Lue keskustelun säännöt.
Tasapainoiset uusperheet
29.09.2012 |
Luin tuota vanhaa ketjua uusperheiden ongelmista, ja muutenkin täällä aina parjataan millaisessa helvetissä uusperheet elävät. Voisiko tähän kerätä juttuja tavallisista onnistuneista uusperheistä?
Minä aloitan. Olen uusperheen äiti, ollut jo n.12 vuotta. Miehellä aiemmasta avoliitosta tytär nyt 16.v. Meillä miehen kanssa yhteiset 6 ja 8.v.
Onhan meillä ollut riitoja ja vaikeuksia, mutta niistä on päästy yli. Nyt ollaan erinomaisissa väleissä tytön kanssa. Joulut aina tytär ja hänen äitinsä syövät meillä jouluaterian, miehen ja minun yhteisten lapsien mielestä miehen exä on huippu. En koe mitään mustasukkaisuutta exää kohtaan, hän on oikein mukava ihminen. Ja en koe myöskään perhettämme yhtään minään kakkosvaihtoehtona, miehelläni on ollut minua ennen kaksi pidempää suhdetta, toisesta niistä tuloksena lapsi. Minulla on myös ollut aiemmin yksi pitkä suhde, mutta lapsia vasta tässä liitossa. Olemma olleet jo paljon pidempään yhdessä, kuin mieheni koskaan oli exänsä kanssa, meille molemmille tämä on ensimmäinen avioliitto. Miksi ihmeessä minun pitäisi kokea "ottaneeni käytetyn miehen"? Siinä tapauksessa myös mieheni otti käytetyn naisen:), sellaista tämä elämä joskus on.
Myöskään mistään juhlista ei ole ollut riitaa, esim. tytön rippijuhlat vietettiin meillä koska meillä on talo ja exällä asunto, meillä siis enemmän tilaa. miehen sukulaiset ja muut tuli meille, ei ongelmia.
Mies tekee reissuhommia, ja olen usein yksin lasten kanssa. Miehen tytär auttaa lapsenvahtina tarvittaessa. Juuri viime viikolla kävin autolla firman pippaloissa, miehen tytär oli täällä lasten kanssa sillä aikaa. Kätevää!
En voi sanoa rakastavani miehen lasta kuten omiani, mutta välitän hänestä syvästi ja toivon hänelle kaikkea hyvää elämässä, ja toivon väliemme pysyvän hyvinä aina. Tuntuu että välit paranevat koko ajan kun lapsi kasvaa, ollaan enemmän kaverukset kuin kasvattaja. Toki annan neuvoja jos lapsi niitä pyytää.
Onko muilla antaa esimerkkejä onnistuneista uusperheistä? Tsemppiä kaikille uusperheille, ydinperheille, exille ja nyxille:)!
Kommentit (5)
Mutta eipä toistaiseksi ainakaan ole tullut sen enempää kokemuksia listaan. Aloitus oli varmaan liian positiivinen tänne:).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaksi lastani asuvat luonamme joka toinen viikko, joka toinen isällään. MIehellä on lapsi, 3v, mutta asuu tällä hetkellä äitinsä ja äidin uuden miehen kanssa ulkomailla eli valitettavasti näkevät harvoin.
Meillä toimii kaikki tosi hyvin, vaikkei nyt olla esimerkin mukainen uusperhe, jossa on jatkuvasti kahdet lapset.
En pidä itseäni sen kypsempänä, fiksumpana, parempana tmv, mutta usein kun kuuntelee muiden ongelmia, niin tuntuu, että asiat voisi tehdä helpomminkin. Usein ongelmien takana tuntuu olevan jonkun osapuolen katkeruus, käytöstapojen puute tai yksinkertaisesti itsepäisyys tehdä asiat jollain tietyllä tavalla.
Ehkä olen vaan onnekas, että ollaan näin seesteisiä, mutta joustavuudesta ja toisten ihmisten ymmärtämisestä mun mielestä kaikki lähtee. Sillehän ei mahda mitään, jos vastassa on aivan täysi urpo toisena osapuolena ;)
Tapailin ennen nykyistä miestäni hetken aikaa miestä, jolla oli vajaa 3-vuotias poika. Poika oli suloinen ja ihana, mutta pojalle oli aina annettu kaikki periksi. Oli joo pieni, mutta ei tarvinnut sanoa kiitos tai anteeksi, nukkumaan menot olivat yksi iso sirkus, hampaita ei saatu pestyä "ellei vanhempi istu suurin piirtein päällä", vaatteiden pukeminen, syöminen jne.. kaikki yhtä taistelua, jonka 3-vuotias aina voitti. Isä nimitteli leikillään lastaan "pöntöksi" ja saattoi sanoa "turpa kiinni". Katsoin parhaaksi astua syrjään siitä hullun myllystä ja toivottaa kaikkea hyvää. Ei olisi ikinä voitu asua saman katon alla, koska lastenkasvatuksessa oli niin suuria näkemyseroja.
Ja siitä että voi olla armollinen itselleen ja toisille jos välillä sorrutaankin lapsellisuuksiin. Pitkän ajan kuluessa sattuu ja tapahtuu, mutta toisaalta aika hioo kulmia.
Mutta jos joku osapuolinon oikeasti todella epätasapainoinen ja katkera niin kyllähän se tietenkin vaikeuttaa asioita
Ap
Ja siitä että voi olla armollinen itselleen ja toisille jos välillä sorrutaankin lapsellisuuksiin. Pitkän ajan kuluessa sattuu ja tapahtuu, mutta toisaalta aika hioo kulmia.
Mutta jos joku osapuolinon oikeasti todella epätasapainoinen ja katkera niin kyllähän se tietenkin vaikeuttaa asioita
Ap
mutta sille ei voi mitään jos joku osapuolista on sekaisin. Tai sosiaalisilta taidoiltaan heikko.
juuri hieman aikaisemmin samasta aiheesta saman ketjun innoittamana ketjun! :)
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1700270/toimivat_uus…