oikeastikko teistä koko elämä ilman töitä ja ammattia voi olla elämisen arvoista?

On todellakin mahdollista elää hyvää ja onnellista elämää!! Olen todella samaa mieltä edellisen vierailijan kanssa siitä, että suhtautuminen on kiinni omasta päästä! Älä anna paskojen ihmisten masentaa. Olet hyvä ja arvokas Jumalan luoma sellaisenaan, eikä ihmisten mielipiteillä ole väliä. Perheellä on väliä, rakkailla on väliä, terveydellä on väliä, ystävällisyydellä ja muiden kunnioittamisella on väliä, omien voimavarojen mukaan toimimisella on väliä. Itseään ja elämäänsä muihin vertailemisella ei ole väliä, ja se on itseasiassa tuhoisinta mitä voi tehdä.

Kaikki ei tule koskaan ymmärtämään miksi on työtön, osatyökykyinen tai määräaikaisesti tai kokonaan työkyvytön. On niin erilaisia polkuja mitä ihmiset kulkeneet. Ja mitä voit tehdä silloin kun et voi vaikuttaa inhottavien ihmisten asenteisiin? Voit vain vaikuttaa omaasi!

Tämä on oikeasti mielestäni syvin oivallus mitä ihminen voi tehdä.

Mä olisin myös ikionnellinen, jos pääsisin eläkkeelle ja saisin rahaa. Olen opiskellut ammatin ja ollut töissäkin, mutta olen ollut kotona 17 vuotta ja lapset jo yläasteella. Mä tykkään olla kotona, ei mitään halua töihin. Rahaa mä en saa mistään, koska en ole työtön työnhakija.
Mä olen erittäin onnellinen ilman töitä. Tosin olisin onnellisempi, jos saisin vielä rahaakin jostain.

[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 15:04"]On todellakin mahdollista elää hyvää ja onnellista elämää!! Olen todella samaa mieltä edellisen vierailijan kanssa siitä, että suhtautuminen on kiinni omasta päästä! Älä anna paskojen ihmisten masentaa. Olet hyvä ja arvokas Jumalan luoma sellaisenaan, eikä ihmisten mielipiteillä ole väliä. Perheellä on väliä, rakkailla on väliä, terveydellä on väliä, ystävällisyydellä ja muiden kunnioittamisella on väliä, omien voimavarojen mukaan toimimisella on väliä. Itseään ja elämäänsä muihin vertailemisella ei ole väliä, ja se on itseasiassa tuhoisinta mitä voi tehdä.

Kaikki ei tule koskaan ymmärtämään miksi on työtön, osatyökykyinen tai määräaikaisesti tai kokonaan työkyvytön. On niin erilaisia polkuja mitä ihmiset kulkeneet. Ja mitä voit tehdä silloin kun et voi vaikuttaa inhottavien ihmisten asenteisiin? Voit vain vaikuttaa omaasi!

Tämä on oikeasti mielestäni syvin oivallus mitä ihminen voi tehdä.
[/quote]
Aivan ihana kirjoitus!

Kyllä voi olla hyvinkin elämisen arvoista. Esim. äitini oli omasta tahdostaan koko ikänsä kotirouva, eikä tuolla ainakaan yhtään tylsää ollut, päinvastoin. Itsenikin käy kateeksi sellaista vapaata, luovaa elämää jota hän vietti. Vaihtaisin heti tämän it-alan duuniorjuuteni luksuskotirouvan elämään, jos vaan löytyisi varakas elättäjä. 

Olisin onnellinen, jos saisin olla kotona ja rahaakin saisi jostain. Ehdin olla lasten kanssa kotona 5 vuotta, ja jotenkin lakkasin ajattelemasta, mitä muut minusta miettivät. Isossa kaupungissa kukaan ei kyttää toista ja toisen kaupassakäyntejä. 

En nauti näistä aikatauluista ja kiireestä ja viemisestä ja tuomisesta ja väsymyksestä. Haluaisin vaan olla kotona, remppailla, hoitaa puutarhaa ja lapsia (lapsia saisi olla enemmänkin), lenkittää koiraa ja olla itsekseni. Minulla on kaltaiseni ystävä, joka on töissä puolet vuodesta (sesonkiaikana, muulloin ei ole töitä) ja ansiosidonnaisella toiset puoli vuotta. Siis ihanaa elämää, sellaista minäkin haluaisin viettää. Talven pimeimmän ajan voisi vaan olla, huolehtia lapsia kouluun ja koulusta kotiin. En vaan keksi että miten itse pääsisin samaan jamaan, eli löytäisin pysyvän, säännöllisen työpaikan mutta vaan osaksi vuotta. :D

Kiitti! (T. vierailija klo 15:04). Haluisin suositella lisäks näitä, jos esim. kristillinen näkemys ei nappaa: http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mindfulness-tietoisuustaidot/mitä-ovat-ovat-tietoisuustaidot

Ja jos ei edellisetkään puhuttele, niin voi vaikka etsiä elämän pointtia aristoteelisistä hyveistä! Niin kauan kuin ihminen pyrkii hyvyyteen, seuraa hyvät teot ja onnellisuus, näin kuvaili Aristoteles. Harvoin mikään itseruoskinta, muiden ihmisten haukkuminen tai liiallisuuden ihannointi johtaa mihinkään hyvään lopputulokseen elämän onnellisuuden kannalta.

Ps. harmittava kirjoitusvirhe edellisessä linkissä! Sen loppuosa on tietysti /mitä-ovat-tietoisuustaidot :-)

Ja se on alkaa riittää, eikä riittämään...

Nyt kotona 15 vuotta, lapset jo koulussa monta vuotta. Jos mä pääsisin eläkkeelle, niin olisin ikionnellinen, sillä silloin saisin edes hieman rahaa. Nyt olen vain kotona enkä saa työttömyyspäivärahaa. Mä tykkään elämästäni. Saan olla kotona, koskaan ei kiire aamuisin minnekään. Toki herään aamulla ja herätän lapset ja katsovat, että pääsevät kouluun. Sen jälkeen on aikaa mulle. Joskus tulee päiviä, kun on tosi tylsää, mutta kun vaihtoehtona on töissä käyminen, niin nekin päivät tuntuvat suht mukavilta.

muut ne kuitenkin tekee :)

mulla on 4 lasta ja yksi niistä on jo koulussa ja mulla on kivaa kotona lasten kanssa. ja tulee olemaan vieläkin kivempaa kun kaikki lapset menevät kouluun xD

mulla ei ole sellaista mahdollisuutta. Elän kuin jos olisin yli 60v eläkeläinen ja kun on jo 20v touhunnut vaikka mitä niin haluaisin enemmän itsenäisen elämän siis oman palkan,säännölliset työajat ja työkavereita,on noloa olla tämän ikäinen ja eläkkeellä.

Ensin pitää hakea kouluhin eikä sekään ole varmaa pääseekö niihin enää.

Sun täytyy hankkia sitä sisältöä elämääs. Puutarhanhoitoa, lenkkeilyä, ota lemmikki, lue paljon, kierrä kotipaikkakunnan tapahtumia, hanki joku kiva harrastus, leivo ja tee ruokaa ajan kanssa.

Minä kyllä keksisin paljonkin tekemistä itselleni jos en voisi työtä jostain syystä tehdä. Tekisin itselleni rikkauden siitä YLELLISYYDESTÄ johon harvalla on mahdollisuutta, että voin omistautua vaikka kuntoni hoidolle, luovuuteni kehittämiselle, luonnossa kulkemiselle jne asioille jotka kiinnostaa täyspäiväisesti, ilman elatuksen murheita.



Monta kertaa olen miettinyt, että jos joskus jään työttömäksi niin varmaan kirjan haluaisin kirjoittaa alkuun. Ja alkaa taas maalata tauluja. Ja soittaa pianoa.

nettiäkin käyttävä ei voisi tehdä jotain työtä.



Olen ollut pari vuotta työttömänä ja se oli välillä todella ahdistavaa, vaikka tuon parin vuoden aikana juoksin kaiken maailman kurseilla. Jossain vaiheessa en käynyt edes kaupassa kuin iltaisin että kukaan ei vaan kysyisi päivällä että onko minulla vapaapäivä ja joutuisin vastaamaan että olen työttömänä.



Minulle ei siis riittäisi eläkkeellä ole koko ikäiseksi elämäntehtäväksi, nyt jo pelkään mikä ihmettä teen eläkkeellä kun tulot pienenevät ja vapaa-aika lisääntyy.

saanut enkä olekaan täysin työkyvytön mutta pysyvästi alentunut työkyky on joka tapauksessa. Olen siis ollut kotona lasten kanssa 11 vuotta ja työkykyä alentaa esikoisen synnytyksessä saatu vaikea synnytysvamma lisättynä kroonisella suolistosairaudella. Itse koen itseni tietyllä tavalla turhaksi enkä nauti tästä kotona olemisesta koska se on ikäänkuin pakko, vankila josta en pääse mihinkään. Olisihan se mukava harrastaa mutta kun ne fyysiset sairaudet vaikeuttavat sitäkin. Ei voi noin vaan lähteä mihinkään vaikka mieli tekisikin. Aika nopeasti loppuu se motivoiva tekeminen neljän seinän sisällä vaikka kuinka pidänkin lukemisesta, pianonsoitosta ja ruoanlaitosta. Se ylellisyys ettei tarvitse lähteä aamulla mihinkään menettää hohtonsa muutaman vuoden jälkeen. Ja se raha....mulla ei ole minkäänlaisia tuloja joten sekin vaikuttaa arkeen merkittävästi. Eipähän ainakaan pääse kukaan sanomaan että makaan kotona yhteiskunnan tuella kun en mistään saa senttiäkään rahaa. Toki mies käy töissä ja elättää perheen mutta ei sekään kovin mukavalta tunnu kun ei itse voi osallistua rahallisesti ollenkaan tähän arkeen. Joo, olen varmaan masentunutkin tässä vuosien varrella mutta ei siis kannata glorifioida tällästä elämää, tästä on kyllä mielekkyys aika kaukana.

On siis aivan hyvin mahdollista elää täysipainoista ja mielestään laadukasta elämää, vaikkei olisi ammattia tai työtä.