Minä kamala äiti karjaisin täysillä 11 kk vauvalle...

Mä tosin yritän osittain välttää sitä ein sanomista, koska selvästikään lapsi ei sitä vielä ymmärrä. Säästän ein todella tärkeisiin ja vaaraa aiheuttaviin tilanteisiin ja vähemmän vaarallisissa yritän pärjätä muilla taktiikoilla. Meillä on todella temperamenttinen 1-vuotias, ja monesti kieltäminen aiheuttaa ison huudon. Siksi vähemmän tähdellisissä tilanteissa kiinitän huomion muualle, tai joskus jopa annan tehdä jotain sellaista, mitä en nyt niin älyttömästi arvostaisi.

saapuu kotiin. Katso mitä tapahtuu eli tajuaako mies, että ruoka on kohta pöydässä. Vai kysyykö mies, että mitä "ei".



Lapset ovat samanlaisia, ei ne tiedä, mitä tarkoitat huutaessasi "ei".

että tuon ikäisen ei kuulukaan vielä ymmärtää ja osata noudattaa ohjeita. Ei juuri mitään tai minkäänlaisia. Hän ei myöskään pysty yhdistämään ohjeita samanlaisiin tilanteisiin kerta toisensa jälkeen, joten joudut ihan oikeastikin toistamaan tuota eitä vielä hyvin pitkään ja joka kerta uudestaan. Toisto on tuossa vaiheessa kaiken oppimisen äiti ja lapsi tarvitsee toistoa. Hän tarvitsee myös ohjausta asiaan mikä on sallittua, pelkän ein kuulemisen sijaan. Hän ei osaa itse suunnata mielenkiintoaan johonkin sallittuun. Nyt lapsi jätti tulematta luoksesi tuon huudon jälkeen vain sen takia, että säikähti, ei siksi että ymmärtäisi ettei saa tulla, saati sitten että osaisi seuraavan kerran olla tulematta kun kuulee saman asian. Vessan pesun ajaksi sinun on parasta keksiä lapselle paljon mielenkiintoista tekemistä ja silti olla valmis keskeyttämään pesu noin sata kertaa ja ohjata lapsi uudestaan omiin tekemisiin.



Tsemppiä jaksamiseen!

Tosi typerää käytöstä ap. Ei tuon ikäinen voi vielä ymmärtää täysin ei:n merkitystä. Toivottavasti lopetat tuollaisen käytöksen alkuunsa. Lapsi parka.

että noin pieni ei vielä ymmärrä eitä, ei jotenkaan painoteta tarpeeksi missään. Mulla on yksi tuttu, joka on tällainen "tiukka kasvattaja", ja yksi hänen lapsistaan on mennyt aivan mahdottomaksi tuosta ein hokemisesta. Lapsi saa aivan käsittämättömiä raivareita ja joka asiasta väännetään. Siis tää äiti on aivan ihana tyyppi muuten, mutta hän ei ymmärrä sitä, miten pieneltä lapselta voi mitäkin vaatia.

Usein aikuinen ajattelee, että onhan se ei nyt ihan selvä. Mutta eipä se sitten kuitenkaan yllättävästi ole niin helppo. Montako kertaa se ei on aiemmin tarkoittanut, että mene pois äidin luota? Varmaan aika monta kertaa se on tarkoittanut että pysähdy, tai älä lyö, tai anna vaatteiden olla päällä, älä koske televisioon, älä kiipeä, älä pure, älä ota hiuksista kiinni, älä kääntele radion nappeja noin kovakouraisesti, älä availe niitä laatikoita, älä hakkaa palikoita lattiaan niin että tulee kova ääni niin monta kertaa että äitiä alkaa ärsyttää, älä heittele leluja ainakaan kovia ainakaan niin että ne osuvat mihinkään... :)



Näistä varmasti kaikki "älätkin" voisi vielä kirjoittaa ilman kieltoa jolloin asia olisi vielä selkeämpi (eli olisi joku selkeämpi asia joka olisi sallittu tehtäväksi) ja siltikin raja tulisi vastaan taas siinä lapsen kielellisessä ymmärtämisessä. Me ajattelemme että se EI on selkeä, ja onhan se siinä mielessä että jos vanhempi suuttuu tai on vihainen, pienikin lapsi ymmärtää että hän on nyt jotenkin huono. Ja monesti lapsi reagoikin lopettamalla sen mitä on yrittänyt tehdä, jolloin vanhempi on tyytyväinen että sehän ymmärsi (ja itku saatetaan tulkita protestoinniksi rajoittamista kohtaan, mitä se voi tietenkin myös olla). Mutta se varsinainen asia, jota sillä kiellolla yritetään lapselle kertoa, ei välttämättä ole ollenkaan niin selkeä.

saapuu kotiin. Katso mitä tapahtuu eli tajuaako mies, että ruoka on kohta pöydässä. Vai kysyykö mies, että mitä "ei".

Lapset ovat samanlaisia, ei ne tiedä, mitä tarkoitat huutaessasi "ei".

Joku viisaampi minua on joskus lausunut sanat, jotka ovat olleet vuosien varrella usein mielessäni, niin kotona kuin työssä: "Kasvattajana olo on kuin papukaijana olemista, saman asian toistoa"