Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

4 v pojan uhma ja pikkusisaruksen kiusaaminen

Vierailija
27.09.2012 |

Pian 4-vuotiaan luonteeltaan temperamenttisen pojan käytös rasittaa nyt aiempaa enemmän. Joka asiasta pitää uhmata ja vängätä. Pahinta on se, kun poika jatkuvasti pelottelee 1v pikkuveljeään murisemalla ja hyökkäilemällä. Varmaan puoli vuotta leikit ovat olleet pääosin leijonan tai muun ison ja äänekkään eläimen esittämistä kynnet pystyssä ja kovaan ääneen. Pikkuveljeä on kiva tönäistä tai muulla tavoin satuttaa, jos äiti ei huomaa. Tuntuu, että roolini on olla poliisina näiden kahden välissä. Ja pikkuveli on oppinut jo läpsimään takaisin murisijalle...



Meillä on aina ollut käytössä jäähy, mutta sillä ei tunnu olevan toivottavaa tehoa. Lelun takavarikoiminen on myös käytössä ja toimii hieman paremmin.



Mietin jo sitäkin, että onko koko ikänsä kotihoidossa oleva poika alkanut turhautua kotielämään äitin ja pikkuveljen kanssa. Hän käy kerran viikossa kerhossa ja kerran liikuntakerhossa, joissa tapaa ikäisiään lapsia. Samanikäistä serkkua ja muutamaa hyvää ystäväänsä tapaa kuukausittain. Naapurustossa ei ole lapsia, valitettavasti. Leikkipuistossa (joka on melko kaukana) käymme ehkä kerran viikossa/kahdessa ja siellä on harvoin muita lapsia paikalla.



Ulkoilemme kunnolla 1-2 kertaa päivässä ja se aika menee lähes poikkeuksetta hyvin. Sisällä turhautuu ilmeisesti jotenkin eikä yhteistä leikkiä 1-vuotiaan veikan kanssa ole helppo löytää ja leluista tapellaan jatkuvasti.



Meinaan kysyä 4-v neuvolasta vinkkejä, mutta harvoin sieltä kyllä tähän astikaan on mitään apua saanut ;)



Vinkkejä? Kokemuksia?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toi on normaalia, ei turhautumista aina.



Poikien mielikuvitusleikit on melko fyysisiä! Kiusaamista se on silloin kun toinen ei tahdo leikkiä eikä toinen lopeta. Pelkkä fyysinen leikki ei ole kiusaa.



Meillä on nyt toiseen kertaan sisarusparvessa moinen ikä menossa ja tuo menee ohi ajallaan.



Mieti etukäteen mitä kaikkea leikki saa olla ja koita ymmärtää: tytöt jos useimmiten leikkii prinsessoita niin pojat on niitä supersankareita ja miksei petoeläimiä. Leikkiä voi ohjata vaikka erilaisilla roolivaatteilla tai vaikka alueella jossa leikitään; olisko vaikka sohva vuori ja pöydän alla suoja ja matto sirkus jossa leijonat tekee temppuja? Tee vaikka leijonapuvut lapsille, se voi olla vaikka ihan joku collegeasu jota tuunaat hiukan? Asu laitetaan kaappiin välillä ja sitten ei olla leijonia?



Isommalle lapselle voisi olla joku harrastus jo paikallaan tai kerho? Tai käytte vaikka uimassa perjantaisin jos poika on viikon mukava, voitte vaikka kerätä tarroja (eläinkuviollisia ehkä) ja jos tarroja tulee vaikka 4 niin menette uimaan sen kunniaksi? Ja siis uimaan lähdet vaan sinä ja isä sen isomman kanssa. Eli kahdenkeskistä aikaa isomman lapsen kanssa.



Isommalle lapselle isomman lapsen leikkejä ja pelejä, askarteluja. Aivotyöskentely on tehokasta myös energianpurkamisessa, ota avuksi kotitöihin joista kiität ja kehut.

Vierailija
2/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täysin normaalia käytöstä kaikilta osapuolilta paitsi äidiltä jonka mielestä pitää mennä jonnekin psykiatrille vai? =D

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Meillä on toiminut seuraavanlaiset jutut;



- Tarkoituksella annan välillä vaikka ruuan tai vaatteet isommalle vaikka pienempi itkisi (jos ei siis itke mitään akuuttia hätää). Eli koetan välttää sitä että aina pienempi menee tarpeineen isomman edelle ja toinen kokee jäävänsä kakkoseksi ja siksi on mustasukkainen.



- Jos vahdit perässä mitä 4v tekee niin olet myöhässä. Ajattele jo etukäteen esim. kohta minun pitää kuoria perunat. Laita paikka valmiiksi ja pyydä 4v mukaan pesemään perunoita "avuksi" kun kuorit ja anna nuoremmalle vaikka jotain keittiövälineitä tutkittavaksi siksi aikaa.



- Huolehdi että isommalla on etuoikeuksia (saat jo juoda lasista kun olet niin iso vaikka pienemmällä muki, sinä saat jo leikkiä isojen leluilla joita ei pienempi saa käyttää, saat jo kävellä kaupassa kun osaat kulkea niin nätisti jne)



- Korosta sitä että te olette Oy Perhe Ab. Siis kysy lapsiltakin mielipidettä ja apua esim. kumpikos me tänään siivottaisiin ensin makkari vai olkkari ? Kukahan rullaisi matot ulosvietäväksi. Ompas lattialistat tosi pölyiset mitenkäs ja kuka ne voisi puhdistaa. Mikähän tuota pienempää itkettää ja mitenkähän me saataisiin pienempi paremmalle tuulelle ? Ja sitten kehu muille lapsen kuullen kuinka ahkera hän onkaan. Ja tietysti sitten pienempikin mukaan pyhkimään listoja, tuoleja jne. Ja kehut kuinka te YHDESSÄ hoidatte asian.



- Ja sitten kannattaa miettiä yhdessä vähän tilanteita joissa sattuu. Kaadoitkos sinä pienemmän ? Harmittiko sinua ? No saako silloin kaataa jos harmittaa ? Mikä sinua harmitti, olsitko sinäkin halunnut sen lelun ? Entä jos olisit hakenut nuoremman lempilelun ja vaihtanut sillä sen mitä halusit ? jne. Eli anna lapselle keinoja ymmärtää mitä tapahtui ja tapoja toimia tilanteessa toisella tavalla.



- Isompi ei varmaan tarvi hoitoonmenoa mutta joudut antamaan uusia haasteita hänelle melkein päivittäin. Keksi uusia töitä mitä hän saa tehdä, erilaisia askartelumateriaaleja, laulamista, tanssimista jne. Vaihtakaa vaikka joku päivä olkkarin järjestystä niin että lapsi saa valita muutaman huonekalun paikan. Meillä yhteenaikaan mies naureskeli että jokapäivä piti tarkistaa missä sohva ennen istumista kun liikkui päivittäin erikohtaan olkkaria (aikuisen mielestä ei niin fiksuun kohtaan mutta lapsesta oli ihana leikkiä kun huonekalut oli eritavalla).



- Isompi lapsi tarvii myös omaa rauhaa leikeilleen. Eli pitää olla paikka jossa pienempi ei hajota hänen leikkiään ja rauha leikkiä yksinkin välillä.



Kyllä meillä sisarukset rähisee toisillee. Joskus tönivätkin nyt isona. Mutta enimmäkseen osaavat tehdä hyvin kauppaa leluista ym. koska ovat pienestä asti oppineet vaihtamaan ja jakamaan. Mutta väsyneenä, nälkäisenä jne ei vaan aina jaksa olla "aikuinen ja fiksu" edes lapsena.





Vierailija
4/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä auttaa selvästi se, että pojalla on tarpeeksi tekemistä. Jos olisi vain kaksi kertaa viikossa lyhyt harrastus, kuten teillä, se ei riittäisi. Hän käy kolmena päivänä viikossa kerhossa tai harrastuksessa ja vielä viikonloppuisin uimassa vanhemman kanssa. Sen lisäksi käymme puistossa (jossa yleensä ei tosiaan ole muita pojan ikäisiä) ja tapaamme kavereita (2-4-vuotiaita lapsia, joiden kanssa poika voi vähän leikkiä) 1-2 kertaa viikossa. Jos joku viikko aktiviteetit jää tuota vähemmälle, poika on heti paljon siskon kurkussa kiinni.



Tytön päiväuniajat omistan aina pojalle, teen hänen kanssaan "isojen" juttuja, kuten pikkulegoilla, kirjojen lukemista rauhassa, askartelua ym. Silloin hän saa minulta omaa aikaa ja se selvästi rauhoittaa päivää.

Vierailija
5/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäs teette sen toisen lapsen niin nopeasti perään

Siksi kun halusimme niin. Eikä ole kaduttanut vaikka pikkulapsiaika oli rankkaa niin nytkin tuossa leikkii yhdessä kolme pienellä ikäerolla olevaa lasta ja he NAUTTIVAT toistensa seurasta tosi paljon.

Vierailija
6/6 |
27.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos hyvistä vinkeistä ja kokemuksista! Ja tosi kiva kuulla, että tilanne on sinänsä aivan normaali. Lisää aktiviteettia vaan kehiin, kuten olen epäillytkin tarvittavan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi viisi