Tämä on muuten TABU, josta ei saa puhua: on pitkälti taidoista kiinni miten vauva nukkuu

yönsä...

Salaa ihmettelen aina näitä perheitä, joissa valitetaan lasten valvottavan vuosikausia, joissa vielä 2-3-vuotiaatkin pompottavat vanhempiaan pitkin öitä.

Lasten annettiin mm. tuttavaperheessäni pitää ihme seilaamista pitkin yötä, kolme lasta seilasi ees taas omiin sänkyihin ja vanhempien sänkyihin jne.

Ja äiti valitti minulle että on kuolemanväsynyt töissä.

Minusta tähän pätee sama keino kuin muuhunkin kasvatukseen: lapsille rajat!

Meillä on 4 lasta, joista kukaan ei ole valvottanut öisin kuin ehkä ihan pikkuvauvana, 2-3 kuisesta ovat nukkuneet 10-12 tunnin katkeamattomat yöunet (ja kyllä, olen imettänyt).

Kaikki lapseni eivät ole olleet helppoja nukkujia, varsinkin kuopuksesta olisi "väärissä käsissä" tullut varmasti helvetillinen yöpompottaja.

Pointti on siinä että meillä on jo varhaisessa vaiheessa opetettu lapsille että yöllä nukutaan (omassa sängyssä) ja piste.

Pakon sanelemaakin tämä on, koska minun pääni ei yksinkertaisesti kestä valvomista kovinkaan hyvin. Jos jollain kestää niin siitä vain, mutta älkää sitten valittako väsymystä.

*odotan jo p*skaa niskaan* ; )

mutta toisaalta olen myös miettinyt onko luonnotonta että pieni lapsi nukkuu kaukana vanhemmistaan. Ehkä ne hyvinnukkujat ovat vain alistuneet tilanteeseen.

Toki paljon voi vaikuttaa nukkumiseen opettamalla ja osa uniongelmista on vanhempien "aiheuttamia" mutta paljon kyllä vaikuttaa lapsen oma unirytmi. Meillä neljä lasta myös ja hyviä ja erittäin huonoja nukkujia, samalla tavalla on "toimittu" kaikkien kanssa mutta kun ei nuku niin ei nuku.

Ihminen on luonnostaan päiväeläin, joten ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeata opettaa lapsi nukkumaan yöllä ja valvomaan päivällä. Eri asia sitten tietysti sairaiden lasten kanssa, mutta useimmiten kyse on vain vanhempien kädettömyydestä.

Meillä ainakin lapsen yöt vaihtelevat. Joskus on pidempiä putkia, että nukutaan hyvin täysiä öitä, mutta jos on esim. hammas juuri puhkeamassa, niin lapsi (1v) heräilee kyllä montakin kertaa yössä. Ja kyllä minulla riittää sympatiaa kivuista itkevälle lapselle. Sitten koitetaan jos särkylääke auttaisi ja pidetään vaikka hetki sylissä, että lapsi pystyy taas rauhoittumaan unille.

Ihminen on luonnostaan päiväeläin, joten ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeata opettaa lapsi nukkumaan yöllä ja valvomaan päivällä. Eri asia sitten tietysti sairaiden lasten kanssa, mutta useimmiten kyse on vain vanhempien kädettömyydestä.

Kun nimenomaan on tutkittu, että luonnostaan ihminen on nukkunut pieniä pätkiä ja valvonut, nukkunut,valvonut...

Meillä lapset saa nukkua vanhemman vieressä. Omasta mielestäni lapsella on oikeus vanhemman läheisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen myös yöllä.



Ja meillä muuten kaikki nukkuu hyvin ja sikeästi.

Minä olin esikoisen kanssa niin taitava, että hän nukkui jo synnärillä 8 tunnin yöunia.



Aamulähtemiset hänen kanssaan olivat todella helppoja.

Vaihdoin vaipan ja puin vauvan hänen nukkuessaan. Sitten kun vauva heräsi (yleensä n. 9 aikaan), syötin hänet ja vaihdoin vaipan.

Helppoa kuin mikä.



Valitettavasti maaginen kosketukseni katosi nuoremman lapsen syntyessä. Hän nukkui täydet yöunet ensimmäisen kerran vuoden vanhana. Sitä ennen heräili useita kertoja joka yö.

Edelleen 6-vuotiaana on kovin herkkäuninen. Aivan kuten isänsä. Kaikki taitaakin olla anopin syytä. Hän teki miehestäni huonounisen ja mies opetti sitten tämän taidon meidän nuoremmalla lapselle.

V***U soikoon. Nyt kyllä saa anoppi kuulla kunniansa.

mutta toisaalta olen myös miettinyt onko luonnotonta että pieni lapsi nukkuu kaukana vanhemmistaan. Ehkä ne hyvinnukkujat ovat vain alistuneet tilanteeseen.

välimatkaa omaan sänkyyni n. 30 cm.

Ja mielestäni se on luonnotonta jos ihmisen poikanen heräilee vielä 3-vuotiaana monta kertaa yössä...

Vaikka no, rehellisesti sanoen minua ei tippaakaan kiinnosta luonnollisuus, kunhan saan nukkua. -ap

Toki paljon voi vaikuttaa nukkumiseen opettamalla ja osa uniongelmista on vanhempien "aiheuttamia" mutta paljon kyllä vaikuttaa lapsen oma unirytmi. Meillä neljä lasta myös ja hyviä ja erittäin huonoja nukkujia, samalla tavalla on "toimittu" kaikkien kanssa mutta kun ei nuku niin ei nuku.

Ihminen on luonnostaan päiväeläin, joten ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeata opettaa lapsi nukkumaan yöllä ja valvomaan päivällä. Eri asia sitten tietysti sairaiden lasten kanssa, mutta useimmiten kyse on vain vanhempien kädettömyydestä.

Kun nimenomaan on tutkittu, että luonnostaan ihminen on nukkunut pieniä pätkiä ja valvonut, nukkunut,valvonut...

Ihmisen evoluutiossa päivävalvominen on ollut yksi menestyksen salaisuus. Lähes kaikki muut saalistajat ovat yöeläimiä, joten yöksi täytyi etsiä turvapaikka, eikä tarvinnut tapella muita saalistajia vastaan. Lisäksi metsästäminen oli päivällä helpompaa, koska saaliseläimet olivat nukkumassa. Nukkumisen evoluutio ei ole juurikaan muuttunut vuosituhansien kuluessa. Ihmisen on tarkoitus nukkua öisin useita tunteja peräkkäin. REM-uni on myös yksi evoluution menestystekijöistä.

Meillä 1v3kk lapsi nukkuu vieressä, eikä heräile yöllä itkemään.



Vanhempien vieressä nukkuminen antaa lapselle tutkimusten mukaan hyväksytyksi tulemisen tunteen ja he oppivat arvostamaan itseään enemmän.



Perhepediksi lasketaan myös samassa huoneessa vanhempien lähellä nukkuminen.



On se vaan niin ihana herätä miehen kanssa siihen, kun meidän pieni pallero suukottelee meitä molempia poskelle:)

mutta toisaalta olen myös miettinyt onko luonnotonta että pieni lapsi nukkuu kaukana vanhemmistaan. Ehkä ne hyvinnukkujat ovat vain alistuneet tilanteeseen.

välimatkaa omaan sänkyyni n. 30 cm. Ja mielestäni se on luonnotonta jos ihmisen poikanen heräilee vielä 3-vuotiaana monta kertaa yössä... Vaikka no, rehellisesti sanoen minua ei tippaakaan kiinnosta luonnollisuus, kunhan saan nukkua. -ap

Entäs sitten nämä jotka heräilevät vielä 30-vuotiaana ja 60-vuotiaanakin. He mahtavat olla täysin luonnottomia. Ovat ilmeisesti alieneita kaikki tyynni.

No olette varmaan toimineet väärin...?

aina nukkunut hyvin? Ei oikein ap: teoria toimi.

Meillä lapset saa nukkua vanhemman vieressä. Omasta mielestäni lapsella on oikeus vanhemman läheisyyteen ja turvallisuuden tunteeseen myös yöllä.

Ja meillä muuten kaikki nukkuu hyvin ja sikeästi.

että jokaiseen inahdukseen ei reagoida niin sitten on. Minä en osaa nukkua lasten kanssa samassa sängyssä. Lapsen sänky on oman sänkyni vieressä.

Ja mitä läheisyyttä se lapsi yöllä muka tarvitsee? Sehän _nukkuu_?

vaikka ei ikinä otettu sitä viereen nukkumaan (ei se edes pyrkinyt sinne). Lapsi heräsi ja huusi sängyssä, ja ilman muuta menin aina katsomaan, mikä hätänä. En palvellut, en jutellut, mutta istuin/makasin kyllä vieressä.



2 vuotiaana tyttö opi nukkumaan täysiä öitä, sen jälkeen ei enää heräilyt eikä huudellut sängystä kuin poikkeustapauksissa, jos oli esim. sairas ja yöllä sattui. Mutta sitä ennen heräili monta kertaa yössä, oli vaan huono nukkumaan, ei sille mitään voinut.

Ei pitäisi edes vastatanäion typerään aloitukseen, mutta on kyllä epänormaalia jos 2-kuinen nukkuu 12 tuntia putkeen syömättä. Noin pienellä herääminen kolmen tunnin välein on ihan normaalia ja on hölmöä verrata vastasyntynyttä 1-vuotiaaseen tai jopa vielä vanhempaan kuten ap tekee.

mutta toisaalta olen myös miettinyt onko luonnotonta että pieni lapsi nukkuu kaukana vanhemmistaan. Ehkä ne hyvinnukkujat ovat vain alistuneet tilanteeseen.

välimatkaa omaan sänkyyni n. 30 cm. Ja mielestäni se on luonnotonta jos ihmisen poikanen heräilee vielä 3-vuotiaana monta kertaa yössä... Vaikka no, rehellisesti sanoen minua ei tippaakaan kiinnosta luonnollisuus, kunhan saan nukkua. -ap

Entäs sitten nämä jotka heräilevät vielä 30-vuotiaana ja 60-vuotiaanakin. He mahtavat olla täysin luonnottomia. Ovat ilmeisesti alieneita kaikki tyynni.

Tämä altistaa ennen pitkää uni- ja nukahtamislääkkeiden kierteeseen. Kannattaisi miettiä omia käytäntöjään ja miten lapsi nukkuu.

mutta toisaalta olen myös miettinyt onko luonnotonta että pieni lapsi nukkuu kaukana vanhemmistaan. Ehkä ne hyvinnukkujat ovat vain alistuneet tilanteeseen.

välimatkaa omaan sänkyyni n. 30 cm. Ja mielestäni se on luonnotonta jos ihmisen poikanen heräilee vielä 3-vuotiaana monta kertaa yössä... Vaikka no, rehellisesti sanoen minua ei tippaakaan kiinnosta luonnollisuus, kunhan saan nukkua. -ap

Entäs sitten nämä jotka heräilevät vielä 30-vuotiaana ja 60-vuotiaanakin. He mahtavat olla täysin luonnottomia. Ovat ilmeisesti alieneita kaikki tyynni.

Eihän tuollainen nyt NORMAALIA ole minkään ikäisellä.

Ihminen on luonnostaan päiväeläin, joten ei pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeata opettaa lapsi nukkumaan yöllä ja valvomaan päivällä. Eri asia sitten tietysti sairaiden lasten kanssa, mutta useimmiten kyse on vain vanhempien kädettömyydestä.

päiväeläin, eikä nuku luonnostaan pitkää yhtä yöunta. SE on agraarikulttuurin perintöä, eli opittu asia. Varmasti on tosiaan lapsia jotka nukkuis jos vanhemmat tajuais rauhoittaa itsensä, mutta on kyllä todellakin eroja ihmisten välillä!!!! Joku on lyhyt-joku pitkäuninen, joku herkkä-joku sikeäuninen, joku nukkuu pitempään joku toinen ei. Aika tyhmää yleistystä. Mut ihanaa et täällä on tällaisia experttejä:) Vatsavaivaisten allergialasten äitinä on ihan sama mitä mieltä muut on. Kun lapsen vatsaan sattuu ja on kuukausien työ selvittää että mikä milloinkin sattuu, niin kyllä siinä hermostuu ihan kaikki. Sekin on vissiin tabu et mikään ei oo tyhmempää kuin luulla tietävänsä ainoan oikean totuuden siitä missä itellä menee hyvin. Muista sitten kun lapsesi hoito ja kasvatus ei suju 100% että se on SUN SYY, mitäs olet niin kädetön:/