Hoi te joiden miehet eivät tee kotitöitä oma-aloitteisesti,

Ei ala. Minun mies ei tee myöskään mitään noista paitsi pyydettäessä. Ollaan asuttu melkeen pari vuotta yhdessä ja meillä on 1-vuotias lapsi.



Miehet pyykkää ja tiskaa ynnä muuta vaan silloin, kun on akuutti tarve, kuten ruuankin kanssa. Eli puhtaat vaatteet tai astiat loppuu kesken. Siivotaan silloin kun uusi tyttöystävä tulossa ekaa kertaa kylään, äiti tulossa kylään. Keittiön pöydälle ei mahdu enempää tavaraa, niin se siivotaan silloin.



Näin ainakin mieheni on poikamiehenä toiminnut, en usko, että se kovin helposti muuttuu, vaikka ois emäntä ja kasa mukuloita. Miehiäkin on tietty erilaisia. Jotkut viivoaa ku viimistä päivää - toiset ei.

Meillä homma suorastaan meni kriisin partaalle kum hoitovapaan jälkeen menin töihin ja oma vikani, olin passannut miehen piloille. Eli seurusteluaika oli juuri tuota kuin teillä ja tottahan kotihommat hoitui kun olin kotosalla. Sitten meni kuppi nurin. Tein niin että kysyin kumman homman herran haluaa hoitaa esim. imurointi vs. pyykinpesu. Hän inhoaa imurointia joten otti pyykit. Ja hoitaakin nyt hienosti. Tiskikoneen minä lataan, hän tyhjentää. Kaupassa käydään vuorotellen. Silloin kun lapset oli pieniä toinen hoiti iltahommat niin toinen siivosi keittiön jne. Nyt ollaan jo kivasti fifty-sixty-tilanteessa. Tietenkään ei ole mitään tarkaa kirjanpitoa asiasta mutta mies on tajunut ettei hän voi olla vapaamatkustaja perheessä ja se on SAAVUTUS anoppini kasvatuksen jäljiltä!

Jep, aika toivotonta hommaahan se miehen koulutus välillä on, mutta kannattaa yrittää olla kärsivällinen. Toi kahden vaihtoehdon tarjoaminen on hyvä, ja muutenkin ehdotus jonka olet miettinyt miehelle käteväksi: esim. "Hei kun mä olen nyt imuroinut kylppärin niin voisitko pesaista lattian samalla kun menet suihkuun?" tai joskus totean myös vessan siivottuani, että "seuraava kerta on sun vuoro, teet heti kun näyttää likaiselta tai viimeistään sitten ensiviikon lauantaina kun minä ja lapset käydään siellä kylässä" Näin ei sitten ainakaan tule yllärinä, jos joudun muistuttamaan ja miehen on helpompi hyväksyä vessanpesukäsky. Ja joskus jopa on hoitanut omatoimisestikin. Pyykkikoneesta ja astarista yleensä mainitsen että laitoin päälle, mies ei muuten tajua että siellä on puhtaita. Tyhjentää kyllä yleensä kun mainitsen.



Ehkä teen ihan liikaakin miehen puolesta, mutta tuntuu auttavan huomattavasti kun askareet tekee miehelle melkein puolitiehen: esim kerään kaikki lelut ja tavarat lattioilta pois ja sen jälkeen totean että jos vaan kerkeät niin sun olis nyt helppo imuroida.

Kaipa minä sen itte passasin piloille, kun olin aluksi osapäivätyössä ja sitten esikoisen kanssa äitiyslomalla. Eli paljon kotona ja tuli pidettyä kämppä kohtalaisen siistinä ja pyykkikori tyhjänä. Nyt kun on kaksi alle 2v lasta ja iltaisin käyn aikuislukiota, niin tarttis pikkusen jeesiä mieheltä näihin kotitöihin.



Kädestä pitäen olen opastanut miten meidän tosi simppelit kodinkoneet toimii, mutta se on kerran kuukaudessa, kun mies on omin avuin sen tiskikoneen saanut päälle.



Koska en tykkää nalkuttaa, niin miehelle löytyy jääkaapin ovesta To Do-lista. Ei kovin aikuismainen ratkaisu, enemmän oon tottunu teineillä näkemään tommosia listoja :D

Olin taas kerran sanonut (=nalkuttanut) kotitöistä. Mies ei just sillä siunaamalla eväänsä väräyttänyt, minä aloin imuroimaan. Mitä tekee mies? Hän riistää multa imurin letkun kädestä ja tuuppaa mut syrjään. Ja minä olin jo yli puolet huushollista imuroinut. Kun kysyin, että mitä nyt niin hän vastaa "sähän just sanoit että pitäs osallistua, niin että mä nyt sitten imuroin". Ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin, että vessakin kaipaisi pesua. Tästä saatiin sit hirveä riita aikaiseksi, eikä hän yhtään ymmärtänyt miksi hermostuin kkun hän "ihan hyvää hyvyyttään" kerrankin imuroi. Samana iltana pesin vielä vessan ja pyykkiä sekä silitin jo kuivuneita. Mies ei tehnyt muuta kuin imuroi mun jo kertaalleen imuroimat alueet. Eikä laittanut edes imuria takas kaappiin. Huoh. Kuinka mä olen tuollaisen torven ristikseni ottanut?

Tuo on kyllä jo aika ärsyttävää, meillä ei sentään ihan noin ole käynyt mutta voisin kuvitella että jos alkaisin nimenomaan nalkuttamaan ja pahantuulisesti huomauttelemaan niin mies voisi reagoida noin. Ja siis se on ihan ymmärrettävää jos jossain vaiheessa rupeaisinkin, sillä kyllähän tilanne pidemmän päälle raastaa hermoja.

Minustakin muuten ehkä ihan kaikista ärsyttävintä on tuo, että jättää just sen imurin esille tai esim. väittää siivonneensa keittiön mutta onkin jättänyt patakintaat levälleen ja pöydät pyyhkimättä. Eli hyvin pieniä juttuja sinänsä mutta ärsyttävää, ettei asiaa voi viedä loppuun asti.

ap

Olin taas kerran sanonut (=nalkuttanut) kotitöistä. Mies ei just sillä siunaamalla eväänsä väräyttänyt, minä aloin imuroimaan. Mitä tekee mies? Hän riistää multa imurin letkun kädestä ja tuuppaa mut syrjään. Ja minä olin jo yli puolet huushollista imuroinut. Kun kysyin, että mitä nyt niin hän vastaa "sähän just sanoit että pitäs osallistua, niin että mä nyt sitten imuroin". Ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin, että vessakin kaipaisi pesua. Tästä saatiin sit hirveä riita aikaiseksi, eikä hän yhtään ymmärtänyt miksi hermostuin kkun hän "ihan hyvää hyvyyttään" kerrankin imuroi. Samana iltana pesin vielä vessan ja pyykkiä sekä silitin jo kuivuneita. Mies ei tehnyt muuta kuin imuroi mun jo kertaalleen imuroimat alueet. Eikä laittanut edes imuria takas kaappiin. Huoh. Kuinka mä olen tuollaisen torven ristikseni ottanut?

mutta mä olen luullut että tuollaiset kotitöitä karttelevat miehet on menneen talven lumia. Mun isä ei tehnyt kotitöitä, se teki pitkää päivää töitä ja äiti oli aina kotona.



Kaikki mun seurustelukumppanit (kaksi avoliittoa, yksi avio) on aina tehneet ihan samalla tavalla kotitöitä kuin minäkin - ei ole tullut mieleenkään etteikö tekisi. Miksi ei muka tekisi, ihan samalla tavallahan se on niiden koti ja ne siellä sotkevat tai niiden lapset? Mikä etuoikeus miehellä on olla tekemättä kotitöitä ja tehdä ne vielä kunnolla?



Jotenkin kuulostaa äärettömän lapselliselta, että joku oikeasti "ei huomaa" tai ei osaa käyttää pesukonetta. Mun 12 vuotias poikakin huomaa ja osaa! Ei miehillä ole yhtään erilaiset silmät, ne vaan käyttää teitä hyväkseen. Laiskoja ja itsekkäitä ne on.



Ja miten ne sitten opetetaan: ei mitenkään. Jos on laiska ja itsekäs niin on. Me voidaan sen sijaan valita ollaanko me parisuhteessa sellaisen kanssa. Mulle kukaan mies ei ole sen arvoinen, että annan itseni latistaa miksikään piiaksi kun herra makaa telkun ääressä, tai edes alkaisin riitelemään tollaisista itsestäänselvyyksistä. Jos ei hommat maistu, asutaan erillään. Hoitakoon oman kotinsa miten lystää.

mutta mä olen luullut että tuollaiset kotitöitä karttelevat miehet on menneen talven lumia. Mun isä ei tehnyt kotitöitä, se teki pitkää päivää töitä ja äiti oli aina kotona.

Kaikki mun seurustelukumppanit (kaksi avoliittoa, yksi avio) on aina tehneet ihan samalla tavalla kotitöitä kuin minäkin - ei ole tullut mieleenkään etteikö tekisi. Miksi ei muka tekisi, ihan samalla tavallahan se on niiden koti ja ne siellä sotkevat tai niiden lapset? Mikä etuoikeus miehellä on olla tekemättä kotitöitä ja tehdä ne vielä kunnolla?

Jotenkin kuulostaa äärettömän lapselliselta, että joku oikeasti "ei huomaa" tai ei osaa käyttää pesukonetta. Mun 12 vuotias poikakin huomaa ja osaa! Ei miehillä ole yhtään erilaiset silmät, ne vaan käyttää teitä hyväkseen. Laiskoja ja itsekkäitä ne on.

Ja miten ne sitten opetetaan: ei mitenkään. Jos on laiska ja itsekäs niin on. Me voidaan sen sijaan valita ollaanko me parisuhteessa sellaisen kanssa. Mulle kukaan mies ei ole sen arvoinen, että annan itseni latistaa miksikään piiaksi kun herra makaa telkun ääressä, tai edes alkaisin riitelemään tollaisista itsestäänselvyyksistä. Jos ei hommat maistu, asutaan erillään. Hoitakoon oman kotinsa miten lystää.

On eri asia, että tekeekö ollenkaan vai tekeekö oma-aloitteisesti. Mun mielestä näin vakavasti ottaen jos miettii niin en ehkä jättäisi hyvää miestä siksi ettei tajua tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti. Vaikka se rasittavaa onkin. Tuskin sunkaan suhde on aivan täydellinen kaikin puolin.

meillä satunnainsesti (ehkä 1 / kk) mies on tiskaamassa ennen ku tulen toistä, ja sitten sitä pitää kehua tästä tyostä maasta taivaisiin.



ja näin se vaan on.

mutta mä olen luullut että tuollaiset kotitöitä karttelevat miehet on menneen talven lumia. Mun isä ei tehnyt kotitöitä, se teki pitkää päivää töitä ja äiti oli aina kotona. Kaikki mun seurustelukumppanit (kaksi avoliittoa, yksi avio) on aina tehneet ihan samalla tavalla kotitöitä kuin minäkin - ei ole tullut mieleenkään etteikö tekisi. Miksi ei muka tekisi, ihan samalla tavallahan se on niiden koti ja ne siellä sotkevat tai niiden lapset? Mikä etuoikeus miehellä on olla tekemättä kotitöitä ja tehdä ne vielä kunnolla? Jotenkin kuulostaa äärettömän lapselliselta, että joku oikeasti "ei huomaa" tai ei osaa käyttää pesukonetta. Mun 12 vuotias poikakin huomaa ja osaa! Ei miehillä ole yhtään erilaiset silmät, ne vaan käyttää teitä hyväkseen. Laiskoja ja itsekkäitä ne on. Ja miten ne sitten opetetaan: ei mitenkään. Jos on laiska ja itsekäs niin on. Me voidaan sen sijaan valita ollaanko me parisuhteessa sellaisen kanssa. Mulle kukaan mies ei ole sen arvoinen, että annan itseni latistaa miksikään piiaksi kun herra makaa telkun ääressä, tai edes alkaisin riitelemään tollaisista itsestäänselvyyksistä. Jos ei hommat maistu, asutaan erillään. Hoitakoon oman kotinsa miten lystää.

Ensin olet niin jumalattoman rakastunut ja nuoren parin kotityöt on aika köykästä joten sitä ei edes huomaa että tekee pääasiassa yksin. Sitten tulee muksut ja itse oli kolme vuotta kotona niin jotenkin päivän mittaan tuli tehtyä kaikki. Mutta sitten se homma lävähti käsiin (ja ehkä ne vaaleanpunaiset silmälasitkin putosi silmiltä) kun menin takaisin töihin. Miehen puolustukseksi on sanottava että hänet oli jo passattu piloille anopin toimesta (heillä ei miehet kotihommia tee). Sen takia olenkin aika ylpeä "koulutukseni" tuloksesta (tämä on siis huumorilla sanottu)! Mutta nyt olemme kummatkin tarkkoja että lapsemme osallistuvat ja osaavat kotihommia ja tiedänpä mitä sanoa tytöille kun ensimmäisiä poikaystäväkokelaita kotiin raahaavat.

Mun mielestä näin vakavasti ottaen jos miettii niin en ehkä jättäisi hyvää miestä siksi ettei tajua tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti. Vaikka se rasittavaa onkin. Tuskin sunkaan suhde on aivan täydellinen kaikin puolin.

Olen itsekin niin itsekäs, etten halua mitään vätystä miehekseni, vaikka muuten kiva olisikin. Laiskuus on mulle niin paha vika, että en huolisi. Onneksi on paljon miehiä, jotka ovat sekä ahkeria että mukavia.

Mulla hyvä mies ja lasten kanssa ihan mahtava, mut kotitöissä ihan nolla. Sanon aina kun pitää imuroida tai laittaa astiat, ajaa nurmi, vaihtaa lamppu jne. Muuten ei tee mitään. Pääsääntöisesti hoidan ite kotityöt, koska en halua nalkuttaa, riitää tai pilata muuten mukavaa arkea. Kyllä mies sitten tekee kun sanon. Sama jatkunut noin 15 vuotta. Ei se korjaannu, mutta paranee hieman.

Minäkin ennen luulin että nykymiehet tekevät kotitöitä, sillä aiempien seurustelukumppanieni kanssa tämä ei ole ollut ongelma. Oma isäni tosin ei juuri tee, vaikka molemmat vanhempani ovat työelämässä, mutta hän onkin sitä vanhempaa sukupolvea.

Nykyisestä avomiehestäni näin jo tapailuvaiheessa tämän ominaisuuden, että hänelle ei siisteys ja pyykinpesu ole maailman tärkeimpiä asioita. Teki silloin toki enemmän koska varmaan yritti tehdä minuun vaikutusta ja toisaalta enhän minä hänen kotonaan mitään kotihommia tehnyt kun oli omakin kämppä hoidettavana, mutta selkeästi puuttui sellainen toimeen ryhtyvä ote asioihin. Ajattelin, että kaipa siitä selvitään ja onhan tässä selvittykin, vaikka välillä harmittaa. Kun kuitenkin tekee, ja tosiaan jotain jopa oma-aloitteisestikin.

Olin pitkään sinkkuna ja nyt alan jo olla siinä iässäkin että perhe pitäisi kohta perustaa jos on perustaakseen, joten senkään takia ei kiinnostaisi ihan pikkuasioiden takia erota. Tämä mies on muuten todella hyvä mies minulle, kesti kauan löytää hänet mutta olen onnellinen että sen ajan odotin, ja tämä nyt on sitten yksi hänen huonoista puolistaan joiden kanssa tässä edetään. Lienenkö minäkään niin täydellinen hänen mielestään. Rakkaus on ihmeellinen asia.

ap

mutta mä olen luullut että tuollaiset kotitöitä karttelevat miehet on menneen talven lumia. Mun isä ei tehnyt kotitöitä, se teki pitkää päivää töitä ja äiti oli aina kotona.

Kaikki mun seurustelukumppanit (kaksi avoliittoa, yksi avio) on aina tehneet ihan samalla tavalla kotitöitä kuin minäkin - ei ole tullut mieleenkään etteikö tekisi. Miksi ei muka tekisi, ihan samalla tavallahan se on niiden koti ja ne siellä sotkevat tai niiden lapset? Mikä etuoikeus miehellä on olla tekemättä kotitöitä ja tehdä ne vielä kunnolla?

Jotenkin kuulostaa äärettömän lapselliselta, että joku oikeasti "ei huomaa" tai ei osaa käyttää pesukonetta. Mun 12 vuotias poikakin huomaa ja osaa! Ei miehillä ole yhtään erilaiset silmät, ne vaan käyttää teitä hyväkseen. Laiskoja ja itsekkäitä ne on.

Ja miten ne sitten opetetaan: ei mitenkään. Jos on laiska ja itsekäs niin on. Me voidaan sen sijaan valita ollaanko me parisuhteessa sellaisen kanssa. Mulle kukaan mies ei ole sen arvoinen, että annan itseni latistaa miksikään piiaksi kun herra makaa telkun ääressä, tai edes alkaisin riitelemään tollaisista itsestäänselvyyksistä. Jos ei hommat maistu, asutaan erillään. Hoitakoon oman kotinsa miten lystää.

Mulla on ollut kaksin oman ikäistäni avomiestä nuoruudessani (19-23v ja 27-30v) ennen nykyistä aviomiestäni. Muutaman seurustelukumppanin kanssa on todellinen yhteiselämästä haaveilu loppunut täysin erilaiseen siisteyskäsitykseen. Ja siis kumpaankin suuntaan, yksi mies oli käsittämätön sika, toinen taas aivan liian hygieeninen.



Avomies nro1 oli yh-äidin ainoa lapsi ja oppinut tekemään osansa kotitöistä. Hänen kanssaan oli ihan kiva opetella omassa kodissa elämää vaikka kumpikin muutimme lapsuudenkodistamme. Kotitöistä ei tarvinnut riidellä. Erosimme kun hän löysi toisen.



Avomies nro2 oli nörtti, jonka kanssa muutin yhteen vaihtoehtona eroamiselle (joo ei kuulosta hyvältä). Yhteiselämä sujui jotakuinkin, mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostui täysin erilainen vuorokausirytmimme ja miehen jatkuva seurustelu tietokoneensa kanssa. Hän oli asunut yksin useita vuosia, tosin opiskelusolussa, mutta oppinut kuitenkin huolehtimaan pyykkinsä ja ruokansa.



Aviomieheni on minua reippaasti vanhempi ja hyvin lapsuudenkodissaan koulutettu. Siellä kotityöt kuuluivat koko perheelle, koska omakotitalossa piti myös lämmittää jne, ruokaa kasvatettiin ja kerättiin ja kalastettiin jne. Perheessä ei ollut autoa. Kaikille riitti tekemistä. Ex-vaimonsa menetti paljon kun näin ahkera mies lähti nuoren naisen matkaan. Ainoa mistä miehelleni urputan on se, että hän on niin tottunut tekemään, että tekee kaiken lastensa puolestakin. Onneksi sain jonkin verran koulutettua tytärtään ennen kuin muutti omilleen että jotakuinkin pärjää nyt. Isän kasvatusmenetelmä kun oli se, että kotona tehdään kaikki lapsen puolesta mutta pois muuttaessaan pitää pärjätä omillaan (vaikkei ole kotona opetettu tekemään mitään). Huono logiikka.



Summa summarum, mies on mitä kotona on opetettu. Unohda tulevaisuus sellaisen miehen kanssa jonka siisteyskäsitys poikkeaa jyrkästi omastasi jo seurusteluaikana. Älä muuta sellaisen kanssa yhteen, älä tee lapsia. PISTE.

Meillä täysin samanlainen tilanne. Ollaan oltu yhdessä 9v. ja minä teen suurimman osan kotitöistä. Meilläkin miehen vastaus on, ettei hän huomaa, että esim. tiskikone pitää tyhjentää. Lisäksi keittiön siivouksesta argumenttina on, ettei hänen siivous kelpaa minulle. Niin no, hänen mielestä keittiö on siivottu, kun astianpesukone on tyhjennetty ja se on tosi siisti, kun likaiset on poissa pöydältä. Aivan sama onko pöytätasot kuinka sotukuiset ja likaisia kattiloita liedellä. Ollaan keskusteltu tästä asiasta läpi nämä vuodet ja muutosta ei ole tullut. Olen jo tyytynyt siihen, ettei tulekaan. Sinun pitää vain miettiä itse, että onko asia niin suuri, ettet voi sen kanssa elää.

Tosin asiasta on "keskusteltu" (=riidelty), ja huomaan että jotkut asiat sujuvat jo vähän paremmin nykyään. Olen periaatteideni vastaisesti alkanut kovasti kehua miestä jos hän on esim. poissaollessani siivonnut keittiön, koska se näyttää toimivan kannustimena tehdä niin toistekin. Siitä olen pitänyt kiinni että en kiitä kotitöiden teosta, paitsi ruoasta, koska se on yleisesti tapana. En myöskään käytä sanaa "auttaa", vaan sanon esimerkiksi että "voi kun kiva kun siivosit keittiön, onpa täällä puhdasta, kiva tulla kotiin", jne.

mä olen luullut että tuollaiset kotitöitä karttelevat miehet on menneen talven lumia. Mun isä ei tehnyt kotitöitä, se teki pitkää päivää töitä ja äiti oli aina kotona. Kaikki mun seurustelukumppanit (kaksi avoliittoa, yksi avio) on aina tehneet ihan samalla tavalla kotitöitä kuin minäkin - ei ole tullut mieleenkään etteikö tekisi.

Mutta kai toi sitten on aika yleistä nykyäänkin ja vielä ihan nuorenkin sukupolven keskuudessa. Huhhuh vaan, ei ymmärrä. Mun isä oli syntynyt v.1937, ja kyllä sekin osasi ihan omatoimisesti tehdä kotitöitä, ja tottakai myös mun asuinkumppanit jotka on siis olleet 60-luvulla syntyneitä. Enpä toki asuisi viikkoakaan tuollaisen kotitöitä tekemättömän miehen kanssa.

Nostelen :)



Meillä mies on joka toisen viikon töissä toisella paikkakunnalla, ja joka toisen viikon kotona. Ja kotona on tekemättä kerta kaikkiaan mitään!



Itse teen pitkää päivää töissä, vien ja haen lapseni hoitoon, käyn ruokakaupassa ja teen ruuan työpäivän jälkeen. Mies istuu koneella tai on kutsunut kavereitaan kylään (ihanaa tulla töistä ja kaupasta kun pöydän ääressä istuu mulle tuntemattomia vieraita).



Ukko ei eväänsä väräytä sen viikon aikana mitä kotona on. Vaikka pyydän suoraan että voisiko imuroida, voisiko pestä pyykkiä (edes omansa!) tai voisiko käydä ruokakaupassa. Jotenkin ei vain osaa tai älyä (tai halua). Edes verhoja ei saa aukaistua päivän aikana. Ihme ameeba koko ukko.



Ja voi taivas sitä päivää, kun hän on vaikkapa tyhjentänytkin sen astianpesukoneen! Sitä pitää mulla kehua ja miestä kiitellä kuin jotain koiraa! Ja siitä puhutaan pitkään, vielä seuraavana päivänäkin kehuu kuinka hän on niin osallistuva mies, ja ymmärtää että kotityöt on yhteisiä :D



Kuristan sen varmaan joku päivä.

Ajoittain on vuosien varrella tilanne kärjistynyt niin pahasti että mies on tsempannut ja tehnyt jotain oma-aloitteisesti, mutta se ei ole koskaan kestänyt paria päivää kauempaa.



Nyt olen alkanut itsekin luovuttaa ja tyytyä siihen että meillä on sotkuista aina, kunnes lapset ovat vanhempia ja voin vähän paremmilla mielin erota. Meillä ei siivota kunnolla kuin muutaman kerran vuodessa, keittiötä toki itse siivoan joka päivä kun nyt laitan kaikki ateriatkin. Jos on tulossa vieraita, pakotan miehen pesemään vessat, minkä hän käskystä siinä tilanteessa tekeekin.

Mä ehdin viisi vuotta turhautua siihen, että jouduin toimimaan kotihommien osalta kuin työnjohtajana. Kuormittavaa tosiaankin, kun käskyttäminenhän on pohjimmiltaan sitä, että vaikka toinen tekee, niin vastuu asioiden tapahtumisesta jää kuitenkin sille, joka käskee.



No harmittihan se miestäkin, kun on erilainen siistyskäsitys, ettei osaa olla oma-aloitteinen ainakaan ylläpitosiivouksen suhteen. Sovimme että laadin listan siitä, mihin päivittäin on kiinnitettävä huomiota. Listassa on ohjeet niin kunnollisiin siivouksiin kuin vaikkapa tiskialtaan pyyhymiseen (miten usein tarkistetaan ja millä pyyhitään). Aika seikkaperäiset ohjeet piti listata, mutta jo nyt minun on tarvinnut tehdä puolet vähemmän, kun mies opettelee listaansa ulkoa.