Turhaa toivoako?
Minä kaipaan töihin, palata taas sairaanhoitajan arkeen, josta saa kohtuullisen toimeentulon.
Nyt tätä kaikkea varjostaa vaikea, toistuva masennus sekä persoonallisuus häiriöt.
Toisinaan olen varma, että paikkani on eläkkeellä, mutta sitten taas herää toivo, että vielä pystyn hoitotöitä tai mitä tahansa työtä tekemään.
Päivät pitkät kotona tekemättä mitään turhauttaa, mutta toisaalta saapahan olla rauhassa.
Työelämään palaaminen tuntuisi myös mielekkäältä ratkaisulta.
Nyt en vain tiedä mitä elämältäni haluan. Edessä on vielä sairauslomaa, päättymisestä ei tietoa.
Kuntoutukset ja työkykyä arvioivat jaksot ovat vielä edessä, mutta paljon en niiden varaan uskalla laskea.
Eläkkeelle tuskin vaikean masennuksen ja persoonallisuushäiriöiden kanssa pääsee/joutuu?
Mikä on mielestäsi (ulkopuolisena) tilanteeni.
Odota mitä tuloksia kuntoutuksesta tulee. Jospa sulle löytyy sellainen paikka, jossa jaksat. Nykyään on hyvä palata takaisin työelämään, kun työtä on ja voit tehdä vaikka 50% tai 70% listaa.