Tutkimus: Miehen kannattaa vältellä kotitöitä

Voisi olla eri asia jos en tekisi täysiä työpäiviä.



Jospa se tärkeä onkin vastuualueet. Jos kummallakin on vastuualueet kotitöissä, niin niistä ei tarvitse riidellä. Tähän kuuluu ett joskus pitää sietää että toinen tekee hommansa vähän myöhemmin kuin mitä itse tekisi.

vaimo on kotipiian osassa eli ei siis kaipaakaan tara-arvoista parisuhdetta. Mies on ostanut itselleen kotirouvaksi pimppiä antavan piian ja vaimo suostunut osaansa. Mikäs siinä jos tällaista tahtoo mutta parisuhteeksi en sitä kutsuisi.

Olisi muuten mielenkiinoista tietää se ihan oikea syy useimmille avioeroille. Mun tuttavapiirikokemukseni mukaan juurikin tuo epätasa-arvoinen vastuunjako aiheuttaa eroja!

Naiset siivoavat aivan liikaa. 90 % kaikesta siivouksesta voisi jättää väliin. Jos kerta viikkoon siivous ei riitä niin sitten pitää jo katosa miten elää.

Ruokaa ei tarvitse tehdä kuin kerta kahteen viikkoon. Kun tekee tarpeeksi ja laittaa pakastimeen. Voi myös ostaaa ruoat. Ei osta tavaroita paljoa niin ei ole siivottava.

Sitten tietenkin jos nainen on kotona niin silloinhan siivous automaattisesti kuuluu hänelle. Sillä jos toinen tienaa niin toinen tekee kaiken muun. Jos taas kummatkin on töissä niin voi palkata siivoojan.

Jos kummatkin on töissä, sitten on omat harrastukset ja vielä kaverit niin eihän siellä kotona edes paljoa ole. Joten kotitöitäkään ei paljoa ole. Suurin osa noista kotitöiden valittajista itse järjestää tilanteen jossa on koko ajan siivottava. Pitää poistaa syyt miksi on niin likaista. Sekä olla poissa kotoakin niin ei tule sitä roskaa

tehdä kaikki kotityöt. Sekä mies että minä käymme kumpikin kokopäivätöissä. En pidä hotellia, joten meillä jokainen joutuu tekemään osansa.

Mitä "kotitöitä" teillä on? Kun minulla menee puoli tuntia viikossa kotitöihin. Meillä on täysin siistiä, ruokaa ja muutenkin hyvä olla. Mitä te oikein teette kun teillä on niin paljon töitä kotona?

Meillä menee varmasn niin päin, vaikka olen hoitovapaalla... Teen ehkä enemmän ruokaa, käyn ruokakaupassa ja hoidan lapsia, pesen myös pyykit. Omakotitalssa vaan on niin paljon kaikenlaista, että jos kaiken laskisi yhteen, niin mies tekisi varmasti enemmän. Tänäänkin on pessyt auton, ajanut nurmikon, roudannut kesäkalusteet varastoon, nyt kantaa puita. Hoitanut myös lasta. Minä olen kyllä pessyt pari koneellista pyykkiä ja laittanut ne kuivumaan, ja toki ruokkinut ja hoitanut lapsia, mutta en minä sitä kotitöiksi laske. Onkohan meillä mitään tulevaisuutta avioparina???

mutta ihmettelen kyllä miten kellään voi olla täysin siistiä ja hyvää ruokaa jos kotitöihin menee puoli tuntia viikossa.

Lasken itse kotitöihin kaiken kotiin liittyvän työn, en vain siivoamista. Mulla menee jo ruuanlaittoon helposti yli tunti arkena töiden jälkeen, viikonloppuisin montakin tuntia. Ruokaostosten tekemiseen matkoineen menee viikkotasolla varmasti parisen tuntia. Siivoamiseen meillä ei kovin paljon panosteta, mutta ainakin meidän lapsiperheessä on suht välttämätöntä siivota ainakin keittiötä ja ruokailutilaa päivittäin. Vaikka astianpesukone pesee astiat ja pesukone vaatteet, niiden täyttämiseen ja tyhjentämiseen menee viikossa yhteensä kyllä tunteja. Ei tarvitse kuin vartti päivässä käyttää tuollaiseen aikaa niin siitä kyllä viikossa kertyy. Sen kerran kun imuroimme, mitä ei kylläkään tapahdu joka viikko, tämän talon imuroimiseen menee yli puoli tuntia, eikä se vielä sisällä tavaroiden siivoamista pois tieltä, saati mitään pölyjen pyyhkimistä.

Mitä "kotitöitä" teillä on? Kun minulla menee puoli tuntia viikossa kotitöihin. Meillä on täysin siistiä, ruokaa ja muutenkin hyvä olla. Mitä te oikein teette kun teillä on niin paljon töitä kotona?

Ensinnäkin "kotityöt" on aika laaja termi, vaikkakin ajattelemme että kyllähän nyt me kaikki tiedämme mitä ne on. Tosiasiassa jokainen määrittelee ne vähän eri tavoin ja eri huusholleissa on eri hommat tehtävinä, jopa aviopuolisot voi olla eri mieltä siinä mitkä nyt oikeasti on tehtävien listalla ja mitkä ei. On myös tilannekohtaisia juttuja. Esim. onko se lastenhoito kotityötä vai ei? Ehkä se on kotityötä silloin kun itseä väsyttäisi ja puoliso istuu ruudun ääressä.



Klassinen kotityön määritelmä ongelma on se, että kaikki "naisten työt" on kotitöitä. Meillä minä teen melkein kaikki kotityöt. Harvoin mies "osallistuu" millään tavalla. Hän pesee omat erikoisvaatteensa ja pääasiassa järjestelee omat paperinsa ja työpöytänsä, siinä se hänen panostuksensa kotitöihin. Mutta sitten kuitenkin on joitakin minunkin mielestä tärkeitä ja ikäviäkin hommia, jotka hän tekee ja joista on koko perheelle hyötyä. Ne ns. miesten työt, jotka pitäisi laskea kotitöiksi myös.



On todennäköistä että minäkin saisin ne miesten työt tehdä, jos alkaisin niitä tekemään. En ole alkanut (pois lukien joitakin viemärien aukaisuja ja lumen luontia joskus, ja jotain muuta jos oikeasti on alkanut häiritä tai kiinnostaa joku homma), joten mies tekee niitä harvakseltaan. Ei missään tapauksessa ahkerasti, mutta tekee kuitenkin, koska kai tajuaa että pakko on.



Meillä ei riidellä ikinä kotitöistä. Minä en valita miehelle niistä asioista jotka kuuluu näihin "miesten töihin", eikä hän valita minulle siitä jos en jaksa siivota. En odota että mies ikinä alkaisi vapaaehtoisesti imuroida tai keräillä tavaroita lattialta, tiedän että sekasotku säilyy ennallaan niin kauan että alan itse siivota. Nykyisin en enää edes oleta, että mies laittaisi astiat tiskikoneeseen, vaikka joskus saattaa niin tehdä tai vaatteita pestä, jos uhkaa puhtaat loppua. En odota mitään, niin en myöskään pety. Mutta toisaalta, minäkin saan olla ihan niin laiska tai ahkera siivoaja kuin haluan. Tämä on ihan minun projektini, josta voin toki puhua miehen kanssa ja saan myös kehuja säännöllisesti, mutta jonka saan hoitaa itsekseni. Samalla tavalla minä voin keskustella miehen kanssa vaikka välipohjan jyrsijöistä tai pihan pujoista sekä kehua miestä jos hoitaa asiat järjestykseen, mutta en yleensä sekaannu. Toki poikkeuksensa kaikkeen ja apua voi pyytää.



Tämä ei meillä ollut mikään suunniteltu juttu. Näin vain kävi. Minun lapsuudenkodissani kotityöt melkein kaikkineen on jaettu vanhempieni kesken aika tasan, tosin on joitakin alueita jotka jäivät toisen harteille, esim. vaatteiden osto ja kierrätys äidille (ainakin silloin kun oli vielä lapsia talossa) ja talon kunnostus, remontit yms. isälle. He harvoin riitelivät kotitöistä, varmaan kuuluvat siis siihen porukkaan joka on saanut homman toimimaan. Mutta itseäni jos ajattelen, niin raskaalta tuntuisi yrittää pysyä jonkun toisen ihmisen määräämässä tahdissa, tai sitten vastaavasti seurailla että miten se toinen minkäkin homman tekee. Nyt voin jättää omat ja lasten likaiset vaatteet ihan mihin tahansa ja tiedän että ne menee pesuun silloin kun pitääkin, koska minä itse ne hoidan joka tapauksessa. Jos olisi miehen pyykkivuoro, kaikki likaiset pitäisi olla pyykkikoreissa lajiteltuina tai ne eivät tulisi pestyä, siltikin saattaisi joku tärkeä vaate jäädä pesemättä. Ja päinvastoin.



Siispä tämä nykyinen kotitöiden jako toimii meillä. Jos alkaa tulla ongelmia, ehdottomasti tehdään sitten niin että joku "alue" siirtyy kokonaan toisen vastuulle, että saa tehdä niin kuin tykkää.

Lapsuudenkodin siivouksista tuli mieleen, vaikka periaatteessa hommat oli jaettu, silti niistä muutamista yhteisistä, "kaikkien" hommista tuli riitaa. Ja joku sitten siivosi vihaisena ja muut koitti olla näkymättömiä tai alkoivat siivota jotain muuta. Siitä vaan tuli näin jälkikäteen ajatellen kuitenkin aika paljon kitkaa.



Mun olisi ihan mahdotonta olla tässä koneella tai päiväunilla tms., vaikka kuinka tietäisin että mulla on nyt tämä hetki tähän aikaa, jos mies samaan aikaan päättäisi, että hänellä on tunti aikaa ennen kuin alkaa hänen joku telkkariohjelmansa, jospa hän tunnin siivoaisi. Ja myöskin jos siivoaisin sillä oletuksella, että miehen pitäisi osallistua, mutta hän ei osallistu koska hänellä nyt on jotain parempaa tekemistä, olisin ihan raivona. En halua siivota vihaisena muille perheenjäsenille, enkä halua istua huonoa omatuntoa potien koneella sillä aikaa kun toinen siivoaa. Siispä parempi että siivoan itse silloin kun se minulle sopii.