Ulkomaalaisten miesten suomalaiset vaimot on aina rumia, miksi?

Myönnän olevani todella ruma, mutta mieheni ei suostu sanomaan minua rumaksi. En tiedä miksi kelpasin hänelle vaikken suomalaisille kelvannut. Tosin olen oikein tyytyväinen mieheeni ja aina av:llä olon jälkeen entistä tyytyväisempi :)



Ehkä mun rumuuteni on kulttuurisidonnaista ja erittäin rumaa vain suomalaiseen silmään?

ja otin ulkomaalaisen (espanjalaisen) miehen koska en suomalaisille kelvannut. Yritin netistä mutta miehiä ei ensitapaamisen jälkeen kiinnostanut. Olen nimittäin keski-ikäistyvä (38 v), hieman ylipainoinen ja persjalkainen tavis. Useimpien suomimiesten mielestä ruma ja ällöttävä valas (näin on minulle päin naamaa sanottu), vaikka omasta mielestäni ihan tavallinen ikäiseni.



Minä tällaisenani löysin kuitenkin akateemisesti koulutetun, kivannäköisen ja hoikan espanjalaismiehen, ja hän ei pidä minua rumana ollenkaan. Hänestä olen kaunis, kurvikas valkyyria kuulemma ;) Että osan meistä ulkkisten suomalaisvaimojen rumuudesta varmaan selittää se että rumat ymmärtää hakea miehiä sieltä missä tavallista suominaista ei pidetä rumana!

Myönnän olevani todella ruma, mutta mieheni ei suostu sanomaan minua rumaksi. En tiedä miksi kelpasin hänelle vaikken suomalaisille kelvannut. Tosin olen oikein tyytyväinen mieheeni ja aina av:llä olon jälkeen entistä tyytyväisempi :)

Ehkä mun rumuuteni on kulttuurisidonnaista ja erittäin rumaa vain suomalaiseen silmään?

ulkomailla vaan on ollut vientiä, kehuttu ja kosittu. No en olekaan pitkätukkainen, isorintainen blondi, Suomessa pitää?

enkä kelvannut suomalaisille alfauroksille.



terveisin lentoemäntä mamupatja

Näin on minulle itse muutamat etelänmaalaiset nuoret miehet kertoneet. Ihan sama minkä näköinen nainen, sitten äkkiä lapsi sen kanssa. Sitten kun on saanut kansalaisuuden , voi vaikka erotakin ja tehdä mitä lystää.

Näin on minulle itse muutamat etelänmaalaiset nuoret miehet kertoneet. Ihan sama minkä näköinen nainen, sitten äkkiä lapsi sen kanssa. Sitten kun on saanut kansalaisuuden , voi vaikka erotakin ja tehdä mitä lystää.

Näin on minulle itse muutamat etelänmaalaiset nuoret miehet kertoneet. Ihan sama minkä näköinen nainen, sitten äkkiä lapsi sen kanssa. Sitten kun on saanut kansalaisuuden , voi vaikka erotakin ja tehdä mitä lystää.

Että vaikka mekin olemme jo vuosikymmenen olleet yhdessä niin siltikin raukka on vain kansalaisuuden perässä? Samoin kuin ne jotka asuvat miehen kotimaassa? Tiesithän senkin että kansalaisuutta ei saa avioliiton EIKÄ lapsen perusteella.

Minun tuttavapiirissäni on kaikennäköisiä ja maalaisia puolisoita, niin miehiä kuin naisiakin. Itselläkin ulkomaalainen mies. Olenko ruma? Voin ollakin joidenkin mielestä. En tiedä. Olen jo vähän rupsahtanut iän myötä. Niin on miehenikin. Ennen oltiin nättejä ja nuoria molemmat.

suurin osa nättejä, muutama tosi kaunis ja pari vaatimattoman näköistä.



Mutta ehkä tuttuni eivät sovi ap:n stereotypiaan, kun ovat naimisissa lähinnä länsimaalaisten miesten kanssa.

Mutta mies ei todella halua Suomen kansalaisuutta, koska EU maan kansalaisena sille ei ole tarvetta. Minä olen kyllä ilokseni saanut mieheni kotimaan kansalaisuuden:-). Aion mennä sinnä vanhana elämään ja nauttimaan elämästäni:-)

vaikka puoliso ois suomalainen. Mä oonki kaunis venäläinen. NÄÄNÄNÄNÄÄNÄ

Britihän ne kauneuden päälle ymmärtääkin hörökorvineen ja harvahampaineen, haha :D

Huippukaunis, lahjakas ja älykäs ystäväni nai Ranskalaisen, toinen, jonka perässä kaikki miehet aina juoksevat, nai espanjalaisen ja kolmas, ystäväpiirini kauneimpiin lukeutuva seurustelee parhaillaan argentiinalaisen kanssa, joten väittämäsi ei pidä ainakaan omassa ystäväpiirissäni paikkaansa.



Ystäväni eivät ole löytänet suomesta tasoistaan miestä, vaikka viennistä ei ole ollut puutosta. Valittelivat, että moni suomalainen mies on sulkeutunut, vaikeastitulkittava jörrikkä, eikä oikein kolahda.

ja kaikki miehetkin susirumia, koskaan ei suominaiset ihastele jonkun brittinaisen kauneutta tai kuolaa hyvännäköistä miestä.

Britihän ne kauneuden päälle ymmärtääkin hörökorvineen ja harvahampaineen, haha :D

Britihän ne kauneuden päälle ymmärtääkin hörökorvineen ja harvahampaineen, haha :D

Tavattiin niin pimeässä baarissa, ettei mies kiinnittänyt kovasi huomiota ulkonäkööni. Onneksi mies kuitenkin tykkää reisistäni ja nätistä hymystäni.

ja lankesin paikallisen lirkuttelijan sanoihin.

Ja rumakin olen, ainakin nyt näin vanhemmiten.

Vaan tuossahan tuo vielä on.

mutta mieheni on susiruma! Ja britti! On hörökorvat ja kaikki. Hampaat tosin ikävästi ihan tavalliset ja pituuttakin löytyy 190cm :( Noh, nobody's perfect.



Se on kyllä totta, että en varmasti olisi kelvannut kenellekään laadukkaalle Suomi-miehelle. Olen tavannut koko ikänäni nimittäin kaksi suomalaismiestä, jotka olisin kelpuuttanut. Muut ovat olleet tyhmiä tosikkoja. Ja ikävästi yleistämiseen taipuvaisia.

Ja saahan miehet helposti pildeä ja passin, joten heille todellinen jackpot.

Olen naimisissa englanninkielisestä maasta kotoisin olevan miehen kanssa. Olen pitkä, laiha, rinnaton rillipääblondi, jota suuresti ihastellaan täällä miehen kotimaassa. Suomessa sulaudun joukkoon, eikä perääni kamalasti katsella. Täällä katsellaan ja tullaan iskemään jatkuvasti. Siis ihan koko ajan, jopa ruokakaupassa tai hammaslääkärin vastaanotolla. Weird. : D



Eksoottisuus kai viehättää meitä kaikkia. Tällainen valju blondi ei pohjoismaissa kai sitten sytytä, mutta tummempien joukossa se on kuuminta hottia. Ja toisinpäin.