainakin alkuun mieluummin joku ev.lut. kirkon tunnustuksellinen ryhmä (esim. kansanlähetys, sley) tai helluntai/vapaaseurakunta.
Oman näkemykseni mukaan kaste tapahtuu veteen upottamalla uskoon tulon jälkeen, ei sylivauvana. Kaste ei itsessään pelasta, usko Jeesukseen pelastaa, mutta kaste ikään kuin sinetöi tämän liiton Jumalan kanssa.
Niin ja olen menossa huomenna kirkkoon, helluntaiseurakuntaan. Mies jää vauvan kanssa kotiin. Seuraavana sunnuntaina on taas miehen vuoro mennä kirkkoon. Kun lapsi on isompi, niin otetaan mukaan, niin tottuu käymään. 3-4-v pyhäkouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutenkin aika hörhöilyä nykyään noi uskonasiat. Mä en siihen tarvii mitään seuroja, uskon minkä uskon ja Jumala tietää sen.
Mikään ei ilahduta mua niin paljon kuin se :) Uskoontulo lyhykäisyydessään: Usko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kuollut sovittaakseen syntisi ja ylösnoussut kuolleista. Rukoile häntä, että hän antaa syntisi anteeksi ja tulee elämääsi. Sanamuodoilla ei ole väliä, mutta idea on tuo. Ole sillä mielellä, että haluat hylätä synnin=sen mikä raamatun mukaan on Jumalan tahdon vastaista. Älä välitä, vaikket ole satavarma, uskotko todella tai jos sinusta ei tunnu miltään tai jopa ahdistaa. Voit olla varma, että olet uskossa ja menossa taivaaseen, kun olet näin kääntynyt Jumalan puoleen. Ala lukemaan raamattua, rukoilemaan ja mene pikimmiten seurakuntaan. Jumalanpalvelusten lisäksi mene johonkin pienryhmään, jossa tutustut uskoviin ihmisiin. Suhtaudu varauksella hämäriin pieniin seurakuntiin (voi niissäkin olla hyviä mutta riskit lahkotouhulle on korkeemmat). Valitse ainakin alkuun mieluummin joku ev.lut. kirkon tunnustuksellinen ryhmä (esim. kansanlähetys, sley) tai helluntai/vapaaseurakunta. Oman näkemykseni mukaan kaste tapahtuu veteen upottamalla uskoon tulon jälkeen, ei sylivauvana. Kaste ei itsessään pelasta, usko Jeesukseen pelastaa, mutta kaste ikään kuin sinetöi tämän liiton Jumalan kanssa. Niin ja olen menossa huomenna kirkkoon, helluntaiseurakuntaan. Mies jää vauvan kanssa kotiin. Seuraavana sunnuntaina on taas miehen vuoro mennä kirkkoon. Kun lapsi on isompi, niin otetaan mukaan, niin tottuu käymään. 3-4-v pyhäkouluun.
Mikään ei ilahduta mua niin paljon kuin se :)
Uskoontulo lyhykäisyydessään: Usko, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja kuollut sovittaakseen syntisi ja ylösnoussut kuolleista. Rukoile häntä,
Siis tämä just uskovaisissa mättää. Ei se uskoon tulo vain onnistu noin, että "Ala uskomaan." Jos en usko johonkin, niin en minä voi alkaa vain yhtäkkiä uskomaan. Ei se toimi niin. Tämän takia te uskovaiset tuhlaatte aivan tolkuttomasti aikaa aivan turhaan. Lauleskelette kitaran kanssa jossain kadunkulmassa tai pimpottelette ovikelloja ja hoette että "ala uskomaan, ala uskomaan". Pahimmat koittaa pelotella helvetin tulilla, mutta kun nekään ei pelota jos niihin ei usko. Uskomiseen täytyy tapahtua jonkin sortin hurahdus, eikä se tapahdu niin että päättää vain hurahtaa.
Nuorena halusin tulla uskoon, olin ns. seurakuntanuori. En vain voinut uskoa, en saanut vastauksia kysymyksiini, enkä rukouksiini. Oikeastaan tuntui, että mitä enemmän rukoilen, sitä pahemmaksi kaikki muuttui. Lopulta olin masentunut, enkä enää jaksanut osallistua mihinkään. Kirkossakäynti alkoi ahdistaa. Niinpä lopetin koko uskonnollisen etsinnän ja yllättäen masennus alkoi kaikota ja ahdistus hävisi.
Myöhemmin erosin kirkosta, koska en todellakaan voinut uskoa sen sanomaan, en yhtään. Vuosia myöhemmin kuitenkin yllättäen tunsin Jumalan kutsun hyvin voimakkaasti ja rukoilin kertaalleen Isä meidän-rukouksen. Samalla sain selkeän viestin Jumalalta. Sen jälkeen koko usko on avautunut minulle täysin uudella tavalla, ymmärrän Raamatun sanoman kirkkaasti. Tämä on johtanut tieni parantajaksi.
Ikävä kyllä teille perinteisesti uskoville täytyy sanoa, että olette pahasti eksyksissä, kaukana Jumalan valtakunnasta. Itseasiassa olette täysin sokeita ja kuuroja, yhtä pimeässä kuin parjaamanne ateistit. Vain suoraan Jumalalta voitte saada Tiedon.
ja kuuleminen Jumaalan Sanasta. Tarkoittaa, että kun ihminen kuulee/lukee raamatun sanaa rukoillen, avoimin mielin, niin usko syntyy sitten, pikkuhiljaa tai kertalaakista.
Tytär laulaa iltapäiväkerholaisten kanssa kuorossa, joten "puolipakolla" menen ;)