Miksi jotkut käyttää lapsistaan sanaa kakara?

jonka tarkoitus on tehdä ihmisiä iloisiksi, naurattaa ja purkaa jännitystä.



ts. kun ne käy hermoille, sanon leikilläni niitä kakaroiksi.

Mutta se ei todellakaan ole haukkumista eikä pahantahtoista. Esimerkiksi äitini sanoo aina lapselleni ja hänen kavereilleen, että "mitä kakarat". Ja hän jos kuka on ihan hulluna lapsiin :)

Lähinnä mietin näitä, jotka kutsuvat lapsiaan kokopäiväisesti kakaroiksi, siis ihan sanan lapsi (tms.) sijasta.

Mä olen aina ollut kakara 70-luvulla ja kutsun näitä omia kanssa kakaroiksi.

En ole koskaan kokenut, että ko. sanalla olisi mitään negatiivia mielleyhtymää.

esim. kissanpentu. Se on tavallaan hellittelynimi :)

Mutta sana kakara kuullostaa jotenkin niin kylmältä, siis ihan sananakin. Paljon r:ää, jne.

En ole koskaan kokenut, että sillä sanalla olisi mitään negatiivistä painoa.

Mä olen itse ollut aikoinani 70-luvulla kakara ja nämä meidän kakarat säilyy kakaroina.

Olen asunut lapsuuteni Etelä-Pohjanmaalla ja ainakin siellä kultaisella 70- ja 80 -luvulla kakara ja kersa olivat ihan täysiä synonyymeja sanalle lapsi eli ilman mitään negatiivista sävyä.



En edes tajunnut sanassa olevan mitään negatiivista ennenkuin muutin pois ja sanoin vahingossa lapsia kakaroiksi.. Aiheutti vähän pitkiä katseita =).



Nykyään en ole sanaa juuri enää käyttänyt koska se tuntuu olevan aika monelle herkkä asia.

Mun mielestä enemmän merkitystä on sillä, millä sävyllä lapsille puhutaan ja millä lailla heitä kohdellaan. Mikäli nuo kunnossa, ei nimityksellä niin väliä. Olen myös ollut huomaavinani, että joillekin kakara tai pentu tai muksu, voi olla huumorilla heitetty, ei aina käytetty sana. Mulle kyllä lapsi on useimmiten lapsi mutta voi olla joskus myös tenava, eikä siinä mun mielestä ole mitään rumaa, päinvastoin, se on mun mielestä semmonen hauska nimi.

negatiivista konnotaatiota.

ipanoita, tenavia, mukuloita, lapsia, lapsosia tai kauhukakaroita :-) Mitä milloinkin...

Kakara, pentu, penikka, riiviö, kersa, muksu, mukula =D

kakarat, penikat, muksut, pennut, pirpanat, riiviöt, kullanmurut, hirviöt, mukelot, lapsukaiset, mamman enkelit tai apinat. Mikä sana milloinkin sattuu suuhun sopimaan enpä ole sen tarkemmin ajatellut miksi käytän jotain tiettyä sanaa. Omani nyt ovat vaan kaikkia edellä mainittuja ;).

Meillä sanotaan mukuloiksi ja lapsiksi.

Ja ihan positiivisessa sävyssä.

Tulkoot nyt tää sama kommentti toistamisee tähänkin ketjuun... Kakara on loistava sana lapsista. Muistan kun itse olin kakara, niin meitä puhuteltiin kakaroina,kersoina, tenavina, pentuina, kläppeinä, rääpäleinä, riiviöinä, eikä kukaan asiasta pahastunut. Ei kakaraksi puhuttelu osoita todellakaan mitään sivistymättömyyttä, eikä moukkamaisuutta ainakaan meidän perhepiirissä koska vanhempani olivat korkeakoulutettuja ja samoin minä ja vaimoni sekä aikuiseksi kasvaneet kakaramme olemme yliopiston käyneitä. Se tietysti, millasella äänensävyllä sanaa käytetää ja missä tilanteessa vaikuttaa tietty asiaan kuyen tossa edelläkin on tullu todettua. Antaa kakaroiden olla kakaroita.