Työttömät, käytätkö runsaan vapaa-aikasi hyvin hyödyksi?

Kaikki se vapaa-aika menee lasten kanssa touhutessa.

Kaikki se vapaa-aika menee lasten kanssa touhutessa.

olis kyllä omaa aikaa 5-6h joka päivä, jos olisin itse kotona

Mutta itse tein työttömyysaikanani n. 25 tuntia vkossa vapaaehtoistöitä. Lisäksi olin kahden sairaan ihmisen tukena ja apuna.

Mutta itse tein työttömyysaikanani n. 25 tuntia vkossa vapaaehtoistöitä. Lisäksi olin kahden sairaan ihmisen tukena ja apuna.

Mutta itse tein työttömyysaikanani n. 25 tuntia vkossa vapaaehtoistöitä. Lisäksi olin kahden sairaan ihmisen tukena ja apuna.

minä en ole työtön, vaan kotiäiti ja nuorin lapsi eskarissa. Päivittäin noin 4 tuntia omaa aikaa ja tosiaankin käytän sen hyödyksi.



Pyörällä hurautan ympäri kaupunkia kirppiksillä, kaupoissa alennusten perässä. Olen ahkera käsitöitten tekijä, joten lapsille tulee uutta vaatetta, samoin itselle ja usein kaikkea mahdollista myös lahjaksi. Paljon ennättää päivän aikana tekemään :)

Ei muka varmenne kelvannut. Mur.

Itse en ole työtön vaan pitkällä saikulla. Osittain toki sairauden takia en kykene ihan kaikkea tekemään (ei ole psyykkinen syy).



Yritän pitää kodin siistinä mutta ei se tip top ole, siivoamiseenkin nimittäin kyllästyy, ei sitä jaksa joka päivä rätti kourassa heilua.



Ruoka on lähes joka päivä valmis kun muu perhe tulee kotiin. Joskus on päiviä, ettei inspaa ruoanlaitto yhtään ja silloin olen itselleni armollinen ja jätän ruoanlaiton miehelle tai laitamme yhdessä. Leivon paljon ja hemmottelen perhettäni ruoalla.



Sadepäivinä ei huvita lähteä mihinkään, ei varsinkaan pyörällä tai kävellen. Hyvällä säällä pyrin käymään edes pienen kävelylenkin tai pyörälenkin.



Pyrin siihen, että kotitöitä jäisi mahdollisimman vähän illoiksi jotta ehdin sitten olla perheen kanssa. Se on arvokkainta mihin voin aikaani käyttää. Sosiaaliset suhteet pyrin hoitamaan hyvin, sillä aika äkkiä putoaa ihan ulos kaikesta jos ei huolehdi siitä, että näkee sukulaisia, ystäviään ja työkavereitaan viikottain.



Aika paljon aikaa päivisin kuluu kuitenkin juuri tietokoneella. Telkkaria en juuri katso. Aika nopeaa kyllästyy siihen, että kaikki päivät ovat samanlaisia eikä ihan kaikkia rutiineja jaksa pitää yllä. Olen kuitenkin päättänyt, että herään joka aamu samaan aikaan kuin muu perhe ja käyn pesulla päivittäin, puen vaatteet päälle enkä hillu päivää yöpuvussa.



Tänään olen pyykännyt useamman koneellisen, järjestellyt pyykkejä ja vähän siivoillut keittiötä. Kolmen aikaan rupean valmistelemaan päivällistä. Muuten päivä on kulunut tietokoneen ääressä, kutoen ja musiikkia kuunnellen. Tämä on tämmöinen lusmumpi päivä, usein teen paljon enemmän.

todella passivoinut, hiljaa ja salakavalasti. Töissä olessa sitä todella ajatteli ja suunnitteli mitä kaikkea sitten teen (tiesin jääväni työttömäksi). Alussa suoritinkin ihan supertempolla kaikkea mahdollista, nyt työttömyyttä takana 5kk ja tahti hiipunut niin pahasti, että tänäkin aamuna kun lapset lähti kouluun menin masentuneena takasin sänkyyn. Kaikki tuntuu niin turhalta...



EKan työttömyyskuukauden nautin ihan täysillä, olin täynnä tarmoa ja intoa.

ja tosi nopeesti vielä.

Pari kuukautta jaksaa pitää vauhtia yllä, sitten on alamäkeä.

ketä kiinnostaa tip top - kaapit?

harmittaa ihan ettei koskaan ole aikaa käydä kaappeja kunnolla läpi, perata turhat pois ja kirpparille.

Silloin joskus kun ehdin jonkun yhden koko kaapin siivoamaan, on niiiin ilo aina avata tuo kaappi ja oikein huokaista miten siisti se on ja tavarat löytyy helposti =)

ap.

Passivoi ja tosi nopeesti vielä.

Pari kuukautta jaksaa pitää vauhtia yllä, sitten on alamäkeä.

ketä kiinnostaa tip top - kaapit?

harmittaa ihan ettei koskaan ole aikaa käydä kaappeja kunnolla läpi, perata turhat pois ja kirpparille.

Silloin joskus kun ehdin jonkun yhden koko kaapin siivoamaan, on niiiin ilo aina avata tuo kaappi ja oikein huokaista miten siisti se on ja tavarat löytyy helposti =)

ap.

Itse olen ollut työttömänä lähes kaksi kuukautta ja voin sanoa, että se passivoi. Kaiken tekemisen voi siirtää seuraavalle päivälle, joten miksi kiirehtiä. Töissä ollessa tuli tehtyä varmaan kotona enemmän kuin työttömänä ollessa. Eri asia olisi, jos tietäisi pääsevänsä töihin esim. kuukauden päästä - silloin olisi joku deadline mihin mennessä pitäisi olla tehtynä ne asiat, joita työskennellessä aina haaveili tekevänsä vapaalla.

Itse olen persooonana sellainen, että olen sanonut tekeväni töitä jossain määrin vaikka lotosta miljoonia voittaisinkin.

ENtäs eläkkeelle jääminen, onko sama juttu?

Passivoi ja tosi nopeesti vielä.

Pari kuukautta jaksaa pitää vauhtia yllä, sitten on alamäkeä.

jos siihen täysillä panostaa, niin kyllä aikaa menee.

Pidemmän päälle se, ettei työnhaku tuota tulosta syö itsetuntoa, alkaa miettiä omaa kelpaamistan, olemustaan jne. Ja tahti hidastuu ja motivaatio laskee. Aika positiivinen ihminen pitää olla, että esim. vuoden jaksaa pitää tsemppiä yllä.



t. 10kk työttömänä ollut etnomusikologi, jolle ei vaan ole töitä. 10kk aikana viisi potentiaalista paikkaa tullut vastaan, joihin kaikkiin haki n. 100 ihmistä.

Mieki ajattelin just tolla tavalla, mutta sitten kun olin työttömänä en jaksanu tehdä mitään. Koti oli hujan hajan ja ei puhettakaan, että ois kiinnostanu joku urheilu. Katsoin vaan telkkaria, olin netissä ja valvoin melkein joka yö 3 asti. Oli vaan niin helppo siirtää siivousta aina seuraavalle päivällä :)

kuvitellut löytäväni itseäni tällaisesta tilanteesta. Jäin melko korkeasta asemasta saneeratuksi. Alussa kävin pari työkkärin akateemisille tarkoitettua kurssia, jotka oli ihan armotonta diipadaapaa.



Töitä olen hakenut, alussa enemmän, nyt en enää edes jaksa. Työkkärin ilmaistöihinkään en viitsi periaatteesta lähteä (koska ne on huijausta, tarkoitettu työharjoitteluksi tai -kokeiluksi, minulla on työkokemusta, joten en lähde firmoihin ilmaiseksi tekemään töitä, joihin niiden oikeasti pitäisi joku palkata).



En mielestäni ole masentunutkaan, mutta päivät valuu ohitse. Tänään esim. ainut aktiviteetti oli kirjastossa käynti, huomenna ajattelin käydä kaupassa ja ehkä imuroida.



Jos joku olisi kertonut mulle esim. vuosi sitten, että elämäni on tällaista en olisi ikipäivänä uskonut!

että kun saa taas töitä, palautuu työkuntoon hetkessä. vaikka kotona ollessa ei saa mitään aikaiseksi.

Itse olen alkanut jo epäillä, että pitää suunnilleen anoa jotain työkyvyttömyyseläkettä, kun en saa mitään aikaiseksi. Pelkään, että jos työn saisin, en jaksaisi/kykenisi töistä suoriutumaan. Hengästyksellä ihmettelen miten monta asiaa tein yhden päivän aikana töissä ollessani ja toden totta, kotikin oli silloin paremmassa hoidossa. Jotenkin sitä tsemppiä oli eri tavalla.



Ootteko kuullut sanonnan "energia synnyttää energiaa"